Resident Evil 6
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1-2 (verkossa 1-4) |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Capcom |
Julkaisija: | Capcom |
Julkaisupäivä: | 02.10.2012 |
Pelin kotisivut |
Zombien uudet kuviot
Ensimmäisen Resident Evil –pelin julkaisusta on kulunut jo yli 16 vuotta, eikä menestyssarja vieläkään näytä taantuman merkkejä reippaan 20 videopelin ja kuuden elokuvan jälkeen. Alkujaan kauhupelinä kunnostautunut sarja on jatkuvasti erkaantunut alkuperäisestä pelottelevasta kauhutyylistään toiminnallisempaan suuntaan. Syitä tähän on varmasti monia, joista suurin lienee raha ja sen tulon maksimointi. Itse olen sarjaan tutustunut jo viime vuosituhannella (alle 10-vuotiaana ensimmäiset kolme osaa olivat huisin jänniä) ja sen verran peleistä vuosien varrella nauttinut, että sarjan pieneksi faniksikin voisin itseäni sanoa.
Kuudennessa osassa Capcom yrittää kosiskella sekä vanhoja sarjan faneja, että uudempaa pelaajasukupolvea kolmen erillisen yksinpelikampanjan muodossa. Eri kampanjat painottavat erilaisia toiminnallisia tapoja lähestyä zombien kaatotouhuja. Jokaisessa niistä ohjataan omaa sankariansa tai halutessaan tämän apuria. Eri hahmojen erilaisia osioita voi pelata haluamassaan järjestyksessä. Jos peliä ei uskalla yksin pelata, voi apuun pyytää kaveria joko jaetun ruudun peliin, tai verkon välityksellä verkkopeliin. Tällöin tietokoneohjattu aisapari muuttuu ihmispelaajan ohjastamaksi.
Ensimmäisessä osiossa seikkaillaan pelisarjan toisesta ja neljännestä osasta tutun Leon S. Kennedyn siivellä yhdessä Helena Harperin kanssa. Kaksikko on löytänyt tiensä yliopistolle, jossa paikat ovat mullin mallin C-virustartunnan saaneiden zombien ansiosta. Leonin osuudessa yritetään tavoitella vanhojen alkukantaisten RE-sarjan osien tunnelmaa hitaasti päällekäyvien zombien ja pimeän maailman avulla. En valitettavasti kokenut niitä pelon tai ahdistuksen tunteita, jotka olivat aikoinaan pelisarjan valtti.
Toisessa osiossa hypätään ensimmäisestä ja viidennestä RE-pelistä tutun, entisen S.T.A.R.S. Alpha Teamin jäsenen Chris Redfieldin, tai tämän aisaparin Piers Nivansin saappaisiin. Chrisillä on mennyt viime aikoina heikosti ja alkoholista on tullut hyvä ystävä. Piers johdattaa Chrisin takaisin kuivalle polulle pistämään zombeja atomeiksi. Kolmannessa osiossa taistellaan zombiaaltoja vastaan palkkasoturi Jake Mullerin ja sarjan toisesta osasta tutun Sherry Birkinin seurassa. Jaken ollessa immuuni C-virukselle, Sherry nappaa tämän avukseen kohti viruksettomampaa maailmaa.
Chrisin ja Jaken osiot ovat selvästi toiminnallisempia ja vauhdikkaampia. Erityisesti Chrisin osuudessa toiminta oli kaukana kauhusta ja sitä olisi voinut paikoitellen miltei verrata Call of Duty -sarjan uusimpiin tuotoksiin. Hahmosuunnittelun ollessa onnistunutta, on vauhdikkaassa menossa kiinnostavaa pysyä mukana. Toisaalta hahmoissa on menty paljolti jo niin överin pitkälle ja epäluonnollisuuksiin, että pelottavuudesta katoaa se pienikin jäljelle jäänyt. Maailmat ovat pitkälti tutun oloisia, mutta niitä on hyvin täydennetty yksityiskohdilla. Välillä tässäkin on menty vähän liian pitkälle ja yhdessä vaiheessa luulin ohjaavani Lara Croftia muinaismuistojen perässä.
