The Swapper
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Tasohyppelypelit, Älypelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 1 |
Kehittäjä: | Facepalm Games |
Julkaisija: | Facepalm Games |
Julkaisupäivä: | 30.05.2013 |
Pelin kotisivut |
Pulmatasoloikkien mestariteos
Pienen suomalaisen Facepalm Gamesin ensimmäinen peli, The Swapper, sijoittuu autiolta vaikuttavalle avaruusasemalle. Tunnelma on pahaenteinen – jonkin on täytynyt mennä pieleen. Kuva näyttää koko ajan vähän epätarkalta, aivan kuin pelaaja itse tarkkailisi tilannetta jostain etäältä. Efekti on kuin korostamassa aseman epätoivoista etäisyyttä kaikista muista. Toisinaan grafiikat vääristyvät entisestään, ja aavemainen musiikki muuttuu kohinaksi. Mitä on tapahtunut? Tilannetta valottavat matkan varrelta löytyvät viestit. Koskaan ne eivät kerro mitään suoraan, ainoastaan herättäen epäilyksiä ja arvauksia, kooten kokonaisuutta pala palalta.
Swapperin tunnelma ja tarinankerronta on onnistunutta, mutta pelimekaniikat ja erityisesti pulmat, ne nostavat pelin korkealle arvostusasteikossani. Pelihahmolla on laite, jolla voi kloonata itsestään ympäristöön kopioita. Kloonit toistavat hahmon jokaisen liikkeen, luoden täydellisesti synkronoidun ryhmän. Pulmien ratkaiseminen koostuu usein näiden kloonien tarkoista sijoittamisista oikeille paikoilleen. Vaihtosäteellä taas voi siirtää sielunsa johonkin kloonikehoista. Turhaksi jääneet kehot voi jättää taakseen, jonne ne hajoavat ja muuttuvat kasaksi vaatteita, hylättyinä, hyödyttöminä. Olivatko ne vain tyhjiä kuoria, vai olivatko ne minä? Olenko itsekään edes enää minä? Pelin mekaniikkojen herättämät kysymykset yhdistyvät tarinaan harvinaisen hyvin.
Moraaliset pohdiskelut jäävät kuitenkin aina toisinaan taka-alalle, kun törmää kohtaan, josta ei pääse eteenpäin. Ei millään. Alkuun epäilen, että tarvitsen jostain vielä hahmolleni uusia voimia, jotta ongelma ratkeaa. Tuijotan kuitenkin ruutua, kunnes hymyillen ymmärrän mitä pitää tehdä. Ehkä vähän nolostuneena omasta päättelykykyni heikkoudesta siirryn eteenpäin. Ensi kerralla osaan ajatella fiksummin. Ei kuitenkaan mene kauaa kun edessä on uusi umpikuja. Olo tuntuu hetken jo epätoivoiselta, kunnes ratkaisu vihdoin loksahtaa aivoissani paikoilleen.
Pelin edetessä vastaan tulee rajoitteita laitteen käytölle: punaisen valon läpi ei säde kulje, siniseen ei voi tehdä klooneja. Silti pelimekaniikat onnistutaan pitämään hyvin yksinkertaisina, ja niitä kekseliäästi käyttäen saadaan aikaan jatkuvasti uudenlaisia ongelmia. Toistan itseäni yhä uudelleen: tämä kohta on mahdoton. On vaikea kuvailla sitä tunnetta kun saa jälleen yhden mahdottoman pulman ratkaistua.
Pelimekaniikat ja tasosuunnittelu yhdistettynä tunnelmaan ja tarinaan toimivat kokonaisuutena niin hyvin, että on vaikea sanoa miten peliä olisi voitu enää parantaa. Pituus tuntui juuri sopivalta, sillä vaikka peli voi olla pelattu 4-5 tunnissa, pitkälliset kamppailut pulmien kanssa venyttivät peliaikaa ja pakottivat myös jakamaan sessiot useammalle päivälle. Uudelleenpeluuarvo on aika matalalla, mikä tosin on oletettavaakin tämäntyyppisessä pelissä. Ainoa asia, joka pelatessa lievästi ärsytti, oli se, ettei tarinaosuuksia pystynyt ohittamaan – silloinkaan kun kuoleman vuoksi joutui katselemaan niitä toistamiseen. Aika pieni vika, sanoisin. Ei edes miinuksen arvoinen.
