Tehdäänpä ajatusmatka menneisyyteen ja mennään 80-luvun puolelle, jossa JVC:n kehittämä VHS-videokasetti on jyrännyt kilpailevan Sonyn teknisesti paremman Betamaxin yli. Nauhat tuhoutuivat tuolloin helposti, kuvanlaatu oli mitä oli ja sellaiset supersankarit kuin Robocop ja Terminator olivat joka pojan puheenaiheena. Miltä nämä pojat kuvittelivat vuonna 2007 maailman näyttävän? Far Cry 3 Blood Dragon vastaa tähän kysymykseen todella hyvin.


Hienosti menestyneen Far Cry 3:n pohjan päälle tehty itsenäinen lisäosa esittelee mielenkiintoisen skenaarion siitä, miltä muutama vuosi sitten olisi voinut näyttää. Pelin käsikirjoittaja on mitä luultavimmin kuluttanut muutaman viikonlopun B-luokan kasarileffojen parissa ja poiminut sieltä mielirikkaimmat palat tähän peliin. Tarinaa edistävät välinäytökset on toteutettu hauskasti 80-luvun retrotyyliin, mikätuo peliin kivasti lisää menneiden aikojen tuulahduksia.

Todellisuudessa pelin juonessa ei juuri järkeä ole, mutta jjuri se tekeekin kaikkine kummallisuuksineen siitä niin mielenkiintoisen. Kanadan ja Yhdysvaltojen ydinsodan jälkeen uusi vaara uhkaa kaukaisella saarella. Eversti Sloanin kyborgiarmeija on valmis kylvämään lisää pahuutta kovia kokeneeseen maailmaan. Onneksi pelaajan ohjastama Mark IV -luokan kybercommando Rex Power Colt voi pelastaa kaiken. Peli sisältää melkoisen kasan erittäin korneja käänteitä, jotka ampuvat sen verran yli, etteivät huulet voi olla kääntymättä hymyyn. Peliä pelatessa ei voi välttyä ajattelemasta 80-luvun surkuhupaisimpia toimintapläjäyksiä.




Vakavan kaverin kouraan uusi Far Cry ei sovi sitten millään. Todella kevyt ja 80-luvulta vaikutteita hakenut dialogi on tietynlaisessa tyhmyydessään makoisa ja onnistunut. Neonvalojen loisteessa pelaajan silmät meinaavat mennä sekaisin, kun samalla dinosaurukset käyvät päälle edestä ja takaa. Lääniä on melkoisesti koluttavaksi, mutta saaren maastossa voisi erilaisia elementtejä olla enemmänkin.

Ulkonäöllisesti pelissä ei valittamisen aihetta ole. Nykykonsoleiden parhaimman näköisiä pelejä ei uhata, mutta odotukset reilun kymmenen euron pelille täyttyvät helposti. Äänimaailma kaikkine räjähdyksineen luo tunnelmaa onnistuneesti ja ääninäyttelijöiden valinnoissa on onnistuttu hyvin. Erityiskehut voidaan kohdistaa pelin soundtrackiin, jossa on kuultavissa kivasti potkua kahdeksankymmentäluvulta.


Far Cry 3 Blood Dragonissa on hyvin paljon samaa kuin emopelissään. Siihen on lyöty päälle aivan uusi tyyli, mutta muuten se haisee joka paikasta karsitulta Far Cry 3:lta. Kontrollit ovat kepeämmät, tekemistä on vähemmän ja peli on sovitettu paremmin latauspalveluiden tuotteeksi. Tarinan peluuseen kului nelisen tuntia ja muihin pelin oheistehtäviin saa helposti kulumaan vielä toisetkin neljä tuntia.

Pelissä on hyvin vähän valittamisen aihetta. Jotakuinkin kaikki osa-alueet ovat hyvällä mallilla. Siitä päästään kuitenkin siihen, että peli on aika tavallinen räiskintä, joka erottuu ainoastaan 80-luvun tyylinsä ansiosta. Jos 80-luvulla ei ole elänyt, tai muuten kyseisen aikakauden tyyli ei nappaa, en keksi mitään erityistä syytä valita juuri tätä viikonlopun piristysruiskeeksi.