Oli jännä huomata, kuinka pelintekijät olivat panostaneet pieniin yksityiskohtiin, kuten siihen, että jokaisella pelattavalla hahmolla on erilaiset HUD:it energiapalkkeineen. Matkalla mukaan tarttuneiden tarvikkeiden ja ammusten selailusta ja yhdistelystä on tehty selvästi helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin aiemmissa osissa. Hahmot ovat kantotaidoiltaan jo niin kehittyneitä, että jokainen matkan varrella eteen osunut uusi tussari lähtee matkaan vanhoista luopumatta, vaikka luoteja jaksetaan kantaa edelleen vain rajoitetusti. Panoksia tulee niin paljon matkan varrella eteen, ettei niissä hirveästi tarvitse säästellä.
Nämä kolme osiota pelattuani kuvittelin että zombien kaataminen olisi ohi ja voisin suunnata ulos haravoimaan, mutta sitten pelistä avautui oma osansa pelissä jo aiemmin moneen otteeseen vastaan tulleelle Ada Wongille. Ada ei ole myöskään uusi tuttavuus pelisarjassa, vaan häneen on voinut tutustua aiemmin Resident Evil 2:ssa ja 4:ssa. Hänen osuutensa tähän soppaan on ehkäpä mielenkiintoisin ja painottuu enemmän hiippailuun ja zombi-vartijoiden yllättämiseen.
Tarina on mielenkiintoinen ja se tapa, jolla samat tapahtumat käydään monelta kantilta läpi, on hieno oivallus. Eri sankarien ja sankarittarien osuudet tuovat aivan uusia asioita tarinasta esiin. Kovassa menossa pelin eri hahmoparit törmäävät toisiinsa useaan otteeseen, jolloin verkon kautta olisi mahdollisuus hetkittäin pelata peliä jopa nelinpelinä, mutta omalle kohdalleni ei tätä mahdollisuutta osunut.
Jos tarinapelin koukerot läpikäytyään zombeista jäi jotain hampaankoloon, voi suunnata The Mercenaries -pelimuodon pariin jatkamaan tappotyötä. Kolmessa erilaisessa kentässä joko yksin tai kaverin kanssa annetun ajan puitteissa tulisi teloittaa 150 elävää kuollutta menettämättä omaa henkeään. Kentät ovat pieniä, mutta kyseiseen pelimuotoon sopivankokoisen tuntuisia kolosia. Mahdollisen suuren pistepotin toivossa tähänkin pikkuhupiin saa helposti muutaman tovin kulutettua.
Teknisesti peli on erittäin hyvässä kuosissa. Toki joitakin pieniä murheita on, kuten tämän sukupolven ehkä törkeimmät näkymättömät seinät, mutta mitään suurempia pelinautintoa alentavia asioita ei ole nähtävissä. Animointi on hierottu viimeisen päälle sulavaksi ja graafisesti peli näyttää erittäin hyvältä. Äänimaailma on tehty ääninäyttelyä myöten huolellisesti ja onkin kiva todeta, etteivät ihmisaistit joudu koetukselle negatiivisessa merkityksessä.
Pelin ohjainkontrollit toimivat lähes täydellisesti Leonin osuudessa, jossa zombeilta ei välttämättä tarvitse suojautua suojien taakse. Chrisin ja Jaken osuuksissa luotia lentää päälle siihen malliin, että pelihahmon on vähän väliä suojauduttava nurkan taakse piiloon. Piilosta ampuminen on melko kankeaa, mutta ajan kanssa senkin kanssa oppii elämään. Muuten liikkuminen on sulavaa ja toimivaa. Tiukimmat tapahtumat käyttävät hyväksi quick time eventtejä, jotka pitävät silmät hereillä myös välinäytösten aikana.
Summa summarum. On ilo huomata, että RE6 on varsin hyvä paketti näyttävää monipuolista toimintaa, kunhan unohtaa RE-fanilasit hetkeksi varastoon pölyttymään. Itse olisin kaivannut paljon enemmän pelkoa ja tuskaa, mutta maistuuhan se toimintapelikin, jossa ei turhia suvantovaiheita nähdä.