Swapperin tunnelma ja tarinankerronta on onnistunutta, mutta pelimekaniikat ja erityisesti pulmat, ne nostavat pelin korkealle arvostusasteikossani. Pelihahmolla on laite, jolla voi kloonata itsestään ympäristöön kopioita. Kloonit toistavat hahmon jokaisen liikkeen, luoden täydellisesti synkronoidun ryhmän. Pulmien ratkaiseminen koostuu usein näiden kloonien tarkoista sijoittamisista oikeille paikoilleen. Vaihtosäteellä taas voi siirtää sielunsa johonkin kloonikehoista. Turhaksi jääneet kehot voi jättää taakseen, jonne ne hajoavat ja muuttuvat kasaksi vaatteita, hylättyinä, hyödyttöminä. Olivatko ne vain tyhjiä kuoria, vai olivatko ne minä? Olenko itsekään edes enää minä? Pelin mekaniikkojen herättämät kysymykset yhdistyvät tarinaan harvinaisen hyvin.
Aivot ylikierroksilla
Moraaliset pohdiskelut jäävät kuitenkin aina toisinaan taka-alalle, kun törmää kohtaan, josta ei pääse eteenpäin. Ei millään. Alkuun epäilen, että tarvitsen jostain vielä hahmolleni uusia voimia, jotta ongelma ratkeaa. Tuijotan kuitenkin ruutua, kunnes hymyillen ymmärrän mitä pitää tehdä. Ehkä vähän nolostuneena omasta päättelykykyni heikkoudesta siirryn eteenpäin. Ensi kerralla osaan ajatella fiksummin. Ei kuitenkaan mene kauaa kun edessä on uusi umpikuja. Olo tuntuu hetken jo epätoivoiselta, kunnes ratkaisu vihdoin loksahtaa aivoissani paikoilleen.
Pelin edetessä vastaan tulee rajoitteita laitteen käytölle: punaisen valon läpi ei säde kulje, siniseen ei voi tehdä klooneja. Silti pelimekaniikat onnistutaan pitämään hyvin yksinkertaisina, ja niitä kekseliäästi käyttäen saadaan aikaan jatkuvasti uudenlaisia ongelmia. Toistan itseäni yhä uudelleen: tämä kohta on mahdoton. On vaikea kuvailla sitä tunnetta kun saa jälleen yhden mahdottoman pulman ratkaistua.
Toimiva kokonaisuus
Pelimekaniikat ja tasosuunnittelu yhdistettynä tunnelmaan ja tarinaan toimivat kokonaisuutena niin hyvin, että on vaikea sanoa miten peliä olisi voitu enää parantaa. Pituus tuntui juuri sopivalta, sillä vaikka peli voi olla pelattu 4-5 tunnissa, pitkälliset kamppailut pulmien kanssa venyttivät peliaikaa ja pakottivat myös jakamaan sessiot useammalle päivälle. Uudelleenpeluuarvo on aika matalalla, mikä tosin on oletettavaakin tämäntyyppisessä pelissä. Ainoa asia, joka pelatessa lievästi ärsytti, oli se, ettei tarinaosuuksia pystynyt ohittamaan – silloinkaan kun kuoleman vuoksi joutui katselemaan niitä toistamiseen. Aika pieni vika, sanoisin. Ei edes miinuksen arvoinen.
The Swapper (Tietokonepelit)
Vaikeita, mutta loogisia pulmia, tunnelmallinen ympäristö, hienosti avautuva tarina. Upea peli.
- pelimekaniikat
- loistavat pulmat
- tunnelma
- hiottu kokonaisuus
Keskustelut (13 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
01.07.2013 klo 20.08
Rekisteröitynyt 05.03.2011
02.07.2013 klo 09.08 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
02.07.2013 klo 10.47
Ei täysiä pisteitä muttei yhtään negatiivisia puolia? Kertokaa nyt jotain listattavan arvoista.
