Tomb Raider
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Seikkailupelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Crystal Dynamics |
Julkaisija: | Square Enix |
Julkaisupäivä: | 05.03.2013 |
Pelin kotisivut |
Laran villit oppivuodet
Pelisarjojen reboottaukset, eli uudelleen alusta aloittamiset ovat olleet muodissa jo jonkin aikaa. Yleensä pitkälle pelisarjalle tehdään jossain vaiheessa joko esiosa tai homma laitetaan kokonaan uusiksi. Pitkän tien on kulkenut myös yksi maailman tunnetuimmista pelihahmoista, Lara Croft, jonka aarteenetsintäseikkailut alkoivat jo vuonna 1996. Yksi pelaamiseen liittyvistä muistoistani onkin vahvana se, kun kaverin pleikkariin ei ollut muistikorttia ja ensimmäistä Tomb Raideria pelattiin pitämällä laitetta viikkoja päällä, kunnes hänen äitinsä irrotti töpselin imurointia varten. Silloin sudetkin pelästyttivät tosissaan.
Nyt siis palataan aikaan, jolloin aarteita ei vielä ollut kertynyt kartanon täydeltä ja kuppikokokin oli muutamaa kirjainta pienempi. Tarina alkaa laivalta, jossa Lara on osana tutkimusmatkailijajoukkiota etsimässä muinaista japanilaista Yamatain valtakuntaa. Laran johtopäätösten perusteella laivan kokka suunnataan kohti paikallista versiota Bermudan kolmiosta ja siitähän ei hyvää seuraa. Ydinjoukkio päätyy saarelle, josta tulee vahvasti myös Lost-sarjan viboja. Pois pitäisi päästä, mutta tiellä on monenlaista estettä luontoäidin tarjoamista muinaisiin sotilaisiin ja mystisiin jumalhahmoihin.
Juonta suuremmin spoilaamatta voin kertoa sen haastavan laadultaan monet perinteiset seikkailu- ja jännityselokuvat, ryyditettynä muutamilla kauhuelokuvista tutummilla kuvioilla. Viidakkomaisemat, muinaiset temppelit ja saarelle vuosien varrella haaksirikkoutuneet alukset tarjoavat monenlaisia, kauniita, mukavasti vaihtelevia ympäristöjä, joista aarteita ja etenemisreittejä on jännittävää etsiä. Aivan ensimmäiset puheet uudesta Tomb Raiderista taisivat lupailla hyvinkin avointa ympäristöä, mikä ei pidä paikkaansa, mutta harhailla voi välillä vapaasti ja taistelutilanteissa käyttää useampaakin eri taktiikkaa.
Se, missä Crystal Dynamics on tehnyt suurimman virheen on pelin aloitus. Toki kontrollit on hyvä oppia, mutta alku on täynnä Quick Time Event -rämpytyksiä ja sen jälkeen useita tunteja vietetään varsin ammuskelupainotteisesti. Ikivanha pelimekaniikka “tapa kaikki viholliset ennen kuin pääset etenemään” erottuu liiankin selvästi useaan otteeseen. Älkäät kuitenkaan vaipuko epätoivoon! Jossain kuuden tunnin kieppeillä peli alkaa savakavalasti tuntua menneiden päivien Tomb Raiderilta: ampumista on vähemmän, tutkimista ja etenemispulmien selvittelyä enemmän. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä paremmalta se tuntuu. Räiskimistä on silti hieman liikaa, mikä näkyy mm. Laran alati paranevasta asevalikoimasta.
Periaatteessa aseita ei ole monta: on jousipyssy, pistooli, kivääri ja haulikko. Kaikki ne kuitenkin kehittyvät matkan varrella sisältämään mm. kranaatinheittimiä ja muuta enemmän tuhoa aiheuttavaa. Kaikista kätevin on jousipyssy ja sen käytön painottaminen on hyvä pelillinen ratkaisu. Perusnuolilla saa napsittua hälyä herättämättä osan vihollisista pois, tulinuolilla voi aiheuttaa isompaa kaaosta, narua perässään vetävillä nuolilla saa uusia etenemisreittejä joko kiipeämällä köyttä pitkin tai vetämällä sillä lahonneita lautoja irti. Jouskarointi tuo pelaamiseen selkeää selviytyjäfiilistä, kun jossain vaiheessa Lara vielä tajuaa alkaa kerätä käytettyjä nuolia talteen. Kovin realistista ei tosin ole se, että aloitellaan puusta ja narusta kyhätyllä rimpulalla ja lopussa Laralla on olympiatason metsästysjousi (onko sellaisia?).
