Killzone: Mercenary
Arvioitu: | PS Vita |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, verkossa 2-8 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Guerrilla Games |
Julkaisija: | Sony Computer Entertainment |
Julkaisupäivä: | 04.09.2013 |
Pelin kotisivut |
Ohuesta aiheesta valtavaa räimettä
Killzone-pelisarja on tuttu lähes kaikille konsoleilla pelaaville FPS-pelien ystäville. Sonyn konsoleiden yksinoikeus tekee vihdoin ensiesiintymisensä Playstation Vita -konsolilla. Vitassa riitti teknistä potentiaalia sen tultua markkinoille. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin tätä potentiaalia on käytetty hyvin vähän. Tarkka kosketusnäyttö, verkko-ominaisuudet ja kaksi analogista ohjainsauvaa saivat pelaajat odottamaan kotikonsolitasoista kokemusta vaikkapa rantahietikolla koettavaksi. Killzone Mercenary näyttää mallia siitä, kuinka näitä ominaisuuksia käytetään.
Pelin ohuen ohut tarina sijoittuu ensimmäisen Killzonen jälkikahinoihin, mutta ei varsinaisesti liity pääsarjan tapahtumiin. Tarinaa kuljetetaan tehtävien välissä annettavilla tehtävänannoilla. Juonen kuljetus on kankeaa, mutta ilmeisesti paukut on tarkoituksella kulutettu siihen itseensä – toimintaan.
Pelaaja istutetaan rahan perässä juoksevan palkkasoturi Arran Dannerin saappaisiin. Rahaa pelaaja saa keikoista ja kaikesta, mitä hän niiden aikana tekee. Tapon voi suorittaa hiiren hiljaa kenenkään huomaamatta, jolloin palkkapussiin sataa runsaasti valuuttaa. Rambona aseet ulvoen suoritetusta listimisestä saa taas hieman pienemmän palkkion. Peli on sinänsä hienosti suunniteltu, että pelaaja voi tosiaan hiipiä varjoissa hiljaisia teloituksia suorittaen, tai hieman perinteikkäämmin räiskien. Tilipussi tyhjenee sitten pimeillä markkinoilla parempaan asekalustoon.
Peli on rakennettu Killzone 3:n grafiikkamoottorin päälle ja se näkyy. Mercenary näyttää äärimmäisen hyvältä ja osoittaa mihin Vita pystyy. Ihan ei tietenkään Playstation 3:n grafiikoiden tasolle ylletä, mutta ei kauaskaan jäädä. Pienellä näytöllä vastustajien ampuminen pidempienkin matkojen päähän onnistuu hyvin tarkan näytön ansiosta.
Vitan pienet ohjaussauvat vaativat hetken totuttelua, jotta pelaaminen toden teolla alkoi sujua. Kotikonsoleiden ohjaimien tarkkuuteen ei ylletä, mutta kontrollien toimivuus yllätti - tätähän pelaa ihan ilolla. Taskupleikkarin toisena kompastuskivenä toimiva painikkeiden vähyys on korjattu kosketusnäyttöön sijoitettuina aseidenvaihtopainikkeina. Hakkeroinnissa ja lähitaisteluissa kosketusnäyttö astuu vielä asteen suurempaan rooliin. Ainoaksi ongelmaksi muodostui kyykkyyn menon ja juoksun asettaminen saman napin taakse, mistä johtuen pelihahmo teki välillä ihan muuta kuin pelaaja yritti.
Vaikka tietokonevastustajien tekoäly on toteutettu ilahduttavan hyvin, ei peliä aina tarvitse yksikseen pelata. Ihmisvastustajia kaipaavalle tarjotaan mahdollisuutta syöksyä verkkopelin pariin, jossa on kolme erilaista pelimuotoa. Perinteisten tappomatsien lisäksi pelistä löytyy vaihtuvilla tehtävillä maustettu sotavyöhyke (warzone). Siinä kaksi joukkuetta taistelee viiden vaihtuvan haasteen ja niiden tuomien sääntöjen mukaisesti. Moninpeli on erittäin miellyttävä toimintakokemus – kunhan se suostuu toimimaan kunnolla. Harmittavan usein vain en saanut yhteyttä pelin servereihin ja error-ruutujen välkkyessä harmitus oli suuri. Aluksi luulin ongelman johtuvan internet-yhteydestäni, mutta verkon vaihtuessakin ongelma jatkui. Kyseenalaistin samalla Vitan 3G-ominaisuuden tarpeellisuuden, koska verkkopelin peluu selkeästi vaati WiFi-yhteyttä.
