Aina kun aletaan huhuilla uudesta Nintendo-konsolista, unelmoidaan siitä, että laitteelle tulisi julkaisussa uusi Mario-peli. Nyt tuota herkkua on tarjolla New Super Mario Bros U:n muodossa. Uusilla ominaisuuksilla varustetun uuden konsolin ensimmäisen aallon pelit tuppaavat yleensä olemaan enemmän niiden tuoreiden kikkojen esittelyä, mutta siihen ei NSMBU:n kanssa ole Nintendo sortunut. Enimmäkseen mennään perinteisellä linjalla ja vaikka jotain uutta onkin mukana, varsinkin moninpelipuolella, ehkä enemmänkin olisi voinut vielä puristaa, jotta Nintendo-fanien aivot olisivat räjähtäneet tuhansiksi tähdiksi. Tälläkin kuitenkin pärjätään.

Wii U on HD-konsoli ja grafiikoiden yksityiskohtaisuus on se asia, joka NSMBU:ssa selvimmin huokuu verkkokalvoille uutena asiana - tällaista Mariomaailmaa on nähty aiemmin vain fanitaiteessa. Wii U:n Gamepadin pienemmällä ruudulla kaikki näyttää tarkemmalta, mutta vain kun peliä katselee isolta televisioruudulta, pystyy täysipainoisesti nauttimaan kaikesta siitä, mitä kauas horisonttiin asti ulottuvissa sienivaltakunnan maisemissa on katsottavana. Super Mario Bros U ei ole maailman kaunein 2D-tasoloikka, sillä muilla alustoilla on ollut monen vuoden etumatka hioa HD-grafiikoita ja Marion maisemia perinteetkin vähän velvoittavat. Se on kuitenkin maailman kaunein Mario.




Älkää nyt järkyttykö, mutta pelin alussa Bowser kaappaa prinsessan! Marion, Luigin ja pari sienikaverusta pahis heittää samalla maailman toiselle laidalle tammenterhopuuhun ja sieltä olisi sitten tarkoitus tarpoa takaisin neitoa pelastamaan. Maailmaa ei ole jaettu nyt eri osiin, vaan se on Super Mario Worldin tapaan yksi, iso, yhtenäinen kartta, jota voi Gamepadin ruudullakin pyöritellä mielin määrin. Kartalla on myös vaihtoehtoisia reittejä, salaisia alueita ja muuta liikennettä, johon törmätessä pääsee/joutuu bonuksia tarjoaviin minipeleihin. Wii U:n periaatteiden mukaisesti vastaan tulee myös viestejä muilta pelaajilta.

Kuten kahdessa edellisessä Mariossa (Super Mario 3D Land ja New Super Mario Bros 2), on tässäkin kaiveltu eri elementtejä sarjan eri peleistä ja sekoiteltu niitä luoden samalla uusia tasoloikkapulmia. Tasojen suunnittelijoille pitää paikoittain nostaa hattua, mutta vaikka teemoja on monenlaisia, idearuuvia ei ole mielestäni väännetty niin tiukasti kuin 3D Landissa. Piristävää on, että välillä päästään Yoshin ja erilaisten vauva-Yoshien kyytiin ja tammenterhovoima on monessa kohdassa erittäin kätevä, varsinkin Wii U:n Gamepadilla pelattaessa. Sillä nimittäin lisäpyrähdys tulee kätevästi liipaisimesta, kun Wii-kalikkaa pitää aina ravistella.


Kummituslinnat valeovineen ovat aina hieman nyppineet meikäläistä, eivätkä ne tee tässäkään poikkeusta. Yhteen niistä jumituin tosissaan, kunnes oikea kikka löytyi. Yksin pelatessa saavutetuista eduista kannattaakin pitää kiinni, sillä lisäputkimiehiä ei tipahdellut samaan tahtiin kuin edellisissä peleissä. En usko olevani ruosteessa, vaan kyse on siitä, että vaikeustasoa on kiristetty - luultavasti sitä silmällä pitäen, että moninpelatessakin riittäisi haastetta. Pikselin- ja sadasosasekunnin tarkka loikinta pisti välillä ärsyttämäänkin. Ohjain ei sentään lentänyt, mutta voimasanoja (himpskatti! kempele!) tuli välillä lipsauteltua.



Mitä sillä Wii U Gamepadilla voi sitten tehdä? NSMBU:ssa sillä on kaksi käyttötarkoitusta: sillä voi pelata yksinpeliä, kun televisio on muussa käytössä, tai sitten sitä voi käyttää toisen (tai kolmannen, neljännen tai viidennen) pelaajan välineenä niin kutsutussa Boost-pelitilassa. Silloin tämä ekstrapelaaja voi asetella peliruudulle hiljakseen katoavia palikoita, jotka auttavat tiukoissa tilanteissa, hidastella vihollisia ja jopa tuhota niiden ammuksia. Useamman pelaajan kimppapelissä boostailija voi käyttää voimiaan myös häiritsemään toisten suorituksia.


Perheelliselle melko tärkeä ominaisuus on pelin jatkaminen pelkästään ohjaimen ruudulla, mitä ei tietenkään kovin moni peli tue, sillä ohjaimen ruudulle on muutakin käyttöä. Muutamien metrien päähän ohjaimen kantomatka riitti, eli keittiössä ja pojan huoneessa pystyi pelaamaan, mutta tätä kirjoitellessa en pystynyt ohjaimen ruudulta asioita tarkistelemaan, kun Wii U:n ja työpöydän välissä on vähän paksumpi seinä. Kahden huoneen päässä olevassa makuuhuoneessa oli turha unelmoida Marion pelaamisesta loikoillen. Sohvalla siis onnistuu.

Lisäsisältöä NSMBU:hun tarjotaan mm. minipeleillä, joista haluaisin myös käyttää adjektiivia ärsyttävä. Lähinnä taas siksi, että useimmissa täytyy onnistua täsmälleen täydellisesti ja sekunnilleen, jotta läpi pääsee. (Et vaan osaa!, huutaa joku takarivistä ja nyökkään vaisusti). Minipeleistä löytyy mm. aikahaasteita, kolikonkeräyshaasteita, vihollisten päällä pomppimista, tulipallojen väistelyä ja kaksistaan Boost-palikoiden avulla selviämistä, joten vaihtelua löytyy. Sitkeä uudelleenyrittäjäsissi saa kyllä olla, jos meinaa kaikki kultaisena selvittää.




SMBU on siis toteutettu laadulla, vaikka tutun kierrätystä löytyy runsaasti - onko mukana edes yhtään uutta musiikkikappaletta? Itse en havainnut. Boost-mode tarjoaa vähän rentouttavampaa menoa vaikka muksun kanssa yhdessä pelatessa ja jos muksuja on enemmän, moninpelitilassa riittää tekemistä kaikille, kunhan varmistaa, etteivät nyrkit ala viuhua. Tuntuu, ettei Nintendolla olla oltu aivan pirteimmillään tai sitten on haluttu ottaa hieman liian varman päälle. Ehkä seuraavaan Wii U:n tasoloikka-Marioon (Mario Galaxy? Universe?) saadaan taas enemmän sitä innovaatiota, jota Mario-peleihinkin pitkästä historiasta huolimatta aina parin-kolmen pelin välein putkahtaa. Silloin Wii U:n uusille tehoille ja Gamepad-ohjaimellekin on keksitty varmasti monipuolisempaa käyttöä.