Toistaiseksi yksipuoleisena voittokulkuna jatkunut taistelu länsimaiden MMO-mestaruudesta jatkuu. Mestaruuttaan toisessa kulmassa puolustaa edelleen kaikkien tuntema ja rakastama, tai vihaama, World of Warcraft. Haastajana häärää tällä kertaa vuosien takaiselle melkein-MMO:lle jatkoa tarjoava Guild Wars 2. Voittajaa on vielä mahdoton julistaa, mutta yksi asia on varma jo nyt: ArenaNetin uutuus on niin kovaa kamaa, että pandat uhkaavat jäädä minulta hyllyyn.

Vuonna 2005 julkaistu Guild Wars oli yksi ensimmäisistä WoW:n haastajista, eikä se lainkaan huono tässä roolissa ollutkaan. Kilpailevaa tiimipelaamista tukeva, upeasti tasapainotettu PvP (Player vs Player) oli jotain, mitä kilpailijoilla ei ollut tarjota, ja mikä parasta, peliä sai pelata ilman kuukausimaksuja. Pelaajamäärissä jäätiin kuitenkin vain kohtuulliselle tasolle. Itse syyttäisin tästä lähinnä täysin instansoitua, kankeahkoa PvE (Player vs Environment)-osuutta, joka ei oikein tuntunut MMO:lta lainkaan. Guild Wars 2 pistää koko peruskonseptin uusiksi. Kaikki samalle viivalle asettava tiimipohjainen PvP pelistä löytyy edelleen, mutta rinnalla komeilevat ihan täysimittainen PvE-kokemus ja monien vuosikausia joltain peliltä toivoma, toimiva massiivinen PvP. Eikä siinä vielä kaikki! Vaikka tarjolla on kaikkea sitä mitä muillakin MMORPG:llä, ja enemmän, kuukausimaksut loistavat poissaolollaan.




Hahmonluonnissa fiilikset ovat aika perinteiset. Valittavissa on muutama rotu ja lasti aika perinteiseltä kuulostavia hahmoluokkia. Hienosti mukauttamisen varaa tarjoavan systeemin ansiosta ulkonäöstään saa aikalailla haluamansa kaltaisen. Maailmaan synnyttyään MMO-veteraanilla ensimmäinen kysymys on, että mistä jotain tehtävää, mistä kokemuspisteitä. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli siis vastassa todella nopeasti, sillä Guild Wars 2 suorastaan heittelee pelaajaa tekemisellä. Poissa on tehtäviä jakelevien otusten etsiminen ja niiden luona ramppaaminen, sillä peli aktivoi lähialueelta löytyvät tehtävät automaattisesti. Nämä tehtävät voi sitten suorittaa yksin, kaverin kanssa, tai satunnaisten ihmisten kanssa. Oli lähestymistapasi sitten mikä vain, saatavat palkinnot, eli kokemuspisteet, valuutta ja varusteet, ovat käytännössä identtisiä. Enää toinen, tuntematon pelaaja ei ole haastaja ja ryöstäjä. Kaikki samalla palvelimella ovat samalla puolella, ja kaikki apu on tervetullutta.

Avoimessa maailmassa olevat tehtävät jaetaan kahteen tyyppiin. Perinteisempää kaavaa noudattavat yksinkertaiset tapa/kerää/operoi -tehtävät, joita kultakin alueelta löytyy useampi kourallinen. Tyypillinen kesto on jotain 10 ja 30 minuutin välillä, riippuen hieman tehtävästä ja samaa suorittavien pelaajien määrästä. Tehtävien suorittaminen ei vaadi mitään muuta kuin läheisyyttä tiettyyn pisteeseen kartalla. Toinen tekemisen muoto ovat pelistä löytyvät jo mm. Riftistä tutut tapahtumat. Tapahtuma on yleensä kartalle ilmestyvä isompi rähäkkä tai pomohirviö, jonka kurittamiseen vaaditaan hieman normaalia enemmän suorittamista. Tapahtumat liittyvät usein edellä mainittuihin tehtäviin ja niiden suorittaminen usein vie loppuun myös alueen tehtävän, lopputuloksena entistäkin hirveämpi kasa kokemusta. Tapahtumat näkyvät aina kartalla lähialueen pelaajille, joten muiden pelaajien osallistuminen on ainakin toistaiseksi enemmän sääntö kuin poikkeus. Kokonaisuutena perinteinen tehtäväpohjainen hahmonsa edistäminen on kilpailijoita sujuvampaa, vaikkakaan ei tehtävien sisällön puolesta mitenkään erityisen persoonallista.


Kirsikkana kakun päällä toimivat tarinatehtävät, joissa tarjolla on juonta, dialogia, päätöksiä ja kovia palkintoja. Näitä saa suoritettavakseen muutaman tason välein, jälleen kerran automaattisesti. Oman hahmoni tarina oli aika korvasta korvaan -horinaa, jotkut ovat väittäneet saavansa näistäkin jotain enemmän irti. Lisäksi tarjoilla on muutamia tyrmiä, joihin sitten jo vaaditaankin muiden pelaajien apua. Ryhmissä suoritettavat tyrmät ovat rajatun kokemukseni perusteella aika peruskamaa, erona lähinnä perinteisen tankki-parantaja-vahingontekijä -kuvion poissaolo. Taistelusta lisää myöhemmin.



Siinä missä PvE sujuvuudessaan oli minulle ehdottoman positiivinen yllätys, se ei kuitenkaan ollut se osuus pelistä, jota kieli pitkällä viime kuukaudet odotin. Luvattuna oli nimittäin niin ykkösosaa mukailevaa, tasaista pelikenttää tarjoavaa kilpailevaa PvP:tä, kuin sitten Dark Age of Camelotin jälkeen poissaolollaan loistanutta, toimivaa, massiivista World PvP:tä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kaikki hahmot nostetaan tasokattoon, ja kilpailukykyiset varusteet ja taidot ovat heti saatavilla. Vastakkain asettautuu kaksi pienehköä tasapäistä tiimiä. Tämä on oiva juttu niille, joita kiinnostaa nimenomaan taitoon ja tiimipelaamiseen pohjautuva kilpailuhenkinen pelaaminen. Toistaiseksi tarjolla on vain muutama kenttä ja yksi valloitettavien pisteiden hallitsemiseen perustuva pelimuoto, mutta lisää on epäilemättä luvassa.


Suurimman osan niin henkilökohtaisesta kuin pelaajamassojen huomiosta on kerännyt PvP:n muodoista toinen, eli WvW (World vs World). Tässä pelimuodossa 3 palvelinta asetetaan taisteluun toisiaan vastaan kahdeksi viikoksi, ja kullekin annetaan puolustettavaksi yksi iso kartta, jolle mahtuu useita satoja pelaajia jokaiselta palvelimelta. Lisäksi rähinäkenttänä palvelee Eternal Battlegrounds, joka ei lähtökohtaisesti kuulu kenellekkään. Jokainen näistä kartoista sisältää tukun valloitettavia ja puolustettavia kohteita, pienistä leireistä ja torneista aina valtaviin keskuslinnakkeisiin. 2 viikon aikana kunkin kohteen hallinnasta saa tasaisin väliajoin pisteitä, ja ajanjakson lopussa eniten pisteitä kerännyt palvelin on voittaja. Servereiden parittamisessa on käytössä ns. ladder-systeemi, eli vastaan pitäisi pääsääntöisesti tulla haastetasoltaan sopivia palvelimia. Toisin kuin toisessa PvP:n muodossa, WvW:ssä pelaaja ei saa varusteita eikä taitoja, vaan ainoastaan kokemustaso skaalataan maksimiin. Täten korkeamman tason pelaajilla on skaalauksesta huolimatta selkeä etu.

