Toim.huom.: Kyllä, tiedämme, että peli julkaistiin jo viime marraskuun lopulla. Muun muassa joulukiireiden ja arvostelijavaihdoksen vuoksi se on arvosteltavanamme kuitenkin vasta nyt. Lepo, jatkakaa.

Jokavuotinen Call of Duty –annos on jälleen valmis pureksittavaksi. Yhdeksän vuoden iän saavuttanut pelisarja on syössyt markkinoille jo niin monta peliä, että pää meinaa mennä laskuissa sekaisin. Useamman kehitystiimin käyttö mahdollistaa pelien tiheän julkaisusyklin ja pitää pelaajat niin iloissaan kuin vihoissaankin. Itse nautin viimeksi pelisarjasta täysin tehoin muutama vuosi sitten, jonka jälkeen tulleet pari viimeistä vuosipäivitystä eivät kummemmin säväyttäneet.


Jos jokunen vuosi takaperin valiteltiin, kuinka toiseen maailmansotaan pohjautuvat toimintapelit olivat kulunut juttu, niin tänään voidaan veisata samaa virttä modernista sodankäynnistä. Ensimmäinen Black Ops pohjautui kylmään sotaan 60-luvulla. Ajassa on menty eteenpäin ja Black Ops 2 pompottelee pelaajaa niin menneessä kuin tulevasakin. Menneisyyden kuviot sijoittuvat 80-luvun lopulle ja tulevaisuuteen sijoittunut osio vie pelaajan vuoteen 2025. Menneessä sotimisvuoron saa aiemmasta osasta tuttu Alex Mason ja tulevassa hypätään hänen poikansa Davidin saappaisiin. Molempien kohteena on yllättävänkin sympaattiseksi muodostuva terroristijohtaja Raul Menendez, jonka henkilöhahmo on onnistuttu rakentamaan erittäin mielenkiintoiseksi. Kerrankin CoD-sarjassa nähdään mieleenpainuva pahis.

Toiminta onkin sitten melko lailla tuttua kauraa. Tuolla on piste, mene sinne ja kaada kaikki matkalla eteesi tuleva. Paikoitellen aivoja narikkaan heittelevä räiskintä on ympätty täyteen elokuvamaisia toiminta-animaatioita ja älyttömiä räjähdyksiä, jotka pitävät sodannälkäistä hereillä. Tulevaisuuden skenaarioon on tuotu oiva näkemys sen ajan sodankäynneistä liitopukuineen, näkymättömyysviittoineen ja viimeistä huutoa olevine kiipeilyhansikkaineen. Näitä käyttävät kohtaukset on jätetty vähiin, mutta ne tuovat mielenkiintoista vaihtelua. Myös ajokohtaukset niin maan päällä kuin taivaallakin tuovat rutiininomaiseen paukutteluun kaivattua rytminvaihdosta.




CoD:ien yksinpelejä on tähän asti voinut luonnehtia nappi pohjassa juostavina putkina, eikä Black Ops 2 tee poikkeusta. Putki on saanut hieman leveämmät raamit, mutta vaihtoehtoja etenemisreiteille ei juuri ole. Tästä voi olla toki montaa mieltä, mutta en usko, että tänä päivänä näin elokuvamaista peliä pystyttäisiin toteuttamaan lähellekään samoin tavoin, kuin putkimaisella rakenteella on onnistuttu tekemään. Itse pidän pelin elokuvamaisuudesta ja toivonkin samalla, että sama tunnelma pystyttäisiin tulevaisuudessa tuomaan kotisohville avonaisemmassa maailmassa.

Pelisarjan hieman vanhahtava grafiikkamoottori tuottaa ruudulle edelleen hienoa grafiikkaa, mutta huutaa selvästi päivitystä ja mielellään tykinpää konsolirautaa. Hahmot näyttävät hieman kuin olisivat karanneet Visulahden vahakabinetista. Maisemat taas ovat äärimmäisen yksityiskohtaisia ja hienoja. Äänipuolikin on oikein toimiva ja mahtavat räjähdykset ja realistiset aseiden laukaukset antaa taisteluille oikeaa tunnelmaa.


Mahdollisuudet vaikuttaa pelin tapahtumiin tuottavat kivasti lisäintoa. Sinne tänne ripotellut mahdollisuudet ampua tai jättää ampumatta juonen kannalta merkittäviä henkilöitä näkyvät juonen muutoksina pelin jatkuessa. Lopun tapahtumat sekä viimeiset videot saavat olon tyytyväiseksi ja kaikki putkessa ravaaminen tuntuu lopulta ihan hyvältä tavalta käyttää aikansa. K18-leiman ansainnut peli sisältää melkoisen määrän väkivaltaisia kohtauksia, joten vanhempien kannattaa todellakin tuijottaa ikärajamerkintää miettiessään lapselleen pelattavan hankkimista. Välillä tuntui jo hieman kamalaltakin kaikki se, mitä väkivaltaisuuksia parin illan peliin on saatu kehiteltyä.



