Killzone-pelisarja on tuttu lähes kaikille konsoleilla pelaaville FPS-pelien ystäville. Sonyn konsoleiden yksinoikeus tekee vihdoin ensiesiintymisensä Playstation Vita -konsolilla. Vitassa riitti teknistä potentiaalia sen tultua markkinoille. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin tätä potentiaalia on käytetty hyvin vähän. Tarkka kosketusnäyttö, verkko-ominaisuudet ja kaksi analogista ohjainsauvaa saivat pelaajat odottamaan kotikonsolitasoista kokemusta vaikkapa rantahietikolla koettavaksi. Killzone Mercenary näyttää mallia siitä, kuinka näitä ominaisuuksia käytetään.


Pelin ohuen ohut tarina sijoittuu ensimmäisen Killzonen jälkikahinoihin, mutta ei varsinaisesti liity pääsarjan tapahtumiin. Tarinaa kuljetetaan tehtävien välissä annettavilla tehtävänannoilla. Juonen kuljetus on kankeaa, mutta ilmeisesti paukut on tarkoituksella kulutettu siihen itseensä – toimintaan.

Pelaaja istutetaan rahan perässä juoksevan palkkasoturi Arran Dannerin saappaisiin. Rahaa pelaaja saa keikoista ja kaikesta, mitä hän niiden aikana tekee. Tapon voi suorittaa hiiren hiljaa kenenkään huomaamatta, jolloin palkkapussiin sataa runsaasti valuuttaa. Rambona aseet ulvoen suoritetusta listimisestä saa taas hieman pienemmän palkkion. Peli on sinänsä hienosti suunniteltu, että pelaaja voi tosiaan hiipiä varjoissa hiljaisia teloituksia suorittaen, tai hieman perinteikkäämmin räiskien. Tilipussi tyhjenee sitten pimeillä markkinoilla parempaan asekalustoon.


Peli on rakennettu Killzone 3:n grafiikkamoottorin päälle ja se näkyy. Mercenary näyttää äärimmäisen hyvältä ja osoittaa mihin Vita pystyy. Ihan ei tietenkään Playstation 3:n grafiikoiden tasolle ylletä, mutta ei kauaskaan jäädä. Pienellä näytöllä vastustajien ampuminen pidempienkin matkojen päähän onnistuu hyvin tarkan näytön ansiosta.

Vitan pienet ohjaussauvat vaativat hetken totuttelua, jotta pelaaminen toden teolla alkoi sujua. Kotikonsoleiden ohjaimien tarkkuuteen ei ylletä, mutta kontrollien toimivuus yllätti - tätähän pelaa ihan ilolla. Taskupleikkarin toisena kompastuskivenä toimiva painikkeiden vähyys on korjattu kosketusnäyttöön sijoitettuina aseidenvaihtopainikkeina. Hakkeroinnissa ja lähitaisteluissa kosketusnäyttö astuu vielä asteen suurempaan rooliin. Ainoaksi ongelmaksi muodostui kyykkyyn menon ja juoksun asettaminen saman napin taakse, mistä johtuen pelihahmo teki välillä ihan muuta kuin pelaaja yritti.


Vaikka tietokonevastustajien tekoäly on toteutettu ilahduttavan hyvin, ei peliä aina tarvitse yksikseen pelata. Ihmisvastustajia kaipaavalle tarjotaan mahdollisuutta syöksyä verkkopelin pariin, jossa on kolme erilaista pelimuotoa. Perinteisten tappomatsien lisäksi pelistä löytyy vaihtuvilla tehtävillä maustettu sotavyöhyke (warzone). Siinä kaksi joukkuetta taistelee viiden vaihtuvan haasteen ja niiden tuomien sääntöjen mukaisesti. Moninpeli on erittäin miellyttävä toimintakokemus – kunhan se suostuu toimimaan kunnolla. Harmittavan usein vain en saanut yhteyttä pelin servereihin ja error-ruutujen välkkyessä harmitus oli suuri. Aluksi luulin ongelman johtuvan internet-yhteydestäni, mutta verkon vaihtuessakin ongelma jatkui. Kyseenalaistin samalla Vitan 3G-ominaisuuden tarpeellisuuden, koska verkkopelin peluu selkeästi vaati WiFi-yhteyttä.

Killzone Mercenary on pelillisesti täysikokoinen FPS-kokemus, jota jokaisen toimintapeleistä pitävän Vita-pelaajan olisi syytä kokeilla. Äärimmäisen hienoksi viritetty ulkoasu ja yllättävän näppärät kontrollit yhdistettynä asialliseen kenttäsuunnitteluun ja toimivaan tekoälyyn tipauttavat epäilijöiden leuat lattiaan. Eniten nyt toivonkin, että verkkopeli alkaisi kunnolla rullata, koska jäin siihen jo hieman koukkuun. Yksinpeli sen sijaan kaipaisi tallennuspisteitä muuallekin kuin kenttien väliin – kesken jätetty kenttä on seuraavalla kerralla aina aloitettava alusta.