Tuorein sisältö

Medal of Honor: Warfighter

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Sotapelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli verkossa
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaisupäivä: 25.10.2012
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

07.12.2012 klo 16.30 | Luettu: 12292 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Tässä on sinulle mitali.
Wikipedia kertoi minulle, että ”Medal of Honor” on Yhdysvaltain armeijan korkein arvomerkki, jonka ojentaa kaikkein urheimmille taisteluissa ansioituneille sankareille yleensä itse Amerikan presidentti. Medal of Honor on myös, kuten tiedämme, jokseenkin pitkään markkinoilla menestystä niittänyt pelisarja. Suoraviivaisten räiskintäpelien joukossa sitä on pidetty usein pykälän verran muita realistisempana. Ja tämän lauseen perään kaikki Armed Assaultien ynnä muiden vastaavien pelaajat ovat yleensä vähintäänkin hymähtäneet halveksuvasti. Väite pitää kuitenkin siltä osin paikkansa, että Medal of Honoreissa ei yleensä sada kesken pelin helikoptereita taivaalta. Suuren luokan ylilyöntejä ei tule vastaan lainkaan sellaista tahtia, kuin nyt vaikkapa Call of Dutyissä. Viihde ajaa silti etusijalle, eikä MoH:in parissa tarvitse otsaansa turhia rypistellä. Tätä pelatessa otsani pysyi oikeastaan hiukan turhankin siloisena.

Täsmätaistelua maailman pahuutta vastaan käydään tällä kertaa Mogadishussa, Madridissä ja Filippiineillä. Tehtävät pohjautuvat todellisiin tapahtumiin, mikä kuulostaa oikeastaan aika kiehtovalta. Totuus on kuitenkin se, että Medal of Honor on erittäin tavanomainen räiskintäpeli, jossa ei taustatarinaa lukuunottamatta ole itse asiassa yhtään mitään kiinnostavaa. Oli tarina sitten miten totuudenmukainen hyvänsä, ei siitä oteta lainkaan kaikkea irti, mitä olisi voinut. Pelaaja rymistelee pitkin ahtaita kenttiä ammuskellen räkä poskella jokseenkin kaikkea mikä liikkuu, kuten ehkä odottaa saattaa.

Tähän sarjan tuoreimpaan osaan on haettu lisärealismiä palkkaamalla aitoja sotasankareita pitämään silmällä pelin toiminnan ja siinä käytettävien instrumenttien autenttisuutta. Lopputuloksena eräskin pelintekijöiden haastattelema, maineikkaan terroristijohtajan lahtaamiseen osallistunut sankari sai valtiolta vakavansorttisen huomautuksen hyshys-informaation jakamisesta. Jos minulta kysytään, peli tuskin olisi yhtään sen huonompi ilman näiden kunniallisten herrojen panosta. Pikemminkin koko show taisi olla lähinnä mitä mainiointa mainosta pelille itselleen. Veikkaanpa, että USA:n puolustusministeriössäkään ei ole peliä isommin kokeiltu. Mitään mainittavaa uutta tai salaista tietoa peli tuskin maailmalle paljastaa, mitä kymmenet muut sotapelit eivät olisi jo aiemmin esitelleet.

Pakkasenpurema vai löylynlyömä?


Peli pyörii Frostbite 2 -pelimoottorilla, joka on tuttu myös Battlefield 3:sta. Tämä mahdollistaa Sotatappelijalle varsin näyttävän ulkomuodon, joka tuntuukin olevan likipitäen ainoa asia, josta peliä on ympäri maailmaa varovasti kehuttu. Frostbiten myötä myös tuhoutuva ympäristö luo sopivan kireätä tunnelmaa, kun suojat rapisevat ympäriltä. Kenttäsuunnittelu ei herätä oikein mitään tuntemuksia ja tekoäly on yllätyksettömän yksinkertainen. Olisi ehkä hitusen liioiteltua lätkäistä arvostelun perään vitosella alkava numero, sillä onhan noita selvästi surkeampiakin tekeleitä nähty. Warfighter ei ole niinkään huonosti tehty, vaan pikemminkin sitä ei ole tehty ei tarpeeksi hyvin.

On myönnettävä, että tämän pelin arvostelun kirjoittaminen on kestänyt meikäläisellä luvattoman pitkään ihan vain siksi, että on aika hemmetin vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa pelistä, jossa ei ole yhtään mitään uutta, omaperäistä tai edes maininnan arvoista. Sama pätee niin yksinpeliin kuin moninpeliinkin. Jos pitäisi valita geneeristen räiskintäpelien joukosta yksi yksinpeli, se olisi varmaankin jokin Call of Duty -sarjan inkarnaatioista, vaikka nekin itseään toistavat vuosi vuodelta yhä enemmän. Moninpelinä taas Battlefieldit tarjoavat omaan makuuni niin paljon paremmin viilattua kimppaviihdettä, että en näe mitään syytä haaskata rajallista aikaani tällaisen välimallin pökäleen kanssa enempää kuin on pakko.

Annoin itseni ymmärtää, että pelaamalla Medal of Honor: Warfighteria minulle jäisi tassuun jonkinlaista tuntumaa erikoisjoukkojen todellisesta arjesta. Aika kaikin puolin kylmää meininkiä tuntuu olevan. Jos pelin olisi onnistunut välittämään edes pieni tunteenpoikanen tänne ruudun toiselle puolelle asti, olisin varmasti maininnut aiheesta. Tällaisenaan mainosmiesten huulet sen kun vain lerpattavat tuulessa ja pelejä ostavaa kansaa viedään kuin metrin mittaa. Toki moisiin tappohommiin valikoidaan varmasti vain ne lauman karjuista kovimmat, mutta olisiko ollut mahdoton homma puhaltaa peliin myös hiukan elämää ja inhimillisyyttä?

Tasatahtia, mars!


Call of Duty uskaltaa sentään riittävän usein ampua niin paljon yli, että pelaaja ei ehdi hengästykseltään tai äimistykseltään keskittyä siihen, että siinäkin toiminnallisesti kyse ihan siitä samasta touhusta jatko-osa toisensa jälkeen. Medal of Honor yrittää olla niin tosissaan, että pelaajan viihtyvyystasot laskevat suorastaan hälyttävän alas. Ahtaassa ja tarkkaan käsikirjoitetussa pelimaailmassa könyäminen tuntuu kuin olisi teatterilavasteissa. Jopa lievää toiveikkuutta herättäneen takaa-ajotehtävän romuttaa täysin epärealistisesti ja typerästi käyttäytyvä ajokki. Kun kokonaisuuteen ynnätään vielä onnettoman ponneton tarinankerronta ja huono ääninäyttely, herää pelaajalla herkästi sellainen kysymys, olisiko 69 euroa voinut käyttää ehkä paremminkin.

Jos asiaa pohtii syvemmin, Medal of Honor: Warfighter saattaa olla jopa jonkinlainen virstanpylväs tasapaksujen räiskintäpelien loputtomalta tuntuvassa virrassa. Se ei ole todellakaan ensimmäinen peli, joka on aiheuttanut minussa tällaisia aivan samanlaisia tuntemuksia. Viimeisen muutaman vuoden aikana nämä fiilikset ovat vain nousseet yhä vahvemmiksi. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että muukin pelimedia ja melko suuri joukko pelaajia alkaa olemaan suhteellisen kyllästynyt tähän samojen ideoiden ainaiseen kierrättämiseen ja aidan ylittämiseen siitä, mistä se on matalin. Toverit, nouskaamme barrikaadeille! Sanokaa EI tylsille, valmiiksipureskelluille skriptiräiskinnöille!

V2.fi | Jarkko Rotstén

Medal of Honor: Warfighter (Xbox 360)

Mahdollisesti yksi maailman tasapaksuimmista räiskintäpeleistä ikinä.
  • Visuaalisesti varsin ajankohtainen
  • Monella tapaa yllätyksetön
  • Ontuva tarinankerronta
  • Ei niin mitään omaperäistä tai uutta
< Pool Nation... Need For Speed: Most... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (5 viestiä)

Astorethein

Rekisteröitynyt 25.09.2011

07.12.2012 klo 22.46

PC:llä peli tarjoaa varmasti ihan kivaa silmäkarkkia, mutta mitenköhän on konsolipuolella? Eroja visuaalisessa loistossa on epäilemättä jonkin verran, mutta kannattaako peliä hankkia konsolille edes pintakiillon takia? Tarkoitus olisi nihkeistä mielipiteistä huolimatta ottaa peli testaukseen.

Arvostelija ainakin antoi loppusaldossa plussan ulkokuoresta.
Muokannut: Astorethein 07.12.2012 klo 22.47 lainaa
Lihatuomari

Rekisteröitynyt 17.01.2012

08.12.2012 klo 14.05

Konsolille tätä peliä ei pidä hankkia. Mukavana bonuksena konsoliversion voip ei toimi, eikä asiaa yritetä edes korjata.
lainaa
Peliä_Pelannu

08.12.2012 klo 14.30 1 tykkää tästä

Ite ostin kyseisen pelin PClle ja on kyllä ollu mukavaa ajanvietettä ja sitä silmäkarkkii, kyllä se multi-playeri on kyl hyvä ja erillainen kuin muut FPS pelit
lainaa
sotataistelija

08.12.2012 klo 18.30

On se kumma miten grafiikoita kehutaan, vaikka betassa ensimmäisenä huomio kiinnittyi juurikin karseaan ulkoasuun. Ehkä yksinpeli on paremman näköinen.
Betan perusteella moninpeli oli ihan sitä itseään.
lainaa
Raat0

Rekisteröitynyt 11.04.2007

09.12.2012 klo 15.26

Vähän huvittaa, että yksi peli on otettu vähän jokaisessa mediassa rankemman kritiikin kohteeksi, vaikka näitä täysin samanlaisia alusta loppuun skriptattuja suojassaistuskeluräiskintöjä on nähty ainakin jostakin CoD2:sta lähtien kymmenittäin (eka CoD menee suurelta osin samaan kategoriaan, mutta siinä terveys ei parantunut istumalla).

Ei sinänsä liity vain tähän arvosteluun, eikä pelin yleinen lyttääminen haittaa pätkääkään, mutta kun modernwarfareja ja battlefieldejä on eri pelimedioissa kehuttu 95 pisteen arvoisesti reilut puoli vuosikymmentä, niin yhtäkkinen kelkan kääntäminen on lähinnä hämmentävää. Siis ihanko totta, että peli on lineaarinen, skriptattu ja yllätyksetön? Ehkä markkinointiosasto on yksinkertaisesti epäonnistunut tehtävässään, mutta tämä reaktio tulee aika monta vuotta myöhässä.

Black Ops 2 näyttää "onneksi" sentään menestyvän arvosteluissa, joten sen kohdalla markkinointi on ilmeisesti ollut parempaa. Aika turha on toivoa, että pelimedian kautta lähtisi liikkeelle yhtään minkäänlaista muutosta.
Muokannut: Raat0 09.12.2012 klo 15.29 lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova