Pikminit valloittivat GameCubella parilla pelillä jo 2000-luvun alussa, mutta sen jälkeen Pikmin-fanien odotus onkin ollut pitkä. Kolmannen osan vihdoin ilmestyessä on edellisestä pelistä ehtinyt kulua jo lähes vuosikymmen. Vaikka aikaa on mennyt, on peli pysynyt suurimmalta osaltaan hyvin lähellä alkujuuriaan, mutta se tuo pöytään kuitenkin sen verran uudistuksia että kokemus tuntuu tuoreelta.




Uusimmassa Pikminissä ei ohjata kapteeni Olimaria kuten aiemmissa osissa, vaan kolmea tutkimusmatkailijaa ylikansoitetulta Koppai-planeetalta. Koppain asukkaat ovat tuhlanneet resurssinsa ja etsivät ruokaa nyt muista maailmoista. Sopiva planeetta on vihdoin löytynyt, mutta laskeutuminen ei suju suunnitelmien mukaan, ja alus miehistöineen haaksirikkoutuu planeetalle. Epätoivoisessa tilanteessa avuksi ilmaantuu tuttu, epänormaalin auttavainen ja uhrautuvainen kasvikansa. Hyvä näin, sillä tutkimusmatkailijat itse eivät tunnu osaavan melkeinpä mitään muuta kuin muiden käskyttämisen, ja niinpä Pikminit joutuvat taistelemaan, rikkomaan esteitä, rakentamaan siltoja, siirtelemään esineitä ja ylipäätään tekemään kaiken työn.

Ehkä on sanomattakin selvää että yhdeksän vuoden tauon jälkeen uudemmalle alustalle ilmestynyt Pikmin 3 näyttää paremmalta kuin jo sinänsä komeat edeltäjänsä, mutta täytyy tämä silti ääneen sanoa: Pikmin 3 näyttää kerta kaikkiaan upealta. Pikmin-maailma on kiehtova paikka, jonka vetovoima on tutunoloisissa luonnon elementeissä, joita on kuitenkin jollain tavoin vieraannutettu fantasiamaailmaan sopiviksi. Ja vaikka graafinen tyyli on melkoista söpöstelyä, ei kyse ole mistään helposta kasuaalikliksuttelusta. Pikmin 3 tarjoaa leppoisan ajankulun sijaan myös aikuisiin pelaajiin vetoavaa haastetta, jossa yhdistyy managerointi, taistelu ja pulmien ratkominen.



Ajanhallinnaltaan Pikmin 3 sijoittuu jonnekin ensimmäisen ja toisen osan välimaastoon. Pelissä päivien määrää ei ole rajoitettu kuten ensimmäisessä Pikminissä, mutta toisaalta loputtomastikaan ei maailmassa voi seikkailla. Matkailijoiden on nimittäin syötävä päivittäin, ja tätä varten on kerättävä planeetalta löytyviä hedelmiä. Vaikka niitä on sijoitettu ympäristöihin reilusti, ei määrä ole loputon, ja toisaalta ruuan metsästämiseen kuluu myös aikaa. Päivärytmi on edelleen mukana, eli seikkailla voi ainoastaan päiväsaikaan; yöksi karataan alukseen nukkumaan. Päivät kuluvat sen verran nopeasti, ettei turhaan haahuiluun ole juuri varaa.

Ensisilmäyksellä planeetta on kuin paratiisi, mutta Pikminien maailma on julma paikka. Kaikkialla on vaarallisia saalistajia, ja on kurjaa katseltavaa kun pikkuolennot joutuvat syödyksi totellessaan pelaajan käskyjä. Pahimmat hetket pelissä ovat päivien päättyessä silloin kun jälkeen jää harhailevia Pikmineitä. Uskolliset apurit juoksevat paniikissa kun jättiläismäinen ötökkä tulee ja tappaa – vain koska pelaaja jätti ne oman onnensa nojaan. Myönnetään, omaatuntoa vähän soimasi.




Vihollisia vastaan on yksi yleispätevä keino: heitä Pikmineitä suoraan vaaraa kohti. Urheat olennot tarttuvat usein itseään kooltaan moninkertaisiin petoihin ja hakkaavat niitä kunnes vihollinen on kukistettu – tai joutuvat itse syödyksi. Aiemmista peleistä tutut punaiset, keltaiset ja siniset Pikminit ovat mukana käskytettävinä, mutta lisäksi maailmasta löytyy mukaan pari aivan uutta lajia: kivi-Pikminit ja lentävät Pikminit.