Realismia sen sijaan löytyy vähän sieltä sun täältä muualta. Alun suihkunraikas Lara muuttuu vähitellen pelin kuluessa sekavahiuksiseksi, naarmuja ja ruhjeita täynnä olevaksi, riekalevaatteiseksi seikkailijaksi. Kun Laraa sattuu, vihlaisee vähän pelaajaakin, kiitos siitä myös erinomaiselle ääninäyttelijälle. Kompromissi realismissa on tehty siinä, että vaikka Lara tärisee ja hytisee kylmyyttä monessa kohtaa peliä, ei neiti kuitenkaan ymmärrä ottaa talvitakkia joltain niistä kymmenistä vihollisista, joiden kuolleilta ruumiilta muitakin tarveaineita napataan. Pitäähän ne muodot näkyä.
Tarveaineita löytyy vihollisäijien lisäksi sinne tänne sirotelluista laatikoista ja arkuista. Kun niitä kerää tarpeeksi, voi aseita kehittää välietapeilla leirinuotion äärestä. Kokemuspisteitä kerryttämällä saa taas taitopisteitä, joilla voi nuotion loimussa kehittää Laraa itseään: neidosta saa taitavamman selviytyjän mm. suunnistus-, lähitaistelu- ja kiipeilytaitoja tehostamalla. Muutakin kerättävää saarella on: aarrekarttoja, salaisia kammioita, monenmoisia dokumentteja, geokätköjä ja itse aarteita. Aarteiden löytämisestä saa aina mukavat Indiana Jones -vibat, kun Lara sitten vielä kertoo esineen merkityksen ja sitä voi ruudulla pyöritellä tarkemmin tutkien. Läpäisyn jälkeen näiden etsimistä voi vielä jatkaa: itselläni läpäisyprosentissa luki 68% (ja aikaa oli kulunut noin 11 tuntia), kun lopputekstit alkoivat rullata.
Teknisesti Tomb Raider toimii hyvin, eikä pelimoottori yski kuin silloin tällöin, kun taustalla ladataan lisää seikkailtavaa - varsinaisia lataustaukoja pelissä ei ole. Vesi ja tuli näyttävät vedeltä ja tulelta, ja hahmoanimaatiot varsinkin päähahmon suhteen ovat erinomaisen hienosti toteutettuja. Useammankin kerran suorastaan hämmästyin Laran luonnollista liikerepertuaaria - monessa pelissä tässä on turhaan säästelty. Muun muassa Conan O’Brienin kauhistelema kurkunseivästyskuolema on vain yksi monista karseista tavoista, joilla tytön saa herkeämään henkikullastaan, mutta tämäkin on vain kumarrus pelisarjan perinteille, ei pelintekijöiden skandaalinhakua.
Mukaan pultattu moninpeli jää varmasti monelta kokeilematta ja varsin turha lisä se onkin, ellei sitten achievementien takia halua moista tahkota. Peliseuraakaan ei arvostelutestin aikana tuntunut oikein löytyvän.
Varovaisen positiiviset odotukset muuttuivat alun lievästä pettymyksestä vahvasti positiivisen puolelle kääntyneeksi selviytymisseikkailuksi, maustettuna kauhu- ja jännityselokuvien tunnelmilla. Uncharted-vertaukset voi jättää omaan arvoonsa, sillä genren peruspilari Tomb Raider on noussut takaisin seikkailutoimintapelien kärkikahinoihin ja nuori Lara potkii Nathan Drakea kiitettävästi persauksille. Ehkä suurin ero näiden kahden välillä on puujalkahuumorin puuttuminen Tomb Raiderista lähes kokonaan: Taivallus saaren läpi kohti kotiinpääsyä on täynnä ruhjeita, kuolemaa, rumuutta, julmuutta, menetyksiä ja kurjuutta. Parhaimmillaan näistä aineksista koostuu tunnelma, joka saa pelaajan sydämen sykkimään normaalia nopeammin - ja peli on tehnyt tehtävänsä.