Mitä isompi skaala sitä todennäköisempää et arvostelija ei anna täysiä pisteitä, vaikka kyseessä olisi täysin "virheetön" peli. Toki täydellisen täydellistä peliä ei varmaan ikinä tulla tekemäänkään, mutta ei sillä pitäisi olla väliä. Ei täydellisiä elokuviakaan tehdä, mutta silti osalle annetaan 5 tai 10 tähteä. Näitä arvosanoja kehittäessä (jotka arvostelijalle on yleensä enemmän rasite) voisi yrittää noudattaa jotain logiikkaa, joka olisi näkyvä. Vähän kuin Peltonen silloin joskus kirjoitti tähtiensä merkitykset, voisi tänne laittaa merkitykset ainakin 10 pisteen välein. Todellisuudessa veikkaisin että näillä pisteen eroilla sinne tai tänne ei ole mitään eroa arvostelijalle ja se loppunumero tulee vähän kuin "hatusta vetämällä". Ainakin ite olen pelejä numeroilla arvostellessa törmännyt ongelmaan, etten pysty erittelemään alle viiden pisteen erojen merkitystä vaan ne pienet pisteet tuli "annettua" satunnaisesti fiiliksen mukaan. Tämä vaikutti sitten jossain välissä pelien väliseen vertailtavuuteen, joka tosin ei ole ongelma kuin saman genren sisällä.
Arvostelu isoilla numeroilla on 'helpompaa', mutta tuottaa vääjämättä painoarvo-ongelman, kun loppupään pisteille annetaan suhteettoman paljon painoarvoa. 94-95 väli on suurempi(vaikeampi saavuttaa siis) kuin esim. 64-65 väli. Pelien keskiarvo siis liikkuu jossain 80-90 välillä. Loppujen lopuksi voitaisiin siirtyä täälläkin 10 pisteen tai 5 tähden käyttämiseen, ja tuskin menetettäisiin juuri mitään arvostelujen luettavuudessa. Toki vanhojen ja uusien arvosanojen vertailukelpoisuus ei toimi ja jos arvosanoja käytetään keskiarvoa mittaavissa sivustoissa(metacritic) niin sitten syntyy vääristymiä eri skaalojen takia. Ongelmia tuottaa myös jos alin arvo on jostain syystä 40 eikä 0. En näe oikein perustetta soveltaa "kouluarvosanalogiikkaa" 100 pisteen arvioissa. Jos joku osaa kertoa miksi "kouluarvosanat" ylipäätään on asteikolla 4-10 nii saa kertoa.
Joku tilastotieteilijä vois kyl tutkia näitä numeroita miten ne jakautuu, ja vertailla esim. leffa-arvosteluihin. Hypoteesina sanoisin että leffa-arvioiden keskiarvot (arvostelijasta riippuen toki) painottuu jonnekki kolmen pintaan, ku peleissä taas 75-85 välille. Ei välttämättä niin paha jos käytetään 40 pistettä pienimpänä arvona, mutta jos 0 pistettäkin on saavutettavissa, niin sitten tuo keskiarvo kertoo ehkä hieman siitä, että on hukassa koko arvosteluskaalan käyttö. Täällä tosin näyttää pikaisella selauksella olevan 40 minimi.
All in all, kehitysideaksi sen verran että siellä toimituksessa mietitte jotku yhteiset "normit" näille pisteille ainakin kymmenen pisteen välein ja laitatte arvosteluihin linkin siihen millä perusteella nämä arvosanat jakautuu ja mitkä on ne pisteiden rajat. Ei ne ole tärkein osa arvostelua, mutta jos niillä ei ole mitään merkitystä niin ottakaa ne pois. Ei mikään suuri valittamisen aihe, kun vähemmän noita numeroita tulee lopulta tuijotettua, mutta kuitenkin.
Rekisteröitynyt 05.03.2011
02.07.2013 klo 11.26
paljon tekstiä
Arkielämän vitutuksen takia en onnistu juuri nyt käsittelemään postausta ja että käsitettiinkö jotain kommentistani väärin, mutta tarkoitukseni ei ollut provota. Yksinkertaisesti kummastelin lueteltavien miinuspuolien puuttuvuutta ei-täysien pisteiden rinnalla.