Kuudennessa osassa Capcom yrittää kosiskella sekä vanhoja sarjan faneja, että uudempaa pelaajasukupolvea kolmen erillisen yksinpelikampanjan muodossa. Eri kampanjat painottavat erilaisia toiminnallisia tapoja lähestyä zombien kaatotouhuja. Jokaisessa niistä ohjataan omaa sankariansa tai halutessaan tämän apuria. Eri hahmojen erilaisia osioita voi pelata haluamassaan järjestyksessä. Jos peliä ei uskalla yksin pelata, voi apuun pyytää kaveria joko jaetun ruudun peliin, tai verkon välityksellä verkkopeliin. Tällöin tietokoneohjattu aisapari muuttuu ihmispelaajan ohjastamaksi.
Yhdestä on moneksi
Ensimmäisessä osiossa seikkaillaan pelisarjan toisesta ja neljännestä osasta tutun Leon S. Kennedyn siivellä yhdessä Helena Harperin kanssa. Kaksikko on löytänyt tiensä yliopistolle, jossa paikat ovat mullin mallin C-virustartunnan saaneiden zombien ansiosta. Leonin osuudessa yritetään tavoitella vanhojen alkukantaisten RE-sarjan osien tunnelmaa hitaasti päällekäyvien zombien ja pimeän maailman avulla. En valitettavasti kokenut niitä pelon tai ahdistuksen tunteita, jotka olivat aikoinaan pelisarjan valtti.
Toisessa osiossa hypätään ensimmäisestä ja viidennestä RE-pelistä tutun, entisen S.T.A.R.S. Alpha Teamin jäsenen Chris Redfieldin, tai tämän aisaparin Piers Nivansin saappaisiin. Chrisillä on mennyt viime aikoina heikosti ja alkoholista on tullut hyvä ystävä. Piers johdattaa Chrisin takaisin kuivalle polulle pistämään zombeja atomeiksi. Kolmannessa osiossa taistellaan zombiaaltoja vastaan palkkasoturi Jake Mullerin ja sarjan toisesta osasta tutun Sherry Birkinin seurassa. Jaken ollessa immuuni C-virukselle, Sherry nappaa tämän avukseen kohti viruksettomampaa maailmaa.
Chrisin ja Jaken osiot ovat selvästi toiminnallisempia ja vauhdikkaampia. Erityisesti Chrisin osuudessa toiminta oli kaukana kauhusta ja sitä olisi voinut paikoitellen miltei verrata Call of Duty -sarjan uusimpiin tuotoksiin. Hahmosuunnittelun ollessa onnistunutta, on vauhdikkaassa menossa kiinnostavaa pysyä mukana. Toisaalta hahmoissa on menty paljolti jo niin överin pitkälle ja epäluonnollisuuksiin, että pelottavuudesta katoaa se pienikin jäljelle jäänyt. Maailmat ovat pitkälti tutun oloisia, mutta niitä on hyvin täydennetty yksityiskohdilla. Välillä tässäkin on menty vähän liian pitkälle ja yhdessä vaiheessa luulin ohjaavani Lara Croftia muinaismuistojen perässä.
Kuolleiden elämää
Oli jännä huomata, kuinka pelintekijät olivat panostaneet pieniin yksityiskohtiin, kuten siihen, että jokaisella pelattavalla hahmolla on erilaiset HUD:it energiapalkkeineen. Matkalla mukaan tarttuneiden tarvikkeiden ja ammusten selailusta ja yhdistelystä on tehty selvästi helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin aiemmissa osissa. Hahmot ovat kantotaidoiltaan jo niin kehittyneitä, että jokainen matkan varrella eteen osunut uusi tussari lähtee matkaan vanhoista luopumatta, vaikka luoteja jaksetaan kantaa edelleen vain rajoitetusti. Panoksia tulee niin paljon matkan varrella eteen, ettei niissä hirveästi tarvitse säästellä.