Nyt siis palataan aikaan, jolloin aarteita ei vielä ollut kertynyt kartanon täydeltä ja kuppikokokin oli muutamaa kirjainta pienempi. Tarina alkaa laivalta, jossa Lara on osana tutkimusmatkailijajoukkiota etsimässä muinaista japanilaista Yamatain valtakuntaa. Laran johtopäätösten perusteella laivan kokka suunnataan kohti paikallista versiota Bermudan kolmiosta ja siitähän ei hyvää seuraa. Ydinjoukkio päätyy saarelle, josta tulee vahvasti myös Lost-sarjan viboja. Pois pitäisi päästä, mutta tiellä on monenlaista estettä luontoäidin tarjoamista muinaisiin sotilaisiin ja mystisiin jumalhahmoihin.
Ajan kanssa paranee
Juonta suuremmin spoilaamatta voin kertoa sen haastavan laadultaan monet perinteiset seikkailu- ja jännityselokuvat, ryyditettynä muutamilla kauhuelokuvista tutummilla kuvioilla. Viidakkomaisemat, muinaiset temppelit ja saarelle vuosien varrella haaksirikkoutuneet alukset tarjoavat monenlaisia, kauniita, mukavasti vaihtelevia ympäristöjä, joista aarteita ja etenemisreittejä on jännittävää etsiä. Aivan ensimmäiset puheet uudesta Tomb Raiderista taisivat lupailla hyvinkin avointa ympäristöä, mikä ei pidä paikkaansa, mutta harhailla voi välillä vapaasti ja taistelutilanteissa käyttää useampaakin eri taktiikkaa.
Se, missä Crystal Dynamics on tehnyt suurimman virheen on pelin aloitus. Toki kontrollit on hyvä oppia, mutta alku on täynnä Quick Time Event -rämpytyksiä ja sen jälkeen useita tunteja vietetään varsin ammuskelupainotteisesti. Ikivanha pelimekaniikka “tapa kaikki viholliset ennen kuin pääset etenemään” erottuu liiankin selvästi useaan otteeseen. Älkäät kuitenkaan vaipuko epätoivoon! Jossain kuuden tunnin kieppeillä peli alkaa savakavalasti tuntua menneiden päivien Tomb Raiderilta: ampumista on vähemmän, tutkimista ja etenemispulmien selvittelyä enemmän. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä paremmalta se tuntuu. Räiskimistä on silti hieman liikaa, mikä näkyy mm. Laran alati paranevasta asevalikoimasta.
Periaatteessa aseita ei ole monta: on jousipyssy, pistooli, kivääri ja haulikko. Kaikki ne kuitenkin kehittyvät matkan varrella sisältämään mm. kranaatinheittimiä ja muuta enemmän tuhoa aiheuttavaa. Kaikista kätevin on jousipyssy ja sen käytön painottaminen on hyvä pelillinen ratkaisu. Perusnuolilla saa napsittua hälyä herättämättä osan vihollisista pois, tulinuolilla voi aiheuttaa isompaa kaaosta, narua perässään vetävillä nuolilla saa uusia etenemisreittejä joko kiipeämällä köyttä pitkin tai vetämällä sillä lahonneita lautoja irti. Jouskarointi tuo pelaamiseen selkeää selviytyjäfiilistä, kun jossain vaiheessa Lara vielä tajuaa alkaa kerätä käytettyjä nuolia talteen. Kovin realistista ei tosin ole se, että aloitellaan puusta ja narusta kyhätyllä rimpulalla ja lopussa Laralla on olympiatason metsästysjousi (onko sellaisia?).
Vähän on vilu, ja jalkaankin sattuu
Realismia sen sijaan löytyy vähän sieltä sun täältä muualta. Alun suihkunraikas Lara muuttuu vähitellen pelin kuluessa sekavahiuksiseksi, naarmuja ja ruhjeita täynnä olevaksi, riekalevaatteiseksi seikkailijaksi. Kun Laraa sattuu, vihlaisee vähän pelaajaakin, kiitos siitä myös erinomaiselle ääninäyttelijälle. Kompromissi realismissa on tehty siinä, että vaikka Lara tärisee ja hytisee kylmyyttä monessa kohtaa peliä, ei neiti kuitenkaan ymmärrä ottaa talvitakkia joltain niistä kymmenistä vihollisista, joiden kuolleilta ruumiilta muitakin tarveaineita napataan. Pitäähän ne muodot näkyä.