Sen verran otan itse vielä kantaa että koko tähtiarvosteluasteikko on kulunut ja surkea asteikko, ja tuntuu enemmän siltä että sillä yritettäisiin näyttää viralliselta. 40-100 antaa joskus myös päänsärkyä, mutta on otettava huomioon että 0-100-asteikolla esim. 50:n pistemäärä on suht keskitason peli. Itse käytän jälkimmäistä ja olen jo muutamaan otteeseen unohtanut käyttää sitä oikein. Helvetin numerot.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
02.07.2013 klo 12.06
paljon tekstiä
Arkielämän vitutuksen takia en onnistu juuri nyt käsittelemään postausta ja että käsitettiinkö jotain kommentistani väärin, mutta tarkoitukseni ei ollut provota. Yksinkertaisesti kummastelin lueteltavien miinuspuolien puuttuvuutta ei-täysien pisteiden rinnalla.
Sen verran otan itse vielä kantaa että koko tähtiarvosteluasteikko on kulunut ja surkea asteikko, ja tuntuu enemmän siltä että sillä yritettäisiin näyttää viralliselta. 40-100 antaa joskus myös päänsärkyä, mutta on otettava huomioon että 0-100-asteikolla esim. 50:n pistemäärä on suht keskitason peli. Itse käytän jälkimmäistä ja olen jo muutamaan otteeseen unohtanut käyttää sitä oikein. Helvetin numerot.
Rekisteröitynyt 22.10.2012
02.07.2013 klo 12.50 1
Ei täysiä pisteitä muttei yhtään negatiivisia puolia? Kertokaa nyt jotain listattavan arvoista.
Vaikka listaamisen arvoiset negatiiviset puolet puuttuvat, se ei mielestäni automaattisesti tarkoita että peli olisi täysien pisteiden arvoinen. Pisteisiin vaikuttaa itselläni pelikokemus kokonaisuudessaan, joka tämän pelin kohdalla oli kieltämättä poikkeuksellisen hyvä. Toisinaan peli voi sisältää joitain negatiivisia puolia ja päästä silti korkeammalle asteikossa. Itselläni ei ole tarjota tähän mitään matemaattista kaavaa, harkitsen jokaisen pelin kohdalla pisteytyksen erikseen jo siksi että pelit ovat niin erilaisia, eikä pisteytys ole missään nimessä läheskään aina helppoa.
Kriittinen keskustelu pisteytyksistä ja arvosteluperusteista on kuitenkin mielestäni hyvin tervetullutta.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
02.07.2013 klo 13.12
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
02.07.2013 klo 15.37
Mielestäni pisteytys on aina subjektiivinen kokemus. Esim. itse olisin antanut Demon's Soulsille arvosanan 7-. Peli kuitenkin vakuutti minut siinä määrin, että ennakkotilasin Dark Soulsin, joka olikin ensimmäinen ennakkotilaamani peli. Dark Soulsille antaisin arvosanan 9,5. Voimmeko nyt kuitenkaan päätellä Demon's Soulsin olevan susipaska peli antamani alhaisen pistemäärän vuoksi?
Pointtini on pitkälti siinä, että mikä merkitys arvosana-asteikolla on. Jos susipaska on arvosanat 40-69, niin mitä merkitystä noilla alkupään arvosanoilla lopulta on jos sieltä heitetään vaan jotain randomilla. Sama yli 90 pisteen arvosanat jos niissä ne pisteen heitot ei lopulta merkkaa mitään. Pisteiden vertailtavuus kärsii vähän jos ei tiedä mitkä on keskiarvot yms. Vaikea tässä tietenki mitään gaossin käyrää on soveltaa. Eikä tämä varsinaisesti ole kritiikkiä sitä kohtaan että arvosteluiden pitäisi pisteytyä huonommin. Lähinnä sitä et puolet asteikosta jää käyttämättä, joten vois siirtyä ehkä johonkin toiseen menetelmään.
Tokihan ne arvosanat on ihan suhteellinen tapa mitata kuten Kati sanoi tuossa, ja itekki niitä "harkitten" pitkään vaikka ne tulee vain omaan käyttöön. Lähinnä se, että jos niitä ei voi millään tavalla verrata keskenään edes genrejen sisällä niin imho siinä vaiheessa niiden merkitys on olematon. Toki en lähtisi vertaamaan jotain 95 urheilupeliä 95 räiskintään koska vaatimukset on ihan omat molemmille. Jos peli on täydellinen urheilupeli, saatan mielummin silti pelata jotain 85 pisteen hyvää toimintapeliä ihan sen takia että pidän toimintapeleistä enemmän. Tämä kuitenki pitäisi minusta ottaa huomioon pisteytyksessä tai edes mainita että pisteiden puuttuminen todellisuudessa ei johdu pelin heikkoudesta vaan siitä ettei arvostelija satu pitämään ko. pelityypin peleistä niin paljon kuin joistain toisista.