Killzone Mercenary on pelillisesti täysikokoinen FPS-kokemus, jota jokaisen toimintapeleistä pitävän Vita-pelaajan olisi syytä kokeilla. Äärimmäisen hienoksi viritetty ulkoasu ja yllättävän näppärät kontrollit yhdistettynä asialliseen kenttäsuunnitteluun ja toimivaan tekoälyyn tipauttavat epäilijöiden leuat lattiaan. Eniten nyt toivonkin, että verkkopeli alkaisi kunnolla rullata, koska jäin siihen jo hieman koukkuun. Yksinpeli sen sijaan kaipaisi tallennuspisteitä muuallekin kuin kenttien väliin – kesken jätetty kenttä on seuraavalla kerralla aina aloitettava alusta.
Pelin ohuen ohut tarina sijoittuu ensimmäisen Killzonen jälkikahinoihin, mutta ei varsinaisesti liity pääsarjan tapahtumiin. Tarinaa kuljetetaan tehtävien välissä annettavilla tehtävänannoilla. Juonen kuljetus on kankeaa, mutta ilmeisesti paukut on tarkoituksella kulutettu siihen itseensä – toimintaan.
Pelaaja istutetaan rahan perässä juoksevan palkkasoturi Arran Dannerin saappaisiin. Rahaa pelaaja saa keikoista ja kaikesta, mitä hän niiden aikana tekee. Tapon voi suorittaa hiiren hiljaa kenenkään huomaamatta, jolloin palkkapussiin sataa runsaasti valuuttaa. Rambona aseet ulvoen suoritetusta listimisestä saa taas hieman pienemmän palkkion. Peli on sinänsä hienosti suunniteltu, että pelaaja voi tosiaan hiipiä varjoissa hiljaisia teloituksia suorittaen, tai hieman perinteikkäämmin räiskien. Tilipussi tyhjenee sitten pimeillä markkinoilla parempaan asekalustoon.
Peli on rakennettu Killzone 3:n grafiikkamoottorin päälle ja se näkyy. Mercenary näyttää äärimmäisen hyvältä ja osoittaa mihin Vita pystyy. Ihan ei tietenkään Playstation 3:n grafiikoiden tasolle ylletä, mutta ei kauaskaan jäädä. Pienellä näytöllä vastustajien ampuminen pidempienkin matkojen päähän onnistuu hyvin tarkan näytön ansiosta.
Vitan pienet ohjaussauvat vaativat hetken totuttelua, jotta pelaaminen toden teolla alkoi sujua. Kotikonsoleiden ohjaimien tarkkuuteen ei ylletä, mutta kontrollien toimivuus yllätti - tätähän pelaa ihan ilolla. Taskupleikkarin toisena kompastuskivenä toimiva painikkeiden vähyys on korjattu kosketusnäyttöön sijoitettuina aseidenvaihtopainikkeina. Hakkeroinnissa ja lähitaisteluissa kosketusnäyttö astuu vielä asteen suurempaan rooliin. Ainoaksi ongelmaksi muodostui kyykkyyn menon ja juoksun asettaminen saman napin taakse, mistä johtuen pelihahmo teki välillä ihan muuta kuin pelaaja yritti.