Tarveaineita löytyy vihollisäijien lisäksi sinne tänne sirotelluista laatikoista ja arkuista. Kun niitä kerää tarpeeksi, voi aseita kehittää välietapeilla leirinuotion äärestä. Kokemuspisteitä kerryttämällä saa taas taitopisteitä, joilla voi nuotion loimussa kehittää Laraa itseään: neidosta saa taitavamman selviytyjän mm. suunnistus-, lähitaistelu- ja kiipeilytaitoja tehostamalla. Muutakin kerättävää saarella on: aarrekarttoja, salaisia kammioita, monenmoisia dokumentteja, geokätköjä ja itse aarteita. Aarteiden löytämisestä saa aina mukavat Indiana Jones -vibat, kun Lara sitten vielä kertoo esineen merkityksen ja sitä voi ruudulla pyöritellä tarkemmin tutkien. Läpäisyn jälkeen näiden etsimistä voi vielä jatkaa: itselläni läpäisyprosentissa luki 68% (ja aikaa oli kulunut noin 11 tuntia), kun lopputekstit alkoivat rullata.
Teknisesti Tomb Raider toimii hyvin, eikä pelimoottori yski kuin silloin tällöin, kun taustalla ladataan lisää seikkailtavaa - varsinaisia lataustaukoja pelissä ei ole. Vesi ja tuli näyttävät vedeltä ja tulelta, ja hahmoanimaatiot varsinkin päähahmon suhteen ovat erinomaisen hienosti toteutettuja. Useammankin kerran suorastaan hämmästyin Laran luonnollista liikerepertuaaria - monessa pelissä tässä on turhaan säästelty. Muun muassa Conan O’Brienin kauhistelema kurkunseivästyskuolema on vain yksi monista karseista tavoista, joilla tytön saa herkeämään henkikullastaan, mutta tämäkin on vain kumarrus pelisarjan perinteille, ei pelintekijöiden skandaalinhakua.
Kuningattaren paluu valtaistuimelle
Mukaan pultattu moninpeli jää varmasti monelta kokeilematta ja varsin turha lisä se onkin, ellei sitten achievementien takia halua moista tahkota. Peliseuraakaan ei arvostelutestin aikana tuntunut oikein löytyvän.
Varovaisen positiiviset odotukset muuttuivat alun lievästä pettymyksestä vahvasti positiivisen puolelle kääntyneeksi selviytymisseikkailuksi, maustettuna kauhu- ja jännityselokuvien tunnelmilla. Uncharted-vertaukset voi jättää omaan arvoonsa, sillä genren peruspilari Tomb Raider on noussut takaisin seikkailutoimintapelien kärkikahinoihin ja nuori Lara potkii Nathan Drakea kiitettävästi persauksille. Ehkä suurin ero näiden kahden välillä on puujalkahuumorin puuttuminen Tomb Raiderista lähes kokonaan: Taivallus saaren läpi kohti kotiinpääsyä on täynnä ruhjeita, kuolemaa, rumuutta, julmuutta, menetyksiä ja kurjuutta. Parhaimmillaan näistä aineksista koostuu tunnelma, joka saa pelaajan sydämen sykkimään normaalia nopeammin - ja peli on tehnyt tehtävänsä.
Tomb Raider (Xbox 360)
Tomb Raider aloittaa pelisarjan alusta komeasti ja peli kannattaa pelata ehdottomasti loppuun asti.
- komea toteutus
- seikkailun tunnelma
- pulmanratkaisukohdat
- alku typerästi rytmitetty
- hiukan liikaa räiskintää
Keskustelut (13 viestiä)
18.03.2013 klo 13.49 2
pisteet voi antaa ainoastaan kuolinanimaatioista. jos kerran on pakko tunkea checkpointeja joka minuutin välein niin silloin ainoa keino tehdä kuolemasta pelottava ja epätoivottava on brutaalit kuolemat. erään ilmeisesti pitävät hahmon kiduttamisesta mutta silloinkin brutaalius on hyvä pelimekaniikka
mielettömät lupaukset ja tällainen pannukakku?
Rekisteröitynyt 26.09.2007
18.03.2013 klo 14.22 12
Myös Lara on hahmona aika huono tällä kertaa ja mielestäni lähdettiin väärään suuntaan siinä että larasta kehittyy pelin aikana sellainen yhden naisen armeija että rambokin olisi avuton laraa vastaan.
Peli menee ehkä hieman liikaa raiteilla ja tällä tarkoitan juuri niitä ennaltamäärättyjä kohtauksia joita on todella paljon. En edes jaksa muistaa montako kertaa mahdoin liukua "dramaattisesti" jotain mäkeä alas tai juosta "dramaattisen eeppiseesti" jotain karkuun tai monen montako kertaa jokin naru tai tikapuu sattui romahtamaan juuri "eeppisen dramaattisesti" ennenkuin lara on perillä.
Muutenkin tuota "eeppisyyttä" on haettu aivan liikaa. 10 pahista ampuu niin maan vimmatusti välivideossa: No jäänpä siihen juttelemaan kaverin kanssa ja luodit vaan kolisee ympärillä mutta yksikään ei osu ja kaveri uhrautuu ja draaaamaa. Not. Yksikään hahmoista ei herättänyt minkäänlaisia tunteita koska ne oli revitty suoraan jostain "Pelintekijän Stereotyyppiset Hahmot"-kirjasta, ei kiinnostanut pätkääkään vaikka olisivat kaikki pudonneet eräässä kohtauksessa sinne turmioon.
Peli ei ole huono, mutta aivan liian ennalta-arvattava juoni, ääninäyttely ja hahmot ovat mielestäni huonoja. Gorea on aivan liikaa. En vaan tykkää siitä että lara teloittaa llähietäisyydeltä pahiksia haulikolla hienon animaation säestämänä. Kyllä, kyllä, ymmärrän että tässä on haettu sitä "Selviydy tai kuole" meininkiä että eläimelliset vaistot herää kun ollaan elämän ja kuoleman välimaastossa mutta jokin raja kuitenkin. Tekee mielestäni pelistä epäuskottavan että nuoresta tytöstä tulee tunteeton erikoissotilas ja asespesialisti.
Myös lisätaidot oli mielestäni aika turhia jolloin Laran leveleillä ei tee tuon taivaallista. Ainoat hyödylliset (oikeasti) taidot oli että näkee aarteiden sijainnit ja se ettei ukko ota vahinkoa kun putoaa korkealta.
Mistä muuten tämä "selviytymis" trendi nykypeleissä? Far Cry 3, selviytymistä ja metsästämistä ja eläinten nahasta tavaroiden tekemistä. Tomb Raider, selviytymistä ja metsästämistä. Crysis 3, siinäkin ollaan trendikkäästi jousipyssy kädessä ja "metsästetään". Bear Grylls?
PLUSSAT:
+Peli on armottoman kaunis (PC, kaikki herkut päällä)
+Tutkittavaa paljon
+Ihan viihdyttävä
MIINUSTA:
-Tekoäly paikoin todella tyhmä.
-Pitkissä sessioissa käy tylsäksi.
-Liikaa haettu eeppisyyttä ja väkinäistä draamaa siinä onnistumatta
-Tylsän stereotyyppiset hahmot
-Liikaa QTE kohtia ja liikaa putkiosuuksia.
-Huono ääninäyttely
-Surkeat puzzlet
-Liikaa ammuskelua
Muuten, Tomb Raiderilla ja Descent kauhuelokuvalla on vähän yhtäläisyyksiä... ;)
ProtecTuomio: 76
18.03.2013 klo 15.18 9
Voittaa meikäläisen kirjoissa kaikki Unchartedit helposti, mitä nyt ei ihan samaan graafiseen loistoon päästä. Ehdottomasti vuoden parhaita julkaisuja. Rebootista en tiedä kun ei ole niitä ekoja tullut pelattua.
18.03.2013 klo 15.19 4
18.03.2013 klo 17.12 7
Ja sanoisin myös että Unchartedit ovat kirkkaasti parempia tekeleitä kuin tämä uusin Tomb Raider.
Itse taas sanon että uusimman Tomb Raiderin jälkeen ei tee mieli koskea Unchartedin seikkailuihin metrisellä seipäälläkään. Sen verran pahasti Lara tylyttää Drakea lähes kaikilla osa-alueilla.
18.03.2013 klo 17.57 3
Rekisteröitynyt 26.09.2007
18.03.2013 klo 17.57 1
Ja sanoisin myös että Unchartedit ovat kirkkaasti parempia tekeleitä kuin tämä uusin Tomb Raider.
Itse taas sanon että uusimman Tomb Raiderin jälkeen ei tee mieli koskea Unchartedin seikkailuihin metrisellä seipäälläkään. Sen verran pahasti Lara tylyttää Drakea lähes kaikilla osa-alueilla.
Voisin kuvitella että rinnan mitalla. Heko heko heko. Mielipiteensä kullakin. Itse pidin Unchartedia hiotumpana kokonaisuutena.