Kuitenkin tässä arvostelussa minusta on oikeutettua ettei peli saa sataa pistettä jos jo ensimmäisen peluukerran jälkeen pystyy toteamaan, ettei uudelleenpeluuarvoa välttämättä ole. Se on ainakin omassa vaakakupissa sellainen tekijä joka laskee pisteitä. Ei kuitenkaan sellainen tekijä, että sitä välttämättä lyhyessä tiivistelmässä(+- siis) mainitsisi, koska joidenkin asioiden painoarvo yksinkertaisesti on paljon isompi kuin toisten. Plus-miinus -listauksessa on se vaara, että jokainen saa toisiinsa nähden saman painoarvon, ja sillon voisi argumentoida että 4 plussaa ja 1 miinus on 80 pisteen peli.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
02.07.2013 klo 16.07 2
Kun kerta lähettiin tähän luvuilla kikkailuun niin tuli leikittyä excelillä hieman. Tulee samalla vastattua omaan kysymykseen miksi 70 pisteen peli on susipaska.
V2.fi tietokonepelien arvosanoja on annettu 111 kappaletta.
Keskiarvo on 79,7, mediaani 82. Pienin arvo 45 ja suurin 97.
Se mikä tässä on "jännää" on että otettuani keskiarvon ja mediaanin 55 alimmasta(45-81) arvosanasta sain tulokseksi 71,2 ja 74. Puolet näistä arvosanoista jää siis 74 ja 81 pisteen väliin.
20/111 arvosanaa on alle 70 pistettä. Peliteollisuudellahan menee hyvin jos vain 18% peleistä saa vähemmän kuin puolet pisteistä.
55 ylimmästä arvosanasta(82-97) samat luvut on 88,2 ja 89.
Näistä voinee jo päätellä mihin arvosanat painottuu ja miksi 70 mielletään susipaskaksi. Arvosanajakauma kun on neljään osaan jaettuna 45-74, 74-81, 82-89, 89-97. (vai meninkö jo metsään??). 75% arvosanoista on 74 tai yli.
Ihtellä tää lukujen pyörittely on sen verra lastenkengissä ja en oo matikkaa opiskellu sitte 2007 kevään, nii voinee jokunen virhe olla siellä. Jos joku haluaa noista laskea jotaki muutaki vielä niin voinen pistää ko. taulukon tulemaan, vaikka eipäkait tuon 111 numeron laittaminen exceliin vieny ku pari minuuttia.
Töttöröö, elkää kysykö miks innostuin.
Rekisteröitynyt 22.10.2012
02.07.2013 klo 20.37
Toisaalta kun miettii nykypelien laatua, niin kyllähän erityisesti AAA-peleissä jo aika hyvin tiedetään miten laadukkaita pelejä tehdään, joten usein, varsinkin varman päälle pelattaessa, myös tulos on "ihan hyvä". Siten ei ole välttämättä mitenkään erikoista että keskiarvot ja mediaanit löytyy asteikon yläpäästä. Jotenkin tuntuu että esim. tosi huonoja elokuvia tulee vastaan paljon useammin kuin tosi huonoja pelejä. Poikkeuksiakin toisaalta on riittämiin, joten ehkä sille pistetaulukon alkupäällekin on tarpeensa.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
02.07.2013 klo 21.27
Omasta mielestä tämä keskustelu, erityisesti peraton monologi on kyllä mielenkiintoista, ja on tuntunut nousevan tasaisin väliajoin keskustelunaiheeksi eri yhteyksissä. Olisi kiinnostavaa vertailla vastaavia lukuja laajemminkin, ja varmaan niin ollaan jossain yhteydessä tehtykin. En nyt kuitenkaan näin kesälomalla jaksa lähteä asiaa tutkimaan.
