Gears of War: Judgment
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Sotapelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1-2, verkossa 1 - 10 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Epic Games |
Julkaisija: | Microsoft Games |
Julkaisupäivä: | 22.03.2012 |
Pelin kotisivut |
Ja eikun uuteen nousuun
Gears of War –pelisarja on loistavasta ensimmäisestä osastaan asti lukeutunut Xbox 360:n suurimpiin yksinoikeuspeleihin. GoW–trilogia päättyi, mutta rahasampoa ei suinkaan jätetty rauhaan. On aika palata ajassa tapahtumiin ennen ensimmäistä GoW:ia.
Microsoft Studios on keventänyt Epic Gamesin taakkaa ja suurin vetovastuu pelisarjan uusimman tulokkaan toteuttamisesta siirtyi People Can Flylle. Vastuuta saaneen firman tunnetuimpiin teoksiin lukeutuvat vuonna 2004 julkaistu Painkiller ja pari vuotta sitten kauppojen hyllyille päätynyt Bulletstorm (tämäkin tosin on tehty yhteistyössä Epic Gamesin kanssa).
Aiempien GoW-sarjan osien tarinat ovat olleet hyviä, mutta tässä uusimmassa tuotoksessa juonikuviot tuntuvat olevan yhtä tyhjän kanssa varsinaiseen pelaamiseen liittyen. Tutut päähahmot ovat saaneet väistyä uusien tieltä, kun Kilo Squadin porukka ovat joutunut syytetyn penkille maanpetoksesta. Poppoon jäsenet kertoilevat vuorollaan omissa lausunnoissaan, kuinka asiat ovat menneet ja pelaaminen koostuu näiden takaumien koluamisesta sekä taisteluista Locusteja vastaan.
Pelaaminen ei ole totuttuun tyyliin pitkiä kenttiä, vaan jaksot on paloiteltu lyhykäisiin taisteluihin. Idea lyhyistä sotahetkistä on ehkä hyvä ajatellen satunnaispelaajaa, jolloin pelin kärryillä on helpompi pysyä. Tosissaan läpipelaavalle idea tuottaa pettymyksen ja katkonaisuudestaan johtuen juoni jää taka-alalle – sen takia siihen ei varmaan olekaan panostettu. Käytännössä yksittäisessä kentässä syöksytään taisteluareenalle ja tyhjennetään se päälle käyvistä Locusteista. Tämän jälkeen kenttä on läpäisty ja tilastot kertovat kuinka hyvin pelaaja on hommasta suoriutunut. Onnistuneiden taisteluiden jälkeen pelaaja palkitaan yhdellä, kahdella tai kolmella tähdellä.
Tähtien keräilyä nopeuttavat, mutta muuten peliä selvästi hankaloittavat paljastustehtävät (englanninkielisessä toteutuksessa declassify-tehtävät), jotka pelaaja voi aktivoida jokaisen kampanjatilan kentän alussa. Jos otat tämän lisähaasteen vastaan, niin normaalin Locustien ahdistelun lisäksi tasoon pultataan lisävaikeutta. Hieman kentästä riippuen se voi olla esimerkiksi aikahaaste, näkökykyä häiritsevää sumua tai aseiden rajoitus johonkin tiettyyn. Idea on ihan kiva, mutta erilaisia haasteita on hyvin vähän ja niiden muunnelmat tulevat useaan otteeseen vastaan.
Pelin pelaaminen yksin oli lopulta ihan hauskaa, kun huonoihin puoliin ei niin kiinnittänyt huomiota. Tekoälykaverit osasivat olla avuksi ihan yllättävänkin hyvin, kaataen vihollisia ja auttaen oman puolen kaatuneita. Ei ole varmastikaan mitenkään yllättävää, että pelaamisen hauskuus nousi potenssiin kaksi, kun tekoälysotilaat korvattiin oikeilla kavereilla.
Se, miksi peli tuntui turhasta juonesta ja typerästä pelirytmityksestään huolimatta hyvältä, on sen äärimmäisen hyvä toteutus. Kontrollit ovat parasta A-luokkaa ja toimivat vielä paremmin kuin aiemmissa osissa muutetun aseenvaihdon, sekä kranaatinheitolle saadun oman painikkeen ansiosta. Muutenkin kontrollit tuntuvat aiempaa jouheammilta, ollen kuitenkin äijämäiseen peliin sopivat.