Kaikilla Pikmin-tyypeillä on luonnollisesti omat vahvuutensa ja käyttötarkoituksensa, ja esimerkiksi taistelutekniikkaa kannattaa hieman muokata vihollisesta riippuen: esimerkiksi tultasyöksevät ötökät kukistuvat parhaiten punaisilla tulenkestävillä Pikmineillä, kun taas toiset vastustajat kuolevat helposti kun niihin osuu oikeaan kohtaan kivi-Pikmineillä. Taktiikoiden tärkeys korostuu pomotaisteluissa, joissa valtavat madot ja muut monsterit vaativat jo varovaisempaa lähestymistä.


Vaikka olisi kuinka varovainen ja huolehtiva, väkisinkin Pikmineitä joutuu surman suuhun. Jos kyseessä ei ole massiivinen joukkosurma, on menehtyneet olennot helppo korvata, sillä uusia Pikmineitä saa kerättyä melko vaivattomasti. Pelin ärsyttävimpiä kohtia ovatkin omat pienet mokat, jotka osoittautuvat katastrofaalisiksi. Pikmineitä esimerkiksi siirrellään toisinaan isoina määrinä paikasta toiseen, jolloin otuksia tulee heiteltyä nopeassa tahdissa sen kummemmin ajattelematta. Jos jollain heitetyistä Pikmineistä sattui näissä tilanteissa olemaan pommi kädessään, seuraukset eivät olleet kauniit. Pahimmillaan taisin tuhota kerralla yli 80 % seuraajistani. Onneksi päivän voi aina aloittaa alusta, mutta harmittaahan sekin.



Kolme pelattavaa hahmoa mahdollistavat sen, että Pikminit voi jakaa kolmeen yhtäaikaisesti hallinnoitavaan joukkoon, joista jokaista johtaa yksi hahmoista. Myös tovereitaan voi heitellä Pikminien tapaan, ja tämä mahdollistaa pääsyn paikkoihin joihin ei kävellen pääsisi. Kovinkaan usein ei tätä mekaniikkaa ole kuitenkaan hyödynnetty.


Normaalin yksinpelattavan tarinamoodin lisäksi pelissä on tehtäviä, joissa tarkoituksena on joko yksin tai kaverin kanssa ehtiä tappamaan mahdollisimman paljon vihollisia, keräillä hedelmiä tai taistella uudelleen tarinassa jo vastaan tulleita pomoja vastaan. Tätä hauskempi on kuitenkin pelin bingo-moodi, jossa pääsee kilpailemaan kavereita vastaan. Tässä lokaalissa moninpelissä on löydettävä mahdollisimman nopeasti “bingokortissa” näkyviä esineitä ja raahattava ne kotipesälle. Ensimmäinen rivin bingokorttiinsa muodostanut voittaa, luonnollisesti.



Ihan täydellinen peli ei ole, ja ehkä heikoin lenkki on ohjauksen sujuvuudessa. Peliä voi pelata GamePadillä, Wii Remotella tai Pro-ohjaimella. Viimeinen vaihtoehto jäi kokeilematta, mutta ainakin GamePadillä ohjaus, etenkin tähtääminen ja Pikmin-joukkojen kutsuminen, tuntui usein melko vaivalloiselta. Wiimote toimii tähtäyksessä paremmin, mutta silloin GamePadin hyvät puolet, etenkin näytöllä näkyvä kartta, jäävät hyödyntämättä. GamePadillä pelatessa voi myös siirtää pelaamisen jo tuttuun tapaan pelkästään ohjaimen näytölle – ominaisuus, jota olen oppinut Wii U -peleissä arvostamaan.


Kaiken kaikkiaan Pikmin 3 on ehdottomasti yksi Wii U:n paremmista peleistä, ja niitä ei tällä hetkellä ihan liikaa ole. Wii U:n omistajille peli on siis suositeltava hankinta, ja onpa sen avulla konsoleitakin myyty. Yksinään eivät Pikminitkään jaksa harteillaan Wii U:n menestystä kantaa, mutta reippaasti otukset ovat hinanneet heikoilta näyttäneitä myyntitilastoja ainakin hetkelliseen nousuun.