Yksinpelin kylkeen on niitattu muutamia Strike Forces –lisätehtäviä, joissa pääsee asteen taktisemmin ja vapaammin ohjastamaan muutaman sotilaan joukkoa pienissä operaatioissa. Operaatiota voi ohjata ilmasta käsin tai tuttavallisemman tuntuisesti jonkin joukkueeseen kuuluvan sotamiehen kautta. Kankea taktinen ohjattavuus ja tietokoneen tekoäly tekevät tehtävistä kuitenkin turhan tuntuisen lisän. Onneksi niitä ei ole pakko pelata, vaikka yksinpelin tapahtumiin ne selvästi liittyvätkin.


Zombitkin ovat heränneet jälleen haudoistaan. Tuttua kaavaa toteutetaan jälleen täysin uusissa kentissä. Elävien kuolleiden kolme kenttää jäävät hieman pieniksi ja vaisuiksi, mitä varmasti perustellaan uuden TranZit-pelimuodon olemassaololla. Uutukaisessa zombien teurastuksen lisäksi rakennellaan apuvälineitä kentistä löytyvillä osilla ja liikutaan bussilla eri pelialueiden välillä, mikä laajentaa tapahtumia suuremmalle alueelle. Kokonaisuus ei juuri ole siis muuttunut. Jos CoDien zombeista olet ennen pitänyt, niin varmasti tälläkin kertaa.



Verkossa pelattava moninpeli on varmasti valtaosalle pelaajista suurin syy ostaa tämä peli - ja hyvä syy onkin. COD:ien moninpeli ei ole suuresti muuttunut sitten ensimmäisen Modern Warfaren, mutta miksi rikkoa toimivaa reseptiä? Tälläkään kertaa ei nähdä mitään maailmaa mullistavaa uutta, vaan pientä viilausta siellä täällä. Uudistuksiin kuuluu muun muassa tappoputkien (killstreak) palkitsemisen korvaaminen antamalla tunnustusta niille, jotka yltävät pitkiin pisteputkiin (scorestreak). Uudistus tasapainottaa mukavasti peliä ja on lisännyt pelaajissa selvästi kiinnostusta joukkuepelaamiseen, koska pisteitä voi saada esimerkiksi pommin purkamalla.


Aiempaa vapaammin toteutettavat aseluokat antavat pelaajalle luovemmat kädet kun rakennetaan sopivaa yhdistelmää erilaisista aseista ja perkeistä. Ase, aseen lisäosa, pommi tai perkki vie yhden yhden paikan kymmenen palikan tilasta, jota voi täyttää melko vapaasti. Uudessa liigapelimuodossa pelaaja sijoitetaan divisioonaan oman tasoistensa seuraan sen mukaan, kuinka on pelannut. Tämän pelimuodon tasoittava ja kaikki pelaajat samalle viivalle vievä tekijä on se, että kaikki aseet ovat heti käytössä. Idea on ihan kiva, mutta pelimuotojen vähyys liigatasolla palauttaa helposti pelaamaan normaaleihin julkisiin peleihin.

Kaikkien pienten uudistusten alla on aito CoD-moninpeli. Reaktiokyky pääsee oikeuksiinsa 14:ssä melko pieneksi ahdetussa kartassa. Kentissä tuli huomattua, sarjan aiempien osien tahkoaminen, kun karttojen elementit ja pohjaratkaisut herättivät déjàvu-tuntemuksia. Eivät ne suoria kopioita olleet, mutta pieni kierrätyksen maku alkaa jo tuntua. Suurempia karttoja olisin kaivannut enemmän. Karttoja on tulossa toki melkoisesti lisää, mutta harmikseni aikaa ei taida kevään aikana piisata niin runsaasti, että niihin eurojani kuluttaisin.


Black Ops 2 tuo pelaajille tutun paketin uusissa kuorissa. Loppuun kulutettu sodinnan aihe ei ole muuttunut miksikään, mutta loistavasti ja kerrankin selvän oloiseksi muodostettu tarina on sarjan paras. Zombit ovat zombeja ja moninpeli rokkaa jopa paremmin kuin aiemmin. Peli ei juuri tuo uutta, mutta on selvästi loputtomalla rahamäärällä hiottu hienoksi ja laadukkaan tuntuiseksi kokonaisuudeksi. Ei voi kun toivoa, että ensi vuonna päästäisiin suurempiin uudistuksiin. Joka tapauksessa koukku on niin syvällä, että senkin joudun sitten hankkimaan…