Forza Motorsport on erinomainen peli, muttei sitäkään koko aikaa jaksa. Rata-autoilu on totista vääntöä, sekä ylemmillä vaikeustasoilla että etenkin kavereiden kanssa verkossa, ja LIVE-ajoseuran kaikottua peli on jäänyt hyllyyn GT5:n viereen. Viihdyttääkseen itseään on mukavaa välillä ihan vain leikkiäkin hienoilla autoilla. Test Drive Unlimited tarjosi aikanaan tällaista sopivaa vastapainoa pelkälle kilpa-ajolle, mutta se on jo vanha ja ajomalliltaan rajoittunut, ja paljon odotettu kakkososa meni metsään. Tilausta leppoisampaan arcadeautoiluun oikealla kalustolla siis on.

Mutta kun kuulin Forza Horizonista ensimmäisen kerran, en ollut juurikaan kiinnostunut. Jo jonkinlaisen maineen luonut Turn 10 ei ollut vetovastuussa ja koko konsepti tuntui vähintäänkin epämääräiseltä. Päällimmäisenä oli pelko että FH on lisää sitä casual-hömppää, jota Microsoft on kuluneen parin vuoden aikana työntänyt markkinoille jo aivan riittävästi. Trailerit ja lupaus siitä, että ajeltavana on iso alue Coloradon osavaltiota, muuttivat mielipidettäni. Ehkä tästä voisikin tulla sitä, mitä TDU2 ei ollut.




Horizon on kuvitteellinen autokohellusfestivaali, joka järjestetään Coloradon lakeuksilla. Tapahtumassa ovat mukana kaikki perinteiset festarikliseet vähäpukeisista kaunottarista kovalla soivaan musiikkiin, ja noob-pelaaja pääsee tietenkin mukaan viimeisellä villillä kortilla. Samalla tavoin tietenkin mukana on festivaalin ylivoimainen valtias, jota vastaan on tietenkin määrä nousta, kunhan on ensin tehty itselle tarpeeksi nimeä.

Mainettaan festivaaliyleisön silmissä voi nostattaa paitsi voittamalla kilpailuita, myös ajamalla näyttävästi. Tässä suhteessa tärkeimpiä ovat taas kerran combot, joista saa kerrointa kulloiseenkin pistesaldoon. Maineen karttuessa avautuu haastetehtäviä, joissa on mahdollista ajaa esim. autolla lentokonetta vastaan - tästä oli esimakua demossakin - ja saada palkinnoksi komeita ajopelejä.


Siirtyminen tapahtumiin tehdään pääosin ajelemalla kartalla. Aiemmin löytämiinsä paikkoihin voi pikasiirtyä ensin rahaa vastaan ja myöhemmin ilmaiseksi, jos suorittaa kiintopisteistä löytyvät pikkutehtävät. Kartalta voi myös etsiskellä rikottavia kylttejä, joista irtoaa alennusta viritysosista, sekä "latolöytöjä" eli hylättyjä ajoneuvoja, jotka voi kunnostuttaa omakseen. Monet autoista tosin ovat sitä kaliiberia, että rohkenen epäillä hylkäisikö niitä kukaan jonnekin talliin lojumaan.



FH siis käyttää Forzan pelimoottoria, joten sarjan varsinaisia osia pelannut tuntee heti olonsa kotoisaksi. Autojen ajotuntuma on selvästi samanlainen, ja mukana on myös Forzalle ominainen erittäin vapaa virittäminen aina koko voimansiirron vaihtamiseen asti. Graafisesti peli on asiallinen, mutta ei X360:n ikää enää meikkaamalla peitetä. Ajettava alue on kohtuullisen suuri, vaan ei mitenkään julmettu sekään, sen on kaahannut päästä päähän muutamassa minuutissa. Lataustaukoja ei kesken ajon ilmaannu, mutta toisaalta tietä tuntuu ympäröivän lähes joka paikassa kaide, joten oikomaankaan ei pääse.


Forzan melko realistisesta ajomallista on tehty harkittuja myönnytyksiä viihdyttämisen suuntaan. Tehokastakin takavetoautoa on mahdollista viedä sivuluisussa, luistonesto pois kytkettynä, ilman mitään erikoistaitoja. Ohjausfiilistä on tasapainotettu selvästi pad-ohjauksen suuntaan, enkä muutaman tunnin jälkeen oikeastaan huomannut kaipaavanikaan rattiohjainta. Ruudunpäivitys ei missään vaiheessa muodostu pelistä nauttimisen esteeksi, ajaessaan yli 300 km/h liikenteen seassa todella tuntee tekevänsä niin. Autojen vauriot ovat tosin vain kosmeettisia.