Rekisteröitynyt 26.09.2007
18.03.2013 klo 18.04 1
ilmeisesti Gamespotin sun muiden pisteytyssyteemi eli 100-90 on ihan ok, 80-90 on pettymys ja alle 80 on paskaa
Valitettavasti se noin tuntuu nykyisin menevän. JOtkut peliarvostelijat uskaltaa kyllä antaa niitä alle 70:n pisteitä vielä, mut suurin osa menee siellä 90-100 linjalla. Ja sitten sen päälle joka uskaltaa poiketa massasta = antanut huonot pisteet, niin kaadetaan paskaa niin paljon niskaan ettei paremmasta väliä. Kaipaisin itse ainakin enemmän vaihtelua peliarvosteluihin ja enemmän arvostelijoita jotka oikeasti uskaltaa olla kriittisiä ja antaa niitä huonompiakin pisteitä. Itse ainakin yleensä jos jotain peliä olen hankkimassa niin luen muutaman hyvän arvostelun ja vastapainoksi luen myös kaikkein huonoiten pisteitä antaneet arvostelut ja siitä teen päätelmiä. Tosin en osta pelejä arvosteluiden perusteella.
18.03.2013 klo 18.39 9
Peli menee liikaa raitella ja toistaa itseään.
Pakko sanoa että ihmeellistä kritiikkiä kaverilta joka pitää Unchartedeja jotenkin erityisen hyvinä peleinä. Tarkoitan sillä, että mielestäni kaikki kritisoimasi asiat sopivat Unchartedeihin kuin nyrkki Laran silmään, sen verran samasta puusta nämä on kuitenkin veistetty.
18.03.2013 klo 20.18
antaisin noin 75 pistettä tästä pelistä. Peli ei ole huono, mutta toistaa itseään todella paljon ja maisemat eivät pahemmin pelin aikana muutu yhtään, muutamaa maanalaista kenttää ja palavaa taloa lukuunottamatta. Ainakaan PS3 version grafiikaa ei voi kyllä aivan älyttömästi kehua. Jos toisaalta tykkää keräillä tavaroita ja aarteita sun muuta niin tämä on kyllä täydellinen peli tutkimiseen.
Mukavaa ajanviihdettä hetkeksi, pelailen varmaan vielä kerran läpi vaikeammalla vaikeustasolla, mutta ei tästä ole Unchartedin voittajaksi. ehkä hieman ylihypetetty.
20.03.2013 klo 18.45 1
Tekoäly naurattaa taisteluissa. Helpoiten pärjää odottamalla vihua suojassa ja ampumalla sitten. "Pomotaistelut" törkeän helppoja (ne pari kappaletta).
Mutta silti, loistavaa viihdettä. Peli on nätti (pc), ääninäyttely hyvää ja tunnelmakin kohdallaan. Peli onnistui koukuttamaan ja pisti pelaamaan loppuun asti.
76% itsellä kun pelin läpäisin.
Kyllä tämä 88 meikäläiseltä saa.
22.03.2013 klo 22.31 1
Peli vaikutti noin 30% asti lupaavalta, mutta sitten alkoi tulla jatkuvana virtana näitä "tappamisia" ja kun jokainen scene piti ottaa uusiksi vähintään kymmenen kertaa, tiesi saaneensa tappamisesta tarpeekseen. Noin 50% kohdalla peli taas rauhoittui ja Laralla oli edessään vanhoja kunnon puzzleja, mutta sitten taas 65% jälkeen tappaminen alkoi. Vastaan tuli taistelupeleihin tottumattomalle pelaajalle liian vahvoja ninjoja ja samuraita. Tähän lopetin pelaamisen, enkä aio siihen enää palata. Harmi, sillä peli vaikutti todella hyvin tehdyltä ja toimivalta. Toivottavasti seuraavan Tomb Raider pelin tekevät eurooppalaiset. Hah, turha luulo.
26.07.2013 klo 19.40
Ei kyllä tylsistyttänyt minuuttiakaan vaan sai janoamaan lisää.
Puzzleja oli vähän, mutta taistelu oli tosi sujuvaa ja hauskaa. (käytin vain jouskaria).
Ja tarina oli todella hyvä, kuten myös ääninäyttely ja animaatiot.
Tunnelma oli täydellinen, sillä aina kun tuli mahdottomalta tuntuva kohta niin itseäkin melkein pelotti.
Annan 98 pistettä.
Kirjoita kommentti