Nämä kolme osiota pelattuani kuvittelin että zombien kaataminen olisi ohi ja voisin suunnata ulos haravoimaan, mutta sitten pelistä avautui oma osansa pelissä jo aiemmin moneen otteeseen vastaan tulleelle Ada Wongille. Ada ei ole myöskään uusi tuttavuus pelisarjassa, vaan häneen on voinut tutustua aiemmin Resident Evil 2:ssa ja 4:ssa. Hänen osuutensa tähän soppaan on ehkäpä mielenkiintoisin ja painottuu enemmän hiippailuun ja zombi-vartijoiden yllättämiseen.
Tarina on mielenkiintoinen ja se tapa, jolla samat tapahtumat käydään monelta kantilta läpi, on hieno oivallus. Eri sankarien ja sankarittarien osuudet tuovat aivan uusia asioita tarinasta esiin. Kovassa menossa pelin eri hahmoparit törmäävät toisiinsa useaan otteeseen, jolloin verkon kautta olisi mahdollisuus hetkittäin pelata peliä jopa nelinpelinä, mutta omalle kohdalleni ei tätä mahdollisuutta osunut.
Jos tarinapelin koukerot läpikäytyään zombeista jäi jotain hampaankoloon, voi suunnata The Mercenaries -pelimuodon pariin jatkamaan tappotyötä. Kolmessa erilaisessa kentässä joko yksin tai kaverin kanssa annetun ajan puitteissa tulisi teloittaa 150 elävää kuollutta menettämättä omaa henkeään. Kentät ovat pieniä, mutta kyseiseen pelimuotoon sopivankokoisen tuntuisia kolosia. Mahdollisen suuren pistepotin toivossa tähänkin pikkuhupiin saa helposti muutaman tovin kulutettua.
Kuolema voi näyttää hyvältä
Teknisesti peli on erittäin hyvässä kuosissa. Toki joitakin pieniä murheita on, kuten tämän sukupolven ehkä törkeimmät näkymättömät seinät, mutta mitään suurempia pelinautintoa alentavia asioita ei ole nähtävissä. Animointi on hierottu viimeisen päälle sulavaksi ja graafisesti peli näyttää erittäin hyvältä. Äänimaailma on tehty ääninäyttelyä myöten huolellisesti ja onkin kiva todeta, etteivät ihmisaistit joudu koetukselle negatiivisessa merkityksessä.
Pelin ohjainkontrollit toimivat lähes täydellisesti Leonin osuudessa, jossa zombeilta ei välttämättä tarvitse suojautua suojien taakse. Chrisin ja Jaken osuuksissa luotia lentää päälle siihen malliin, että pelihahmon on vähän väliä suojauduttava nurkan taakse piiloon. Piilosta ampuminen on melko kankeaa, mutta ajan kanssa senkin kanssa oppii elämään. Muuten liikkuminen on sulavaa ja toimivaa. Tiukimmat tapahtumat käyttävät hyväksi quick time eventtejä, jotka pitävät silmät hereillä myös välinäytösten aikana.
Summa summarum. On ilo huomata, että RE6 on varsin hyvä paketti näyttävää monipuolista toimintaa, kunhan unohtaa RE-fanilasit hetkeksi varastoon pölyttymään. Itse olisin kaivannut paljon enemmän pelkoa ja tuskaa, mutta maistuuhan se toimintapelikin, jossa ei turhia suvantovaiheita nähdä.
Resident Evil 6 (Playstation 3)
Erittäin mielenkiintoinen toimintapeli, jossa kiinnostavaa tapahtumaa riittää alusta loppuun. Resident Evil -faneille pettymykseksi peli ei ole sitä selviytymiskauhua, mihin sarjan alkuosissa on totuttu.
- Näyttää komealta
- Kuulostaa passelilta
- Kontrollit toimivat
- Mielenkiintoinen tarinatila
- Missä ovat pelko ja ahdistus?
Keskustelut (16 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
19.10.2012 klo 15.24
Toistaiseksi pelannut Leonin kampanjasta 4 chapteria. Aika ristiriitaiset fiilikset. Kaksi ensimmäistä jaksoa olivat hyviä, mutta sen jälkeen on sellaista Michael Bay Transformers Hollywood Epic -säätämiseksi, että mielenkiintoni ei pysy kovin korkealla. Tai ei kolmosjakso sitä vielä ollut, se vaan oli jo moneen kertaan eri peleissä nähtyä katakombi-komppausta.
Kontrolleista olen myös hiukkasen eri mieltä, mutta vain hiukkasen. Ne toimivat pääosin, mutta kaksi typerää mokaa niissä on tehty. Ainakin Xbox versiossa Dodge Roll ja erilaiset syöksyt hoidetaan vasenta liipaisinta, suuntaa ja A:ta painamalla, joka epäonnistuu huomattavan helposti. Sen sijaan oikean suunnan näyttämiselle on varattu kokonainen nappi, vaikka kohde näkyy koko ajan myös ruudulla. Mitä helv...? Myös RB + X tablettien varastoimiseksi on vähän tyhmää, kun mikäli tabletteja on, niin combo syö tabletin eikä lisää niitää, ja mikäli tabletteja ei ole ja kukkia ei löydy taskuista, lataakin näppäincombo aseen. Samaan aikaan Start button ei tee mitään. KUKA NÄMÄ KONTROLLIT ON OIKEASTI SUUNNITELLUT?!
Oikea tyyli olisi pistää menu startin alle, pistää back-nappula täyttämään tabletit, vasen olkanappi hoitamaan syöksyt ja heivata se suunnanäyttäjä nappi pois.
Kamera ei heilu yhtä paljon kuin demossa, mutta silti aivan liikaa. Tulee mieleen Hunger Games. Minulle tuo tuottaa aika helposti motion sicknessiä, joten en voi juhlia tätäkään päätöstä. Jatkuvasti melee finishereiden ja muiden vuoksi poukkoilevan kameran vuoksi on myös vaikea saada selvää, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu.
Ensimmäisten 6h jälkeen antaisin 70-80 pistettä. Tavallaan parempi kuin Resident Evil 5, mutta aika monta askelta otettu myös takapakkia ja painotettu myös RE5:sta niitä osia, joista minä en pidä. Saa nähdä, miten mieli muuttuu muiden kampanjoiden ja co-opin testaamisen jälkeen.
Rekisteröitynyt 20.02.2010
19.10.2012 klo 15.39 2
Ykkösen hunterit ovat ikumuistettavin hetki kun ensimmäisen kerran sen tapaisi.
Vielä kun saisi ykkösestä, kakkosesta ja kolmosesta re-maket nykykonsoleille niin olisin myyty, kun taustoihin tarvita niin paljoa konetehoa mutta hahmoihin sitäkin enemmän
Rekisteröitynyt 06.05.2008
19.10.2012 klo 15.42 5
19.10.2012 klo 17.18
Antaisin silti pelille yhteenvetona 75-80 pistettä.
JA, iso miinus siitä ettei agent huntissa voi liittyä partyna kaverin peliin - häiritsemään hirviönä - vaan peli arpoo joka kerta pelin mihin liittyy. Noin helpolla Capcom onnistui senkin pelimodin pilaamaan.
19.10.2012 klo 18.02 1
Jake onkin vähän ristiriitainen. Wesker Jr:nä on hauska pelata varsinkin kun keskittyy nyrkkeilyyn, ja Sherryn tarina komppaa hyvin. Mutta Leonin simppelit QTEt ja Hollywoodmaisuus ja Chrisin olemattomat QTEt ja Hollywoodmaisuus eivät ole mitään verrattuna Jaken naurettavuuteen. Jättimonstereita, kopterikolareita, lumivyöryjä, mopokaahailuita, zombimutantteja pukuvartijoina kummisetäklubissa? Sori jos väität Chrisin kampanjaa CODiksi niin et oo kyllä nähnytkään Jaken mielettömyyttä. Itselleni Jaken kampanja oli se joka oli tuskaa läpäistä ja jota en enää koskaan pelaa.