Vaikka tietokonevastustajien tekoäly on toteutettu ilahduttavan hyvin, ei peliä aina tarvitse yksikseen pelata. Ihmisvastustajia kaipaavalle tarjotaan mahdollisuutta syöksyä verkkopelin pariin, jossa on kolme erilaista pelimuotoa. Perinteisten tappomatsien lisäksi pelistä löytyy vaihtuvilla tehtävillä maustettu sotavyöhyke (warzone). Siinä kaksi joukkuetta taistelee viiden vaihtuvan haasteen ja niiden tuomien sääntöjen mukaisesti. Moninpeli on erittäin miellyttävä toimintakokemus – kunhan se suostuu toimimaan kunnolla. Harmittavan usein vain en saanut yhteyttä pelin servereihin ja error-ruutujen välkkyessä harmitus oli suuri. Aluksi luulin ongelman johtuvan internet-yhteydestäni, mutta verkon vaihtuessakin ongelma jatkui. Kyseenalaistin samalla Vitan 3G-ominaisuuden tarpeellisuuden, koska verkkopelin peluu selkeästi vaati WiFi-yhteyttä.
Killzone Mercenary on pelillisesti täysikokoinen FPS-kokemus, jota jokaisen toimintapeleistä pitävän Vita-pelaajan olisi syytä kokeilla. Äärimmäisen hienoksi viritetty ulkoasu ja yllättävän näppärät kontrollit yhdistettynä asialliseen kenttäsuunnitteluun ja toimivaan tekoälyyn tipauttavat epäilijöiden leuat lattiaan. Eniten nyt toivonkin, että verkkopeli alkaisi kunnolla rullata, koska jäin siihen jo hieman koukkuun. Yksinpeli sen sijaan kaipaisi tallennuspisteitä muuallekin kuin kenttien väliin – kesken jätetty kenttä on seuraavalla kerralla aina aloitettava alusta.
Killzone: Mercenary (PS Vita)
Mercenary todistaa, että laadukasta FPS-pelattavaa voi pitää mukanaan missä vain meneekin.
- erittäin komean näköinen
- hyvät kontrollit
- hienosti toteutettu FPS-verkkopeli taskukoossa…
- … silloin kun se suostuu toimimaan
- tallennus vain kenttien välissä
Keskustelut (7 viestiä)
Rekisteröitynyt 20.02.2010
13.09.2013 klo 15.29 8
Itteäni ihmetyttää tämän valitus. Jos olisi chekpointit joka askeleen välein niin kuoleman pelko on samalainen kun tomb raider 2013 mallissa, eli voit ottaa ihan kunnon riskillä joka kohdan ja jos kuolet, tiput noin 30sek taaksepäin ja uudestaan yritys.
Mielestäni kuolemasta rankaistaan liian lepsusti nykyisin ja kuten erityisesti dead island kusi koko homman.
Kasi bittisillä oli tietyn verran elämiä ja jos ne loppu niin aloitit koko pelin uudestaan.
Mielestäni vain nämä nykyiset pelit eivät vie pelaajaa sinne suuntaan eli ajattelemaan että nytten pitää rauhallisesti edetä ja välttää turhia riskeijä.
Toisaalta myös ymmärrän näitä jos kentät kestää sen 2-3h niin vittumaistahan aloittaa alusta mutta hei, me harjoiteltiin ressari kakkosta pelaa läpi ilman savetusta ja kun kuoli aloitti pelin alusta, Teki hommat paremmin seuraavalla kerralla.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 27.10.2008
14.09.2013 klo 09.39
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
14.09.2013 klo 15.28 1
Rekisteröitynyt 28.11.2008
14.09.2013 klo 15.44 1
Kyllä käsikonsolipeleissä on oleellisen tärkeää, että tallennuspaikkoja on tarpeeksi usein.
15.09.2013 klo 14.59 1
Kyllä käsikonsolipeleissä on oleellisen tärkeää, että tallennuspaikkoja on tarpeeksi usein.
Itsellä ainakin käsikonsoleilla pelaaminen on sen verran satunnaista, että mieluummin sammutan sen koneen kokonaan kuin että jätän useiksi tunneiksi tai jopa päiviksi johonkin unitilaan. Enkä muutenkaan halua, että laite alkaa sitten siellä laukussa piipittelemään vaikka taukotilassa onkin.
15.09.2013 klo 21.13 2
Itselläni peli on läpipelattu ja yksittäiset tehtävät ovat nyt menossa läpi uudelleen (ne kun voi "suorittaa" kolmella eri tavalla läpi). Pitkäikäisyydestä ainakin löytyy.
Rekisteröitynyt 06.01.2017
11.08.2019 klo 07.27 1
Kirjoita kommentti