Pelin ulkonäössä ei ole turvauduttu kompromisseihin, vaan peligrafiikka näyttää erittäin hyvältä, ruudunpäivityksen pysyessä ripeänä. Puhutaan helposti yhdestä tämän konsolisukupolven komeimmasta pelistä. Kirsikkana kakun päälle äänimaailma on laadukas ja tuo hyvin tunnelmaa.
Gears of War –pelisarjan yksinpeliä suurempi juttu on ollut sen moninpeli. Se on ollut monipuolinen ja laadukas, tehden verkkopelikokemuksesta erittäin nautinnollisen. Tälläkin kertaa homma toimii hienosti, joskin moninpelimuodot jäävät ihan muutamaan ja moninpelikarttojakin on alle kymmenen. Kuulostaa vähältä ja sitähän se on, onneksi kuitenkin kaikki ovat laadukkaita, eikä mikään jää varsinaisesti toisen varjoon.
Poikkeuksia edellisiin osiin pelimuodoissa on ja mukaan ovatkin päätyneet verkkopelitiloista ehkä tunnetuimmat. Free-for-All on tämän sarjan kohdalla uusinta uutta ja tuntuu sopivan pelille kuin nenä päähän. Team Deathmatch ja Domination ovat mukana myös varsin tuttuina ja toimiviksi tunnettuina pelimuotoina. Näissä pelimuodoissa siniset ja punaiset COG-sotilaat ottavat toisistaan mittaa.
Erotuksena aiempiin osiin Locustit astuvat moninpelinäyttämölle ainoastaan uudessa OverRun-pelimuodossa. Toisella puolella taistelevat COG-soturit pyrkivät suojelemaan kahdessa ensimmäisessä erässä E-aukkoa ja kolmannessa erässä generaattoria. Locustit yrittävät päästä suojauksesta läpi ja tuhota COG:ien suojelemat pisteet. Hauskaa pelimuodossa oli Locustien täysin toisistaan poikkeavat olemukset ja erikoiskyvyt. Toiset pystyivät parantamaan haavoittuneen ja toiset taas vipelsivät pieninä Tickereinä ohi puolustuksen. Erilaisia Locust-hahmoja on yhteensä 8 erilaista.
Kokonaisuus on hyvin ristiriitainen. Toteutuksen laatu on äärimmäisen hyvää, mutta joissakin pelillisissä ratkaisuissa on menty ihan metsään. Yksinpeliä pelasi ihan mielellään pienissä paloissa, ja kaverin kanssa pidempiäkin hetkiä. Yksinpelattaessa jäin kaipaamaan mielenkiintoista juonta, mutta sen puutetta ei huomannut samalla tavalla useamman pelaajan istuessa sohvalla.
Moninpelikin toimii erinomaisesti sen suhteen, mitä se sisältää. Sisältöä olisi saanut olla kuitenkin rutkasti enemmän. Yhden käden sormin laskettavat pelimuodot ja toisen käden avustuksella luetut moninpelikentät jättävät haluja lisäpelattavalle. Niinpä niin. Siinähän se, tähän paikkaan onkin loistavaa työntää maksullista lisämateriaalia ovista ja ikkunoista. Ilmankos peli tarjosi heti alkajaisiksi VIP-jäsenyyttä edullisesti. Tähän DLC-kaavaan ei vaan totu millään.
Yhtä kaikki, peli sisältää huonon juonen ja rikkonaisen yksinpelin. Moninpeli taas kaipaisi lisää sisältöä. Muuten peli on toteutettu erittäin laadukkaasti ja erityisesti sen moninpelistä on helppo nauttia.
Microsoft Studios on keventänyt Epic Gamesin taakkaa ja suurin vetovastuu pelisarjan uusimman tulokkaan toteuttamisesta siirtyi People Can Flylle. Vastuuta saaneen firman tunnetuimpiin teoksiin lukeutuvat vuonna 2004 julkaistu Painkiller ja pari vuotta sitten kauppojen hyllyille päätynyt Bulletstorm (tämäkin tosin on tehty yhteistyössä Epic Gamesin kanssa).
