Hip hei hopsansaa, himo nähdä Captain America: The First Avenger ehti kasvaa. Näin kävi, kun norjalainen harjoitti isänmaallisuutta teloittamalla norjalaisia. Sitten englantilaiset koettivat polttaa elävältä englantilaisia.

Puhutaan ensin elokuvasta Terminator 2: Tuomion päivä:


Sarah Connorille on kerrottu, että terminaattorit tuhoavat ihmiskunnan. Hänellä itsellään on ollut riitaa terminaattorin kanssa. Hän uskoo ennustuksen ja omistaa koko elämänsä valmistautuakseen konfliktiin. Hän koettaa pommittaa tietokonetehdasta. Lopulta hän yrittää tappaa miehen, joka on mukana luomassa olosuhteita, joista terminaattorit ponnistavat. Vain osa katsojista tuomitsee Sarahin, sillä katsojilla - toisin kuin Sarahilla - on varmaa tietoa. Sitäpaitsi ihmiselle on luontaista taistella pahalla pahaa vastaan.

Käytin puoli päivää Kapteeni Norjan, eli Anders Behring Breivikin manifestin selailuun. Uutisiakin olen seurannut. En ole asiantuntija, mutta montaa eroa en Sarahin ja Breivikin välillä näe. Breivik vastustaa muukalaisväestön kasvua Euroopassa. Hän ammuskeli sen puolueen jäseniä, jotka hänen arvauksensa mukaan johtavat isänmaan rappioon. Breivik on kylmäverinen, Sarah on kuumaverinen. Synkimmällä hetkellään, kun Sarah lähti eliminoimaan viattomaksi tietämänsä, mutta paskiaiseksi kutsumansa miehen, Sarah ampui kaukaa ohi. Kun oli tilaisuus teloittaa lähietäisyydeltä "paskiainen", jota pieni poika halasi, Sarah hajosi henkisesti - ja sai jatkaa sankarina elokuvassa, joka moittii häntä isällisesti.

Suomessa koettiin Jytky, kun kansa kaipaili kaikenlaista, mitä kaipailee myös Breivik. Harva konservatiivisten arvojen nimeen vannova pelkää tosissaan kaiken loppua. Vaan kuka nauraa pelkääjille, kun Iso-Britanniassa naapuri hyökkäsi naapuria vastaan (valkoiset vs. valkoiset vs. vähemmistöt vs. vähemmistöt)? Pelkäävä kaipaa turvaa. Turvallisuus on mielentila. Kansallistunne on turvaava mielentila. Minäkin hintahtava vegaani pasifisti tahdon nähdä elokuvan Captain America: The First Avenger. En ole amerikkalainen, mutta olen samaistumiskykyinen.

Kapteeni Amerikka on Marvel-universumin suoraselkäinen ikoni, jota muut sankarit kunnioittavat. Kapteeni puolustaa klassisia amerikkalaisia arvoja. Toisinaan Kapu näyttäytyy vanhan ajan herrasmiehenä velttoilijoiden keskellä. Hän ei aina puolusta Yhdysvaltoja sokeasti. Marvel-universumin sisällissota käynnistyi, kun terroristi-iskun jälkeen hallitus vaati supersankareita rekisteröitymään. Kapteeni Amerikka kieltäytyi ja ryhtyi kapinalliseksi, koska hänen mielestään amerikkalaisten perustuslaillisia oikeuksia loukattiin. Vertauskuvallisesti Kapu vastusti Yhdysvaltain kehitystä poliisivaltion suuntaan WTC-iskujen jälkeen. Kansakunnat eivät ole täydellisiä, mutta täydellisyyttä tuskin voidaan tavoitella, ellei kansalla ole puhdasta ihannekuvaa itsestään.

Olen pitkään toivonut elokuvaa Kapteeni Suomi: Aika velikultia, jossa komea ja miellyttävä herrasmiessankari Tommi Korpela, tai rehellinen juro petolinnun perse Ilkka Koivula häätää natsit Lapista. Eivät suomalaiset oikeasti natseista tykänneet, mummonikaan autistinen kommunisti ei fanittanut niitä komistuksia, paitsi vähäsen - tai jotakin.

Kapteeni Suomen tunnusmusiikki voisi olla se eeppinen tinttin-tinttin-titityy, joka esittelee nykyisen tasavallan sankarin Jussi Vareksen. Vares ei pärjäisi tappelussa Hannu Karpolle. Kari Salmelainen veisi häneltä muijat. Sen vertaa energiaa, älliä tai tyyliä hänellä ei ole, kuin Röllillä tai Turhapurolla. Omat miehen mallini olivat tuota luokkaa ja tuotakaan luokkaa ei enää ihan joka paikassa näe.

Suomi ei ole kadonnut minnekään, mutta elävä kuva ei tue suomalaisuutta järin onnistuneesti tällä hetkellä. Laatuelokuvia Suomessa tehdään vain vahingossa, mutta se on se muu kulttuuri, joka tahtoo kuihtua ja hautautua nyt, kun on tusina tosi-tv-kanavia ja netti ja kaikkea.