Mut vaikka osa jutuista kuten heittäytyminen toimii, niin tekoälykaveri on täysin aivokuollut jopa verrattuna vitosen Shevaan. Lisäksi uusi inventaario poistettuine kauppoineen ja vähäisempine ekstrojen ja Mercenaries karttojen määrä ovat ihan järjettömiä askeleita taaksepäin.
Kokonaisuutena pidin enemmän RES5sta. Tämä olis varmaan sellanen 70 pistettä.
20.10.2012 klo 09.19 2
20.10.2012 klo 10.42
Sanotaanpa ihan suoraan. Tämä ei ole enää Resident Evil muuten kuin nimellisesti. Juoni on vedetty jo aika överiksi ja peli on putkijuoksuräiskintää. Capcom oli lupaillut paluuta juurille mutta tapahtuiko näin. Kun pelistä on vedetty pois survivalhorror ja puzzlet niin mitä jää jäljelle. No odotan Capcomin muuttavan suuntaa myyntilukujen laskettua.
Japanimyynti on paikallisten listojen mukaan niin suurta, että RE5 on jo jäänyt taakse siellä päin.
Olin hitusen pettynyt liiallisen skriptauksen takia. Jos on pelannut Vanquishia niin tietää mistä puhun. Vanquish kun vei pelaajalta kontrollin vain harvoin ja silloinkin tekijät käyttivät skriptausta tyylikkäästi. Olin harmissani, sillä vaikka Resident Evil 6 ei ole huono, Sega hallitsee edelleen Japani-TPS-pelejä ja Resident Evil 4 on nyky-TPS-pelin edelläkävijöitä.
Rekisteröitynyt 23.01.2008
20.10.2012 klo 12.57
20.10.2012 klo 14.27
*spoiler*
Kun pääsee Adan kampanjan läpi niin näet kohtauksen jossa jake on jossain ulkomailla tappamassa lisää c-viruksen aiheuttamia mutantteja.
*spoiler end*
Ei loistava vaan hyvä RE-peli. 85/100
20.10.2012 klo 15.23
Sieg heil.
20.10.2012 klo 15.33
Rekisteröitynyt 11.04.2007
20.10.2012 klo 16.48
Siis mitä tarkoitin tuolla sitten kun myyntiluvut laskevat oli että kun on tullut RE10 ja putkijuoksuräiskinnät poistuvat muodista. Sitten Capcom rupeisi kuuntelemaan fanejaan ja palaisi takaisin juurilleen. Sitä hetkeä odotan kun taas pääsee pelkäämään nurkan takana vaanivia zombeja. Legendaarisin RE puzzle on se kolmosen musiikki muistipeli
Putkijuoksuräiskintää nyt tästä ei saa tekemälläkään, enemmänkin putkijuoksu vedä-zombia-turpaan peli. Haikeesti tulee kateltua noita unlockattavia skillejä minkä kohdalla lukee että "tapa 500 zombia pistoolilla", varmaan abaut 1/10 vihulaisesta tulee ammuttua kuolleeksi :( Jaken koko kamppanja olisi hädin tuskin tarvinnut aseita ollenkaan, äijän hand-to-hand on niin jumalattoman tehokas tappoväline että oksat pois.
Rekisteröitynyt 23.02.2010
20.10.2012 klo 19.37
20.10.2012 klo 20.04
Kaikista parhaimmat kohdat oli Ustanakin kohtaamiset.
Paljon muuta siinä ei sitten ollutkaan. Paitsi kammottavat lumivuorikohtaukset ja vippibaari. Ustanak oli niin naurettavan ylilyöty Nemesis-wannabe joka jaken sanoin "Doesn't know when to quit"
21.10.2012 klo 14.29 1
arvostelut on toki mielipiteitä, mutta valitettavan alhaiset standardit kyllä esalla kun muutkin hänen arvostelut otetaan huomioon :/
Rekisteröitynyt 29.07.2008
21.10.2012 klo 23.16 1
Kirjoita kommentti