Uudistukset eivät voi aina onnistua
Aiempien GoW-sarjan osien tarinat ovat olleet hyviä, mutta tässä uusimmassa tuotoksessa juonikuviot tuntuvat olevan yhtä tyhjän kanssa varsinaiseen pelaamiseen liittyen. Tutut päähahmot ovat saaneet väistyä uusien tieltä, kun Kilo Squadin porukka ovat joutunut syytetyn penkille maanpetoksesta. Poppoon jäsenet kertoilevat vuorollaan omissa lausunnoissaan, kuinka asiat ovat menneet ja pelaaminen koostuu näiden takaumien koluamisesta sekä taisteluista Locusteja vastaan.
Pelaaminen ei ole totuttuun tyyliin pitkiä kenttiä, vaan jaksot on paloiteltu lyhykäisiin taisteluihin. Idea lyhyistä sotahetkistä on ehkä hyvä ajatellen satunnaispelaajaa, jolloin pelin kärryillä on helpompi pysyä. Tosissaan läpipelaavalle idea tuottaa pettymyksen ja katkonaisuudestaan johtuen juoni jää taka-alalle – sen takia siihen ei varmaan olekaan panostettu. Käytännössä yksittäisessä kentässä syöksytään taisteluareenalle ja tyhjennetään se päälle käyvistä Locusteista. Tämän jälkeen kenttä on läpäisty ja tilastot kertovat kuinka hyvin pelaaja on hommasta suoriutunut. Onnistuneiden taisteluiden jälkeen pelaaja palkitaan yhdellä, kahdella tai kolmella tähdellä.
Tähtien keräilyä nopeuttavat, mutta muuten peliä selvästi hankaloittavat paljastustehtävät (englanninkielisessä toteutuksessa declassify-tehtävät), jotka pelaaja voi aktivoida jokaisen kampanjatilan kentän alussa. Jos otat tämän lisähaasteen vastaan, niin normaalin Locustien ahdistelun lisäksi tasoon pultataan lisävaikeutta. Hieman kentästä riippuen se voi olla esimerkiksi aikahaaste, näkökykyä häiritsevää sumua tai aseiden rajoitus johonkin tiettyyn. Idea on ihan kiva, mutta erilaisia haasteita on hyvin vähän ja niiden muunnelmat tulevat useaan otteeseen vastaan.
Pelikaverille on käyttöä
Pelin pelaaminen yksin oli lopulta ihan hauskaa, kun huonoihin puoliin ei niin kiinnittänyt huomiota. Tekoälykaverit osasivat olla avuksi ihan yllättävänkin hyvin, kaataen vihollisia ja auttaen oman puolen kaatuneita. Ei ole varmastikaan mitenkään yllättävää, että pelaamisen hauskuus nousi potenssiin kaksi, kun tekoälysotilaat korvattiin oikeilla kavereilla.
Se, miksi peli tuntui turhasta juonesta ja typerästä pelirytmityksestään huolimatta hyvältä, on sen äärimmäisen hyvä toteutus. Kontrollit ovat parasta A-luokkaa ja toimivat vielä paremmin kuin aiemmissa osissa muutetun aseenvaihdon, sekä kranaatinheitolle saadun oman painikkeen ansiosta. Muutenkin kontrollit tuntuvat aiempaa jouheammilta, ollen kuitenkin äijämäiseen peliin sopivat.
Pelin ulkonäössä ei ole turvauduttu kompromisseihin, vaan peligrafiikka näyttää erittäin hyvältä, ruudunpäivityksen pysyessä ripeänä. Puhutaan helposti yhdestä tämän konsolisukupolven komeimmasta pelistä. Kirsikkana kakun päälle äänimaailma on laadukas ja tuo hyvin tunnelmaa.
Ja sitten vielä parhaat palat
Gears of War –pelisarjan yksinpeliä suurempi juttu on ollut sen moninpeli. Se on ollut monipuolinen ja laadukas, tehden verkkopelikokemuksesta erittäin nautinnollisen. Tälläkin kertaa homma toimii hienosti, joskin moninpelimuodot jäävät ihan muutamaan ja moninpelikarttojakin on alle kymmenen. Kuulostaa vähältä ja sitähän se on, onneksi kuitenkin kaikki ovat laadukkaita, eikä mikään jää varsinaisesti toisen varjoon.