Kun Munamies nousi tuhkasta, lapset ja aikuiset fanittivat kilpaa uutta suomalaista ikonia! Munamiehestä olisi heti pitänyt vääntää leffa! Olisin antanut puoli tähteä, mutta viis minusta. Munamies on saman kaliiberin hahmo kuin Jussi Vares, jota nöyrä kansa seuraa tyytyväisenä. Ei ole vaihtoehtoja. Mutta on jotakin.

Jos horisontissa näkyy valo, se johtuu uutisesta, jonka mukaan Dome Karukoski on Mannerheim-elokuvan uusi ohjaaja. Alan ainoa luotettava suomalainen tuo teattereihin Marsalkka Suomen? Ellei leffalle olisi tuloksetta etsitty rahoitusta Mannerheimin rippijuhlista lähtien, juhlisin jo. Karukoski on viimein tilanteessa, jossa taiteilijan pitää olla: hän kalpenee materiaalin rinnalla. Materiaalilla viittaan historialliseen henkilöön, enkä Jukka Emil Vanajan ja kumppaneiden käsikirjoitukseen, jonka puolesta voimme rukoilla. Ei perkele! Yrittäkää edes. Aamen.

Karukoski palveli isänmaata viimeksi Napapiirin sankareilla. Jopa Jasper Pääkkönen oli hupsu ja herttainen oikeissa käsissä. Huumori rakentaa siinä missä inspiroivat kertomukset, mutta sitäkin pitää osata tehdä. Kuten viimeksi Roskisprinssin arvostelussa totesin, Suomessa on karun koomista karismaa yllin kyllin. Pääosissa kuitenkin nähdään lähinnä nilkkejä ja pökkelöitä, tai lasisilmäisiä ja vinkuvia teinejä. Mikko Leppilampi ja Petteri Summanen muiden muassa eivät ole huonoja näyttelijöitä, mutta he ovat näyttelijöitä, jotka kelpaisivat natseiksi Kapteeni Suomeen.

Mitä on suomalaisuus... Mitä minä kaipaan tunteakseni itseni suomalaiseksi ja Suomen kelpo paikaksi elää... Vastaus tiivistyy Väinö Linnan sanoihin "Aika velikultia". Muistan jonkun esittäneen, ettei Tuntemattoman sotilaan viimeisiä sanoja voida muille kielille edes kääntää. "They were good men" on heikko käännös, mutta "They were jolly good chaps" ei kuulosta hyvältä sekään.

Isänmaan puolustajat – aika velikultia. Napapiirin sankarit – aika velikultia. Karpo, Salmelainen, Turhapuro, Rölli, rumat suomalaiset näyttelijät, Jasper Pääkkönen – aika velikultia. Palkkaansa nostavat kansanedustajat – aika velikultia. Huonoa suomea solkkaavat turkkilaiset pizzanpyörittäjät – aika velikultia. Hai sie, osta hyvä hevonen – aika velikultia.

Velikullaksi ei kutsuta edes leppoisassa piikittelymielessä ihmisryhmää, jota ei tunneta. Tuntematon olisi merkityskin. Alkaisi arvuuttelu. Aika velikultia, vai?! Oliko tämä rasismia vai vihervasemmistolaista halailua?!

Jos tämä olisi kolumni vähemmistöjen oikeuksista, tähän kuuluisi ylväs ajatus, että meidän on huomioitava vähemmistöt älykkäästi kulttuurissamme, jotta heistä tulee osa sitä! Tämä on kolumni, jossa todettiin Vareksen ja Munamiehen olevan kulttuuriamme. Ajatus on sama, mutta realistinen: laittakaamme Aake Kalliala ja Pirkka-Pekka Petelius näyttelemään jokaista maahanmuuttajaa samaan tyyliin, kuin he näyttelivät manneja ja nunnuka-nunnuka-lappalaisia. Ihmiset oppisivat, että A. muukalaiset eivät ole ainakaan noin kamalia, B. muukalaiset eivät polta Helsinkiä poroksi, vaikka heitä loukataan verisesti, ja C. jotkut syntyperäiset suomalaiset voitaisiin vaihtaa vaikka sotarikollisiin. Kohta C oli läppä.

Kun minä olin nuori, komediasarja Hyvät herrat opetti, että murjaani nokikeppi neekeri ja hinttari hågan ovat sympaattisempia aitoja suomalaisia ihmisiä, kuin valtakunnan eliitti. Nykyään riehutaan, kun joku käyttää väärää sanaa. Poliittinen korrektius on syöpä, joka osaltaan estää ihmisiä olemasta ihmisiä ja ymmärtämästä ihmisiä ja sulautumasta kansaksi. On poliittisesti korrektia tehdä vääriä tulkintoja, pelätä ja vihata oman päänsä sisällä. Sitten joku, josta kukaan ei olisi uskonut, saa tällaisen kohtauksen: