Toim.huom. Pelistä julkaistiin aiemmin ennakkotesti.

Army of Two, tämä kahden hengen armeija tulee kolmannen kerran. Sen tutut sankarit Elliot Salem ja Tyson Rios ovat saaneet väistyä köyhästi nimettyjen Alphan ja Betan tieltä. Uudet nimet kuvastavat hyvin sitä, kuinka kevyesti koko paketti on kyhätty kasaan.

Taistelut käydään rikollisuuden täyttämässä Meksikossa. Peli näyttää graafisesti kaikin puolin hyvältä, luoden alusta lähtien laadukkaan tunnelman. Varsinaisen sotimisen alkaessa paljastuu kuitenkin karu totuus siitä, kuinka huonosti peli on tehty. Toimintaa kyllä riittää, mutta täysin typerien tekoälyn ohjastamien vastustajien kaato ei tuota minkäänlaista mielihyvää. Vaikeusasteesta viis, tyhmiä ne ovat joka tapauksessa.


Huumekartellien tuoksuissa tuntuvat askeleetkin hieman jumittavan, koska liikkuminen ei ole lainkaan niin jouhevaa kuin toivoisi. Räiskintä toimii kuitenkin yllättävän hyvin – tuntuu kuin pelissä olisi panostettu vain tähän elementtiin. Tapoista ja muista sotatantereella tehdyistä onnistumisista palkitaan niiden laadukkuuden mukaan pienellä rahallisella korvauksella.

Peli koostuu kymmenestä kentästä, jotka on pätkitty pieniin muutaman minuutin palasiin. Jokaisen palasen jälkeen kurkistetaan, kuinka peli on sujunut ja paljonko rahaa on tienattu. Tämän hengähdystauon aikana on oiva tilaisuus päivittää aseistusta, johon rahaa saa tuhlattua yllättävän monipuolisesti.




Räiskeen ylimmilleen vievä overkill-tila tuo tasapaksuun puurtamiseen hieman vaihtelua ja iloa, kun muutamaksi sekunniksi pelaajasta tulee lyömätön ja kuditkaan eivät asekalustosta tuona hetkenä lopu millään. Tilaan pääsemiseen tarvitaan hetki hyvin hoidettua vastustajien teloittamista.

Vaikka tekoälykaverin kanssa toiminta onnistuu ihan tyydyttävästi, on pelisarjan suola ollut co-op-tila. Kaverin kun saa saman ruudun ääreen pelaamaan, toimii yhteispeli varsin hyvin. Kun ovet avataan verkon puolelle, kaikki ei menekään ihan nappiin. Pikapelin alkaessa peli lähtee ihan asiallisesti rullaamaan, mutta kaverin pudottua pelistä on kenttä aloitettava alusta – huoh. Noh, aloin kenttää ja puolen välin tienoilla sain ilmoituksen, että joku haluaisi liittyä peliini. Jos olisin hyväksynyt kaverin mukaan, niin kenttä olisi taas alkanut alusta. Verkkopeli on toteutettu siis erityisen kankeasti, enkä suosittele sitä kellekään.




Useissa pelisarjoissa ensimmäinen osa on saattanut olla hitti, seuraava pienimuotoinen pettymys ja kolmas täysi floppi. Army of Twolla näyttäisi käyneen juuri näin, enkä odota näkeväni enää jatko-osaa tälle kahden miehen armeijalle. Pintapuolisesti kaikki näyttää tässä kolmannessa osassa ihan hyvältä, mutta siihen se jääkin. Totaalisen tyhmien tekoälyvastustajien kaataminen ei saa herätettyä pelaajan hymyä hetkeksikään ja kontrollitkin ovat mitä ovat. Kun vielä peli junnaa samaa jatkuvaa ammuntaa alusta loppuun, voi finaali jäädä monelta näkemättä kyllästymisen takia.