WvW:ssä hyvä kilta ja koordinoiminen on kaiken alku ja loppu. Satunnaisessa seurassa homma käy helposti tylsäksi, kun itselle tuntemattomista pelaajista koostuva massa siirtyilee epätoivoisesta ja loputtoman tuntuisesta taistelusta toiseen. Harvat jaksavat yrittää johtamista, lähes yhtä harvat tottelemista. Koordinoidulla ja harkitulla pelaamisella osaava ja riittävän kokoinen porukka voikin olla lähes pysäyttämätön voima taistelussa alueista. Liityin GW2:sta varten suureen suomalaiseen peliyhteisöön, joka oikeasti panostaa siihen, että joka ilta saatavilla on hyvin johdettua, mielekästä sodankäyntiä. Siinä on sitä tunnelmaa, kun 20 tontun porukalla vastustajia lakoaa moninkertaisia määriä, ihan vaan koska koneemme rattaissa on liraus enemmän öljyä kuin vihollisen.


WvW:n taisteluita monipuolistavat erilaiset sotavehkeet joita pelaajat voivat rakentaa. Kuolemaa sylkevät nuolirattaat, katapultit sun muut eivät ole mikään kosmeettinen vitsi, vaan niillä käännetään epätoivoisia taisteluita voitoiksi. Vehkeiden rakentamiseen, samoin kuin esimerkiksi linnakkeiden porttien korjaamiseen tarvitaan kuitenkin materiaaleja, joita yksi pelaaja voi kantaa mukanaan vain pienen määrän. Tämänkin vuoksi tiimipeli on käytännössä vaatimus, yksin ei katapulttia rakenna kukaan.



Taistelu on valitsemallani Rangerilla aika energistä touhua verrattuna muihin MMO:hin. Suurin ero on siinä, että liikkua saa, ja liikkua pitää. Vain harvat taidot vaativat paikallaan nököttävää hahmoa, ja jatkuvasti paikasta toiseen siirtyvä kohde on aidosti vaikeampi tapettava kuin paikallaan nököttävä uhri. Pelaajilla on käytettävissään myös väistö, eli kuperkeikka, joka on käytännössä täydellinen haavoittumattomuus kaikkia hyökkäyksiä kohtaan noin sekunnin ajan. Väistely kuluttaa kuitenkin energiaa, jota on rajatusti. Lopputulos on tutun oloinen, mutta eläväisempi versio perinteisestä MMO-räimeestä. Vaikka verkkoviive ajoittain nostaa päätään, pääsääntöisesti väistönsä on mahdollista ajoittaa juuri niin, että vastustajan kovimmat hyökkäykset viuhuvat ohitse.


Toinen merkittävä ero on perinteisen roolituksen puute. Vaikka hahmoluokkien välillä on toki eroa niin kestävyyden, liikkuvuuden kuin tehdyn vahingonkin osalta, niin yhtäkään hahmoa ei voi kutsua puhtaasti tankiksi tai parantajaksi. Kaikki saavat muodossa tai toisessa parannustaitoja, ja esimerkiksi valitsemani Ranger ei ole suinkaan ole sidottu pelkästään jousien käyttöön, vaan vaihto vaikkapa isoon kahden käden miekkaan ei ainoastaan onnistu, vaan tuottaa tulosta siinä missä muidenkin luokkien kohdalla. PvP-puolella systeemi toimii mainiosti enkä kaipaa roolijakoa tippaakaan. PvE:ssä, erityisesti tyrmissä, kaikkien samankaltaisuus toiminnan suhteen teki touhusta lähinnä sekavaa. Ryhmän tankin tai parantajan taitojen haukkuminen oli niin paljon hauskempaa kuin pakoon juokseminen. Kokonaisuutena systeemi kuitenkin toimii hyvin, sillä hahmoluokat tuntuvat kuitenkin erilaisilta pelata, ja kullakin on tukku ihan omia, persoonallisia taitojaan.

Yksi pelin innovaatioista ei ole oikein innovaatio lainkaan, mutta jostain syystä sitä ei ole tehty aikaisemmin näin hyvin. Guild Wars 2 nimittäin palkitsee ihan kaikesta. Oli se sitten uuden alueen tutkiminen, kasvin maasta noukkiminen, varusteiden rakentaminen tai WvW:ssä linnakkeen valloittaminen tai puolustaminen. Kaikki aktiviteetit kattavien saavutusten kilahdellessa kokemuspisteitä, rahaa ja muuta kivaa on luvassa kasapäin. Miksi kukaan on ikinä kuvitellut, että valtaosan kokemuspisteistä pitää nimenomaan tulla tehtävistä ja tappamisesta, sitä en osaa sanoa, mutta olisin yllättynyt, jos GW2:n lähestymistapa pelaajan palkitsemiseen ei olisi tulevaisuudessa se standardi.




