Seitsemän vuotta on hyvin pitkä aika odotettavaksi, mutta onneksemme Sly-pelisarjan kohdalla odotus on vihdoin ohi. Playstation 2:lla vuosina 2002 - 2005 nähty trilogia vääntäytyi parisen vuotta sitten komeasti HD-painokseksi, minkä pohjalta itsekin Slyn konnakoplaan tutustuin. Jos en ihan väärin muista, niin ensimmäisen osan paukutin alusta loppuun ensi istumalta – kyseessä oli siis äärimmäisen hyvä peli. Seuraavatkin osat olivat oikein nautinnollisia tasohyppelykokemuksia.


Suosikkipesukarhumme viimeaikaisen hiljaiselon selittää hänen ”eläkkeelle” jäämisensä. Hän on asettunut aloilleen ja romanssi tarkastaja Foxin kanssa on ottanut hyvin tuulta alleen Slyn lopetettua rikollisen toiminnan. Tauon aikana vanhat ystävämme Bentley ja Murray ovat asettautuneet omien harrastustensa pariin. Bentley rakensi itselleen uuden laboratorion, jossa hän pyöritteli uutta huippusalaista projektiaan. Murrayn aika kului pakun kanssa kisaradoilla, mutta kun hän sai äärimmäisen määrän tuhoa aikaan, siirtyi ajoura romuralliin.

”Kerran varas, aina varas” –sääntö toteutuu ja Sly päättää kääntyä takaisin pahoille poluille. Herrasmiesvarkaana hän toki varastaa vain muilta varkailta, joten häntä voidaan pitää edelleen hyviksenä. Keikkaa suunnitellessaan hän törmää kuin tilauksesta Bentleyyn, jolla huonoja uutisia. Coopperin suvun oma käsikirja on alkanut kadottaa itsekseen tärkeitä tekstejä suvun menneisyydestä. Tämä kummallinen tilanne vie Slyn ja kumppanit aikamatkalle menneisyyteen. Siksi myös Carmelita Foxin ja Slyn sukset menevät ristiin ja aiemmista pelisarjan osista tuttu kissa ja hiiri -leikki saa jatkoa.




Aikamatka pompottelee Slytä ympäri menneisyyttä. Japanista syöksytään villin lännen kautta jääkaudelle 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Selvästi vaihtelevat maailmojen teemat tekevät pelaamisesta mielenkiintoista. Laajat alueet on totuttuun tyyliin täytetty piilopulloilla, joita keräämällä saa avattua peliin ylimääräistä kivaa.

Maailmojen peruskaava menee vanhaan tuttuun malliin: Ensin tutkitaan, sitten tehdään valmistelevia toimenpiteitä ja lopuksi pistetään vastapuolen paha matalaksi. Tehtävissä on sopivasti vaihtelua, mikä pitää yllä mielenkiintoa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vastapuolen pahikset jäävät kuitenkin vähän irtonaisiksi ja olisin kaivannut enemmän heidän taustojensa kaivelua.


Uutuutena aikojen halki matkailussa ovat menneisyydessä vastaan tulevat Slyn kaukaiset esi-isät, jotka ovat myös pelattavina hahmoina ja heillä on myös omat tehtävänsä seikkailun varrella. Kaikilla hahmoilla on omat erikoisliikkeensä, mikä tuo mukavasti vaihtelua seikkailuun. Tämän lisäksi Sly pukee seikkailun aikana päällensä viisi erilaista pukua, ja hänen kykynsä muuttuvat puvun mukaan. Monipuolisen hahmokaartin kruunaa aiemmissakin osissa pelattavissa olleet Slyn ystävät Bentley, Murray ja Carmelita.



Vaikka hahmot vaihtelevat vähän väliä, on erinomaisesti toteutetuissa kontrolleissa helppoa pysyä mukana. Muutamissa tehtävissä ongelmia tuottaa kamera, joka saattaa näyttää minne sattuu – onneksi sitäkin voi käännellä itse toista analogisauvaa käyttäen.


Ääninäyttely on toteutettu englannin kielellä erinomaisesti. Sly-pelisarjan erikoisuuksiin on kuulunut täydellinen suomenkielinen toteutus, mikä tälläkin kertaa rokkaa miltei kympillä. Aluksi Bentleyn vaihtunut ääninäyttelijä hieman hämää, mutta siihen tottuessaan huomaa, kuinka hyvin uusi näyttelijä työnsä tekee. Muutaman sivuhahmon kotimaisessa ääninäyttelyssä olisi hieman toivomisen varaa, mutta muuten paketti on mallikkaasti kasattu. Äänipuoli hipoo muutenkin täydellisyyttä erittäin mukaansa tempaavien taustamusiikkien ansiosta.

Graafisesti peli näyttää hyvältä. Sarjakuvamainen grafiikka on pysynyt alkuperälleen uskollisena, mutta toki selvä ero parempaan suuntaan on uusimmassa osassa nähtävissä. Suuremmalla panostuksella olisi varmasti ollut mahdollisuudet vielä astetta näyttävämpään peliin.


SSD-kovalevyjen aikakaudella on jo tottunut siihen, että kaikki aukeaa heti. Jossain pelin teknisellä puolella on kuitenkin menty hieman metsään, kun vaihtelevan mittaisten lataustaukojen aikana ehti miltei tekemään välipalaa. Muuten viimeisen päälle laadukkaasti toteutettuun peliin tekivät suuren roson pahimmillaan lähes minuutin mittaiset lataustauot.



Peli on jostain kumman syystä saanut normaalia edullisemman hintalapun ja sitä kaupitellaan joka puolella alle 40 euron hintaan. Jotta diili kuulostaisi täydelliseltä, on PS3:n versioon lisätty myös mahdollisuus ladata peli myös Playstation Vita –käsikonsoliin. Vitan myynnit ovat jääneet melko pieniksi, joten tilannetta yritetään ilmeisesti tällä konstilla parantaa. Ihan hyvää markkinointia mielestäni.


Vitan ruudulla peli näyttää hieman huonommalta kuin PS3:n tykittämänä television ruudulle. Muita eroja näiden versioiden välillä en sitten oikein huomannutkaan. Vitan versio toimi käytännössä aivan identtisesti pitkine lataustaukoineen ynnä muineen. Kokemus on kuitenkin sen verta suuri, että se kuuluisi nauttia kotisohvalla kunnon televisiolla ja ohjaimella. Vitan puoleen kääntyisin vain, jos muita vaihtoehtoja ei ole.

Uskollisesti pelissä on panostettu yksinpeliin ja moninpeliä ei tälläkään kertaa nähdä. En nähnyt sitä millään tavalla pakollisena, mutta olisivat kehittäjät voineet kokeilla jotain uuttakin - co-op-tila olisi voinut olla hauska. Nykyaikana on ollut tapana miltei poikkeuksetta jokaiseen peliin moninpeli sovittaa. Välillä kehittäjät menevät joutuvat hakoteille, mutta joitakin yllättäviä onnistumisiakin on nähty.

Peli oli ilo kahlata lävitse, mutta loppuun olisin kaivannut suurempaa jäävuoren huippua. Viimeinen pomovastus ei ollut haastava, saati muistettava. Muuten erinomainen peli olisi kaivannut arvoisensa lopun. Ovet jätettiin varsin selvästi auki ja nyt on aika odottaa seuraavaa seikkailua. Saataisiinkohan se jo seuraavan Pleikkarin julkaisuun? Ei Playstation 4:ää nähdä kuitenkaan vielä pitkään aikaan Euroopassa, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.