Elämme vuoden 1962 epätoivoa kokeneessa Yhdysvalloissa. Toivoa huomisesta ei tunnu olevan, kun avaruuden hirvitykset ovat päättäneet ottaa maapallon haltuunsa. Maailmalla on onneksi vielä yksi mahdollisuus – XCOM ja sen agentti Carter.


Yksin agenttimme ei tantereella joudu muukalaisarmeijaa kaatamaan, vaan apuun hän saa kaksi muuta agenttia, jotka voi valikoida neljästä eri hahmoluokasta. Nämä herrat eivät ihan niin uskomattomia olekaan kuin Carter – kiitos typerän tekoälyn. Pelin edetessä pelaajan ohjastama agentti kehittyy ja kerää lisätaitoja. Myös apulaisina toimivat sankarit saavat osansa hahmokehityksestä. Hahmojen erikoistaitoihin kuuluvat esimerkiksi itsensä ja kumppanin parannusta, turretin ja miinojen lisäystä sekä suojakilpeä. Pahimmalta sotatilanteessa tuntuu ystäväagentin kuolema, se kun johtaa kaverin menetykseen lopullisesti. Okei, savepointit ja niiden käyttö pelastavat tarpeen tullen tilanteen.

Graafisesti peli ei ole aivan uusinta uutta, mutta hyvää keskivertoa kuitenkin. Erityiset kiitokset menevät todentuntuisesta 60-luvun hengen tuomisesta pelin tasoihin. Kenttäsuunnittelussa kuusikymmenluku on kuitenkin saanut väistyä niiden scifi-maisemien tieltä, joita ulkoavaruuden ihmetykset ovat Amerikan katukuvaan tuoneet. Sinänsä tämä on sääli, koska nautin pelissä erityisesti tästä vanhan ajan maisemasta. Onneksi sitäkin on melko paljon tarjolla.




Pelin suurimmaksi kompastuskiveksi nousee sen kaavamaisuus. Oikein pistää harmittamaan, koska pelissä on tehty paljon oikein ja sen puolesta tästä olisi voinut muodostua keskivertoa selvästi parempi peli. Pelin suunnitelleet ovat kuitenkin päättäneet tehdä siitä lineaarisen putkiräiskinnän. Kentät menevät jotenkin näin: ensin mennään kapeaa putkea, jossa saattaa tavata eloonjääneen ihmisen. Sitten kenttä avartuu ja täyttyy matalilla esteillä sekä vihollisarmeijalla. Sen läpäisyn jälkeen voikin palata kaavan alkuun.

Toiminnan lisäksi pelissä on paljon keskusteluita, joissa tutunomaisesta rullasta valitaan sopiva, keskustelua eteenpäin vievä vaihtoehto. Keskusteluiden perusteella voisi kuvitella, että pelaaja pääsisi vaikuttamaan tarinaan, mutta todellisuudessa juoni menee raiteillaan kuin juna.


Tehtävien välissä majaillaan XCOM:in huippusalaisella toimistolla, jossa voi keskustella erinäisten tärkeiden heppujen kanssa. Tehtäviin lähtöihin liittyvät valinnat tehdään myös täällä. Juonta eteenpäin vievien kenttien lisäksi tarjolla on pienempiä sivuhaasteita ja hahmonkehityksen kannalta onkin suositeltavaa käydä kaikki mahdolliset tehtävät lävitse.

The Bureau on peli, jossa on paljon hyvää, mutta myös harmittavan paljon keskeneräistä ja kaavamaista. Juonen lähtökohdat ovat hyvät ja mielenkiintoiset, mutta sen eteneminen on pompottelevaa, eikä tämän takia kovin mielenkiintoista. Taistelut on toteutettu hyvin, mutta koko pelin kestävään kaavamaisuuteen olisi voinut keksiä jotain uutta ja mielenkiintoista. Koska pelimaailma ja toimintakohtaukset on toteutettu hyvin, on XCOM:sta ja räiskintäpeleistä kiinnostuneiden hyvä vähintään kokeilla peliä.