Tätähän voisi pitää miltei jokaisen arvion alkuintrona – taas lisää zombeja. Niitä tuntuu nyt löytyvän miltei jokaisesta pelistä. Tällä kertaa elävät kuolleet ottavat askeleen kohti Xboxin kauppapaikkaa useamman vuoden työn alla olleessa State of Decayssa. Välillä pelin valmistuminen oli kovin epävarmaakin.


Alkutilanne on mielenkiintoinen, joskin jo moneen otteeseen pelimaailmassa nähty. Markus on ollut kavereineen pidemmän aikaa kalareissussa ja kotiin palatessaan heitä odottaa melkoinen yllätys: Kotikylä on täyttynyt zombeista ja tavallisia eloonjääneitä on hyvin vähän. Heti alkuun onkin hyvä lähteä selvittämään, mistä oikein on kysymys.


Pelissä on tarkoituksena pystyttää leiri sopivaan paikkaan ja kasvattaa sen henkilömäärää. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan tulee pelissä pelastaa kylän asukkaita zombeilta, pitää oma yhteisö hengissä etsimällä ruokaa ja lääkkeitä, sekä tehdä erinäisiä pikkutehtäviä. Tilaa puuhastelulle on XBLA-latauspelistä puhuttaessa runsaasti – kartan läpi ajelu vie mukavan tovin. Alue esittää hyvin yhdysvaltalaista maalaismiljöötä ja sen pikkukyliä. Kylien rakennuksia pääsee rauhassa tutkimaan sisältä ja ulkoa, mutta asuintaloissa on käytetty harmittavan paljon copy-pastea.


Pelihahmoa ohjastetaan kolmannesta persoonasta, eli hahmon takaa. Maailma on vapaasti koluttavissa Grand Theft Autojen tapaan. Hahmo voi tehdä monipuolisesti vaikka mitä - lähteä ajelemaan eteen sattuvalla pirssillä, tutkia naapurien piirongin sisältöä ja tietysti huitaista päälle käyvän zombin aivot pellolle pesäpallomailalla. Yksin suurta zombilaumaa ei kannata kuitenkaan yrittää kaataa, sillä huitominen saa pelihahmon äkkiä väsyksiin. Tällöin vastapuoli pääsee helposti niskan päälle ja lähettää sankarimme varmasti tuonpuoleiseen. Tässä tilanteessa yhteisö suree hetken ja pelaaja saa uuden selviytyjän ohjattavakseen.


Peli on idealtaan hyvä ja toimiva, mutta kääntöpuolena on halvan tuntuinen toteutus. Graafisesti peli muistuttaa paljolti yli kymmenen vuotta vanhaa Grand Theft Auto 3:a. Autojen tekstuurit bugittavat ja ongelmia tuntuu olevan muillakin graafisilla alueilla. Piirtoetäisyys on lyhyt, joten maisemien ihastelun makuun ei pääse. Pisteenä iin päälle ääninäyttely on kauheaa. Ihan kuin ääninäyttelijät olisi istutettu penkkiin paperin kanssa ja laitettu lukemaan tekstejä ilman, että olisivat saaneet tietää, minkälaisen ihmisen repliikit ovat saaneet. Silmille ja korville tuotetaan siis runsaasti kirosanojen aiheita, mutta pelaaja saa itse päättää, kuinka paljon ne häiritsevät pelikokemusta.


Peli tuntuu halvalta GTA:n ja Dead Islandin risteytykseltä, onnistuen kuitenkin tuomaan malliesimerkkeinä toimineille sarjoille kovan luokan haastajan. Se on hyvä suoritus 20 euron latauspeliltä. Hinta on Xbox Live Arcade –palvelun tuntien kalliin tuntuinen, mutta se maksaa ajan kuluessa itsensä helposti takaisin. Vikoja State of Decay sisältää paljon, ja niistä jäi vielä mainitsematta moninpelin puute (co-op DLC peruttiin, tulossa mahdolliseen jatko-osaan). Jos pelin viat jättää toissijaisiksi, saa nauttia koukuttavasta zombien möyhennöksestä.