Saadessani tuotteen, jonka päällä lukee Toy Story, odotan jotain mahtavaa. Nuo kaksi kaunista sanaa tuovat mieleen muistoja suoraan omasta lapsuudestani. Elokuvat ovat olleet loistavia ja peleistäkin pelaamani Toy Story 2 ja 3 ovat tyydyttäneet pelihaluni vallan mainiosti tällä saralla. Joulun alla kauppoihin tupsahtikin sopivasti samaa maailmaa kosketteleva minipelikokoelma, jolla uskoin vapauttavani sisäisen lapseni. Miltä kuulostaa kymmenittäin pikkupelattavaa oman ystävän ja Buzz Lightyearin seurassa?

Peliä ei kauaa tarvinnut pelata, kun pilvilinna romahti ja tuhoutui täysin. Pelin minipeleistä lähes kaikki osoittautuivat toistensa kopioiksi. Yleisin minipeli on maalitaulujen ammunta. Näitä olikin sitten kymmenittäin erilaisia - jos erilaisuudeksi voidaan kutsua taustakuvan ja maalitaulujen muotojen muutosta. Käytännössä pelaaja ohjaa ruudulla liikkuvaa tähtäintä tavoitteenaan kerätä mahdollisimman suuri pistepotti muutamassa minuutissa. Maalitaulut on pisteytetty eriarvoisiksi, joten pelaajan on kannattavaa panostaa isojen pisteiden tauluihin.




Ammunnasta eroavia minipelejä on älyttömän huikeat viisi kappaletta (huomaa sarkasmi). Nämäkin ovat todella yksinkertaisia pikkupelejä, jotka eivät juuri lisäarvoa pelille tuo. Mieleenpainuvin niistä oli ehkäpä lelujen palastelu, joka on kuin suora kopio Fruit Ninja –pelistä. Pikkupelien vähäisistä eroista johtuen pelin kokonaisanti on nähty hyvin äkkiä. Näitä pikkupelejä voi pelata yksittäin, viiteen eri teemaryhmittymään kyhätyissä paketeissa tai pelejä arpovassa party-pelimuodossa.

Pelaaminen onnistuu yhtälailla hyvin sekä normaalilla peliohjaimella että Kinect-liikeohjaimella. Kinectillä pientä ongelmaa koitui tähtäimen kanssa, joka tuppasi välillä hyppimään minne sattui. Normaalilla padilla pelaaminen oli sujuvampaa, mutta hieman tahmean tuntuista. Totuttelun jälkeen kontrolleihin pääsi kuitenkin melko hyvin perille. Valitsipa kumman ohjastustavan hyvänsä, on kaksinpeliinkin mahdollisuus. Kaksinpelinä kilpailu pisteistä antaa selvää lisäintoa pelaamiselle.


Sinänsä peli on toteutettu tyydyttävällä laadulla, mutta onhan tänä päivänä 40 euroa maksavan pelin jotenkin erotuttava euron kännykkäpelistä tai viiden euron Xbox Live Arcade –pelistä. Nyt tämä yhtälö ei toteudu ja hinta-laatusuhde on kehno. Luvattujen kymmenien minipelien pelaaja saa niitä oikeasti kuusi kappaletta. Toki ammuntapelejä löytyy kymmeniä erilaisia, mutta ne ovat tosiaan vain toistensa kopioita.

Pelin kohderyhmää ovat selkeästi 4–8 -vuotiaat. Harmikseni en testiryhmään saanut mukaan yhtäkään tähän ikäluokkaan kuuluvaa, mutta hankaluuksia lapsilla voi tulla ohjauksen kanssa, mikä on tehty vähän sinne päin. Suomenkielisen lokalisoinnin puuttuminen ja suuri hintalappu varmistavat, että tätä on hankala suositella kenellekään tässä maassa.