Toisaalta kun miettii nykypelien laatua, niin kyllähän erityisesti AAA-peleissä jo aika hyvin tiedetään miten laadukkaita pelejä tehdään, joten usein, varsinkin varman päälle pelattaessa, myös tulos on "ihan hyvä". Siten ei ole välttämättä mitenkään erikoista että keskiarvot ja mediaanit löytyy asteikon yläpäästä. Jotenkin tuntuu että esim. tosi huonoja elokuvia tulee vastaan paljon useammin kuin tosi huonoja pelejä. Poikkeuksiakin toisaalta on riittämiin, joten ehkä sille pistetaulukon alkupäällekin on tarpeensa.
Esim. Alien Breed 2: Assault oli peli joka päättyi omalta osalta pelinrikkoja(en ollut ainoa, bugi oli vanha) bugiin, tallennuksen ollessa yli tunnin päässä. Siinä vaiheessa totesin että paska peli 20/100. Muuten ok toteutettu, mutta jos leffaki keskeytyis 2/3 jälkeen ja käskisi kelata puolet taaksepäin nii jättäisin väliin. Onneksi peli oli ilmainen.
Asiaa ei yhtään paranna, että ku joku ihan ok tuotos(sata kertaa nähty CoD) saa jonku 70 pistettä(puolet pisteistä, sanallinen arvosana tyydyttävä) nii jo alkaa ulinaa kuulua et kuinka oli niin väärin arvosteltu. Jostain syystä osa lukijoista olettaa, että peliarvostelut on nimenomaan teknisiä ns. "onko pelissä joku rikki" tyyppisiä ja mitään muuta ei sitten saa arvostella. Peliarvostelut muistuttanee siis enemmän laitearvosteluita kuin leffa- tai kirja-arvosteluita.
Tuo käytännön arvosteluskaala aiheuttaa vaan nimenomaan sitä ongelmaa, että arvostelijalla itsellään on vaikeuksia arvosanoittaa pelejään kun skaala on todellisuudessa paljon ahtaampi. Siinä syntyy se paine pistää ne ihan ok pelitkin 80 pintaan ku joku huonompi peli sai 75. Ja jos muut arvostelee vielä samalla tavalla niin yhden toimittajan on vaikea lähtä sooloilemaan omalla skaalalla mikäli kyseessä ei ole joku tunnettu henkilö tai ainoa arvostelija(esim. Peltonen).
Omissakin arvosteluissa huomannut että mediaani on melko korkealla, tosin näin yksityishenkilönä täytynee sanoa että osan virheestä luo se, että ostaa aika vähän pelejä jotka on potentiaalisesti huonoja. Huonot pelit saa yleensä ilmaisena tai ne tulee erilaisista bundleista kylkiäisinä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
03.07.2013 klo 20.31
04.07.2013 klo 17.44
tuo peli näyttää aivan älyttömän tylsältä joten nauran noille pisteille jotka kamppailevat GTAn yms kanssa, olkoot vaikka miten alepeli. kyseessä on kuitenkin subjektiivinen arvio joten joku antaa Mariolle kympin ja toinen nollan. niinkuin perato sanoi niin kaiken ratkaisee loppupeleissä maku vaikka eräät ulisijat pitävätkin arvosteluita jonkinlaisena +/- totaalina. tästä syystä en ole vuosikausiin antanut arvosteluille mitään painoarvoa ostopäätösten kannalta. kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, objektiivisesti ajateltuna enemmän kuin miljoona sanaa jne.
joka ikisellä pelillä on puolustajansa ja vihaajansa jotka hyökkäävät aina paikan tullen ulisemaan. ja jos heidän suosittelujaan kuuntelee niin olisin ostanut jokikisen julkaistun pelin.
mielestäni 1-5 tähteä on täysin riittävä asteikko. 1 kun on totaalista rikkinäistä roskaa, 2 kun on meh, 3 kun viihdyttää muttei innosta, 4 kun on perkeleen hyvä ja 5 kun mitään järkevää ei voisi enää vaatia. siinäkin systeemissä näkee lähinnä että 1 tähden saavat ovat sellaisia mitä ei olisi pitänyt edes julkaista. leffojakin on käytännössä kahta sorttia, niitä joita jaksaa katsoa ja ne jotka jäävät kesken. hyvin harva leffa mitenkään mullistaa ajattelua ja pääsee johonkin "mistä elokuvista pidät" listalle
Kirjoita kommentti