Guild Wars 2 on kunnianhimoinen peli, ja se näkyy tekniikassa. Siinä missä kaikki aika perinteisessä fantasiamaailmassa näyttää ja kuulostaa hyvältä PvE-puolella omalla kokoonpanollani, on WvW aivan toinen peto. Kun taisteluun ottaa osaa muutaman tusinaa tonttua, on ihan pirtsakka i7-860 @ 3.6Ghz, 8G, GTX670 -kokoonpanoni hätää kärsimässä, vaikka suorituskykyä valvovien softien mukaan näyttiksen ja prosessorin kapasiteetista on käytössä vain alle puolet. En osaa sanoa pitäisikö tästä syyttää pelimoottoria, ajureita vai palvelimia, mutta valitettava tosiasia on se, että juuri kun peli on parhaimmillaan, tekniikka antaa periksi alta ja lopputulos on 15-20 ruudunpäivitystä sekunnissa. Pelattavissa, kyllä, nautittavaa, ei niinkään. Onneksi kaikista isoimmat taistelut kattavat peliajasta vain pienehkön osan.

Toinen valituksen aihe ovat jonot. Pelaamaan pääsee aina, sillä alueiden ollessa liian täynnä pelaaja ohjataan väliaikaisesti “overflow” serverille, jolta pääsee takaisin varsinaiselle omalle palvelimelleen heti kun tekniikka sallii. Tämä osa systeemistä toimii ihan hyvin, mutta WvW:tä varten mitään vastaavaa ratkaisua ei ole tarjolla. Koska WvW-alueet vetävät tasan tarkkaan tietyn määrän pelaajia per puoli, suosituimmilla palvelimilla sisäänpääsyä saa jonottaa jopa tunteja. Tasapainon säilyttämiseksi tämä on ymmärrettävä ratkaisu, mutta niin tieto tasapainosta vain on lohduttamatta kun ei pääse kavereiden mukaan sotimaan.


Kuukausimaksujen puute selittyy vähemmän yllättäen mikromaksujen olemassaololla. Saatavilla on lisätilaa pankkiin, siirtoja serveriltä toiselle ja mm. kokemuksen keräämistä nopeuttavia hyödykkeitä. Varsinaisia kilpailukykyyn vaikuttavia parannuksia ei ole ainakaan minulle tullut vastaan, enkä sellaisissa näkisi juuri pointtiakaan, sillä muihin MMO:hin verrattuna huippukamat on saavutettavissa aika helpolla. ArenaNetin tähtäimessä on selkeästi ollut tasainen pelikenttä loputtoman varustegrindin sijaan.

Kysymyksiä on ilmassa ne perinteiset. Onko loppupeleissä tarjoilla järkevää tekemistä maksimitason hahmoille? Pysyykö WvW minkäänlaisessa järkevässä balansissa ja saadaanko tekniset ongelmat korjattua? Huolimatta näiden vastausten puutteesta on Guild Wars 2:lle helppo antaa hyvät pisteet. Se tarjoaa kaiken sen mitä kilpailijatkin, ja tekee sen ilman kuukausimaksuja. Toimivaa massiivista PvP:tä ei ole MMORPG:ssä (ellei Eve Onlinea sellaiseksi lasketa) nähty sitten Dark Age of Camelotin, joten isojen rähinöiden ystävien ei ainakaan kannata tätä sivuuttaa. PvE ei tarjoa mitään kovin persoonallista, mutta äärimmäisen virtaviivaisen kokemuksen jonka aikana pelaajalle suorastaan tulvii vaihtoehtoisia tapoja hahmoaan edistää. Jos MMO:t ovat juttusi ja kiinnostaisi kokeilla jotain uutta, älä jätä hyllyyn.

ps. Kiitos Frozen Dawnille mahtavasta peliseurasta ja pätevästi koordinoidusta toiminnasta.