Peli jättääkin kaiken kaikkiaan itsestään ammattitaitoisen vaikutelman. Se on suomennettukin kohtalaisen hyvin, vaikka lauseenvastikerakenne "paina X ohittaaksesi" saisi jo painua unholaan. Jos unohdetaan se, että "radioasemilla" on typerän vähän kappaleita ja niissäkin vähissä on liikaa dubstepiä, ei minua varsinaisesti ärsyttänyt mikään itse pelaamiseen liittyvä. Muu sen sijaan kyllä.




Jos käy niin, että et koe tyydytystä pelin varsinaisesta pelaamisesta, ei hätää. Voit nimittäin ostaa MS-pisteillä - eli käytännössä oikealla rahalla - mm. aarrekartan, joka näyttää missä alennuskyltit ja autot sijaitsevat. Samoin jos satut olemaan niin kädetön, ettet voita helppojakaan kilpailuita mutta haluaisit silti ostella autoja, ei huolta, sillä sekin onnistuu suoraan rahalla. Kun tähän lisätään vielä maksulliset autopaketit ja muut DLC:t, mm. tuleva rallipaketti, käy välillä mielessä että mistähän minä oikeastaan maksoin sen pelin hinnan, kun ansaintalogiikka tuntuu muuten olevan kuin free 2 play -pelistä. Auto- ja sisältöpaketit avaavan Season Passin 4 000 MS-pisteen hinta ei tämän perusteella tunnu kohtuulliselta ainakaan keskituloiselle auto- ja pelifanille. Isiltä 15 000 euron mopoauton saanut 2010-luvun esiajokorttilainen voi toki olla asiasta toista mieltä.

Kaupallisuuden pakottaminen ei lopu tähän. Sen lisäksi, että eri sponsorit antavat nimensä kisoille, ruudussa vilisee jatkuvasti jotain logoja, kun Oakley tarjoaa tämän käsijarrudriftaushaasteen ja niin edelleen. Hajosin tähän niin paljon, että yllätyin siitä itsekin. Olen tunnettu autonörtti ja minua lähinnä kutkuttaa, kun varaosakaupasta voi ostaa Brembon jarruja ja BBS:n vanteita. Aiheeseen liittyvä tuotesijoittelu ei edes tunnu mainokselta. Mutta Oakley tekee jotain aurinkolaseja, miten pirussa se edes liittyy koko asiaan? Tämä ei ole enää mitään tunnelman luontia, vaan harvinaisen kömpelöä tuputtamista. Ihme kun ei tarvitse välillä pysähtyä syömään Subwayssa ja tankkaamaan Exxon-asemalta. Kun ostan tv-ohjelman katseluoikeuden, se tarkoittaa ettei minun tarvitse katsella ei-toivottuja mainoksia. Näköjään pelin ostaminen ei oikeuta samaan.




Mutta tekee Forza Horizon paljon asioita oikeinkin. Kuten jo totesin, ajomalli on todella viihdyttävä lähinnä Turn 10:n tekemän pohjatyön ansiosta, ja tarjolla on paljon erittäin hauskoja autoja joista saa virittämällä vieläkin hauskempia. Hiukan kutitellun Lancia Delta S4:n paiskominen soratiellä ihan vaan huvin vuoksi maistuu makealta. Erinomaisia ideoita ovat myös LIVE-leaderboardit nopeuskameroille sekä mahdollisuus haastaa kaverinsa haamuauto kisan lopuksi. Koin tämän viihdyttävämmäksi kuin perinteisen matsien etsinnän LIVEssä, etenkin koska en ole koskaan niin fanittanut tuntemattomia vastaan ajamista ja omat ajokaverit alkavat olla jo perheellisiä hekin ja paikalla hyvin satunnaisesti. Myös maisemat ovat paikoin vallan komeita.

Silti ilmaan jää sellainen viipyvä jos. Pidän tästä, mutta pitäisin enemmän, jos tekopirteää, Burnouteista huonosti kopioitua muka-asennetta olisi vähemmän. Jos voisin valita, haluanko katsella jotain random lifestyle-mainoksia maksamassani pelissä. Jos alueet olisivat oikeasti avoimia, eikä 90 prosenttia teistä ympäröisi aita, jota ei voi ylittää maastoautollakaan. Jos latolöydöt voisi oikeasti löytää, eivätkä ne vain ilmestyisi ennalta määrätyssä järjestyksessä kartalle (ja jos radiojuontaja ei olisi spoilannut sitä yhtä latolöytöä, ennen kuin löysin sen). Jos peli olisi tehty edes piirun enemmän rakkaudesta peleihin ja autoihin ja piirun vähemmän taskulaskimella.