Poikkeuksia edellisiin osiin pelimuodoissa on ja mukaan ovatkin päätyneet verkkopelitiloista ehkä tunnetuimmat. Free-for-All on tämän sarjan kohdalla uusinta uutta ja tuntuu sopivan pelille kuin nenä päähän. Team Deathmatch ja Domination ovat mukana myös varsin tuttuina ja toimiviksi tunnettuina pelimuotoina. Näissä pelimuodoissa siniset ja punaiset COG-sotilaat ottavat toisistaan mittaa.
Erotuksena aiempiin osiin Locustit astuvat moninpelinäyttämölle ainoastaan uudessa OverRun-pelimuodossa. Toisella puolella taistelevat COG-soturit pyrkivät suojelemaan kahdessa ensimmäisessä erässä E-aukkoa ja kolmannessa erässä generaattoria. Locustit yrittävät päästä suojauksesta läpi ja tuhota COG:ien suojelemat pisteet. Hauskaa pelimuodossa oli Locustien täysin toisistaan poikkeavat olemukset ja erikoiskyvyt. Toiset pystyivät parantamaan haavoittuneen ja toiset taas vipelsivät pieninä Tickereinä ohi puolustuksen. Erilaisia Locust-hahmoja on yhteensä 8 erilaista.
Tuomion aika
Kokonaisuus on hyvin ristiriitainen. Toteutuksen laatu on äärimmäisen hyvää, mutta joissakin pelillisissä ratkaisuissa on menty ihan metsään. Yksinpeliä pelasi ihan mielellään pienissä paloissa, ja kaverin kanssa pidempiäkin hetkiä. Yksinpelattaessa jäin kaipaamaan mielenkiintoista juonta, mutta sen puutetta ei huomannut samalla tavalla useamman pelaajan istuessa sohvalla.
Moninpelikin toimii erinomaisesti sen suhteen, mitä se sisältää. Sisältöä olisi saanut olla kuitenkin rutkasti enemmän. Yhden käden sormin laskettavat pelimuodot ja toisen käden avustuksella luetut moninpelikentät jättävät haluja lisäpelattavalle. Niinpä niin. Siinähän se, tähän paikkaan onkin loistavaa työntää maksullista lisämateriaalia ovista ja ikkunoista. Ilmankos peli tarjosi heti alkajaisiksi VIP-jäsenyyttä edullisesti. Tähän DLC-kaavaan ei vaan totu millään.
Yhtä kaikki, peli sisältää huonon juonen ja rikkonaisen yksinpelin. Moninpeli taas kaipaisi lisää sisältöä. Muuten peli on toteutettu erittäin laadukkaasti ja erityisesti sen moninpelistä on helppo nauttia.
Gears of War: Judgment (Xbox 360)
Uusi GeoW hämmentää uudella lähestymistavallaan, joka tekee pelistä harmillisen epätasaisen kokonaisuuden. Pelisarja ei loista enää vanhaan malliin, mutta tuo laadukkaasti toteutettua räiskintää siitä pitävien verkkokalvoille.
- Äärimmäisen laadukas toteutus
- Graafisesti näyttää erinomaiselta
- Kivaa kaverin kanssa
- Yksinpeli lyhyiden haasteiden rykelmä
- Tarina huono ja irtonaisen tuntuinen
- Moninpeli kaipaisi enemmän sisältöä
- Jää miltei kaikessa edeltäjiensä varjoon
Keskustelut (16 viestiä)
25.03.2013 klo 21.26 1
Mielenkiintoista muuten miten arvostelijoiden määritelmä pelattavan määrästä vaihtelee suuresti. Osan mielestä liian vähän, toisten mielestä selvästi koko rahan edestä. Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä.
PS. Tokassa kappaleessa on boldaus menny metsään :p
25.03.2013 klo 23.43
flashbacktarina -10p
prequel -10p
aiemmatkin ovat kesken -10
eli loppusaldo 40p. ei huono.
25.03.2013 klo 23.45 14
26.03.2013 klo 00.52 25
26.03.2013 klo 01.34 79
Rekisteröitynyt 10.04.2007
26.03.2013 klo 09.02 1
Minäki tykkää GoWista, nimittäin Gears of War:ista.
Tykkäysten määrä kertoo kaiken oleellisen...
Rekisteröitynyt 11.07.2007
26.03.2013 klo 09.37 3
oi miksi Esa meni alistumaan kutsumaan peliä GeoWiksi?
Koska siitä on aina käytetty lyhennystä GeoW?
E: Eihän kukaan käytä esim. Dungeon Keeperistä lyhennettä "DK", koska se lyhenne on jo varattu Donkey Kongille.
26.03.2013 klo 11.17 1
26.03.2013 klo 17.36 3
oi miksi Esa meni alistumaan kutsumaan peliä GeoWiksi?
En ymmärrä, miten tästä on saatu nostettua tälläinen ongelma. Sekä God of War, että Gears of War ovat hyviä pelisarjoja ja molemmista voi käyttää GoW-lyhennettä. Kuitenkin, koska kyseessä on kaksi suosittua pelisarjaa, on usein ihan käytännöllistä tehdä ero näiden välille. Koska God of War on pelisarjana vanhempi on loogista käyttää siitä GoW-lyhennettä. GeoW on puolestaan ihan toimiva lyhenne Gears of Warista, eikä pelisarjan arvo laske mihinkään, vaikka se näin lyhennettäisiinkin. Itse GeoW-lyhenteen käytöstä en lähtisi Esaa moittimaan, mutta siitä voisi antaa noottia, että arvostelun alussa puhutaan GoW-trilogiasta ja lopussa GeoW-pelisarjasta. Jos ei olisi näin selvää, kummasta pelisarjasta puhutaan, niin olisi helppo mennä peleistä sekaisin.
Itse peleistä voisi sanoa sen verran, että vaikka GoW ja GeoW ovatkin peleinä erilaisia (ja kumpikin luokassaan todella hyviä), niin on mielenkiintoista, miten varsinkin viimeaikoina pelisarjojen kehityssuunta on ollut todella samanlainen. Molemmista on julkaistu aikaisemmin loistava trilogia ja nyt mennään prologi-linjalla. Sekä Ascension, että Judgment käyttävät yksinpeleissään takaumia, pystymättä oikein luomaan mukaansatempaavaa juonta. Molemmat myös jäävät trilogioiden päätösosien varjoon, eivätkä kunnolla nouse esille pelisarjojen muista osista... Kenties panokset ovat jo seuraavassa sukupolvessa, mutta henk. koht. olisin näiltä peleiltä toivonut enemmän.
26.03.2013 klo 20.28 2
26.03.2013 klo 23.47 5
oi miksi Esa meni alistumaan kutsumaan peliä GeoWiksi?
Koska siitä on aina käytetty lyhennystä GeoW?
E: Eihän kukaan käytä esim. Dungeon Keeperistä lyhennettä "DK", koska se lyhenne on jo varattu Donkey Kongille.
Harmi vain, että tällä tavalla maailmasta loppuisivat lyhenteet melko nopeasti kesken. Mielestäni Gearsistakin voi aivan hyvin käyttää lyhennettä GoW, varsinkin tälläisessä yhteydessä, missä sekaantumisen vaaraa ei ole.
Rekisteröitynyt 11.07.2007
27.03.2013 klo 00.40 1
oi miksi Esa meni alistumaan kutsumaan peliä GeoWiksi?
Koska siitä on aina käytetty lyhennystä GeoW?
E: Eihän kukaan käytä esim. Dungeon Keeperistä lyhennettä "DK", koska se lyhenne on jo varattu Donkey Kongille.
Harmi vain, että tällä tavalla maailmasta loppuisivat lyhenteet melko nopeasti kesken. Mielestäni Gearsistakin voi aivan hyvin käyttää lyhennettä GoW, varsinkin tälläisessä yhteydessä, missä sekaantumisen vaaraa ei ole.
No täytyykö jokaiselle pelille edes vääntää lyhenne?
27.03.2013 klo 07.21 2
27.03.2013 klo 07.23 1
27.03.2013 klo 20.20
oi miksi Esa meni alistumaan kutsumaan peliä GeoWiksi?
Koska siitä on aina käytetty lyhennystä GeoW?
E: Eihän kukaan käytä esim. Dungeon Keeperistä lyhennettä "DK", koska se lyhenne on jo varattu Donkey Kongille.
Asian ydin on että Donkey Kong on paljon suurempi brändi kuin Dungeon Keeper
29.03.2013 klo 18.58