Pena hieroo ohimoita silmät kierossa. 3D on luonnollinen askel elävän kuvan evoluutiossa, joten annammeko Penan kuolla sukupuuttoon, vai jätämmekö yhden teatterin alkukantaiseen tilaansa? 3D lisää leffoihin syvyysvaikutelman (!), jollaisesta mummo ei osannut haaveillakaan arvioidessaan Tauno Palon etäisyyttä Ansa Ikosesta. 3D tekee elokuvista elämyksellisempiä, joten kuka tietää, miksi katsojat kikattavat ja sanovat Wou useammin studion logon, kuin itse elokuvan aikana. On vanhanaikaista sylkeä katsojan naamalle tehosteita 3D:nä, sillä niinhän se on, ettei kukaan alle 60-vuotias alle miljoonan asukkaan kaupungissa elänyt ole saanut tilaisuutta temppuun kyllästyä. 3D:n ei pitäisi haitata ketään, koska 3D on kuluttajalle vain vaihtoehto, jos kuluttaja on valmis odottamaan pari viikkoa katsastaakseen megaleffan kaupungin pienimmässä salissa Penan kanssa. 3D-lasien vuokrasta voitaisiin veloittaa enemmänkin kuin pari euroa, sillä nehän pitää putsata jälkikäteen, eikä se rillienputsaaja tunnu aina olevan motivoitunut nykyisellä liksalla.

Ihmiset istuvat kankaan eteen pari kertaa vuodessa. Mielipidettä 3D:stä saattaa olla hitusen hankala muodostaa laidasta laidaan heittelevän laadun vuoksi. Omat fiilikseni loksahtivat vaihteeksi positiivisiksi kiitos Jackass 3D:n, jonka sisällöstä keskustellaan arvostelussa. Jos teosta teknologiademona ajatellaan, sellaisena se on lupaavampi, kuin useimmat oikeat elokuvat.

Animaatiot olkoot kolmiulotteisia luvan kanssa. Bolt oli ensimmäinen 3D-kokemus-elämykseni, efekti toimi, ja sittemmin lajityyppi on tarjonnut kehnoimmillaan toimivaa syvyysvaikutelmaa (Pixarin tarjonta) ja parhaimmillaan leuan loksauttavaa loistoa (Legenda suojelijoista). Näytellyt elokuvat ovat antaneet enemmän syitä pelätä, kuin juhlia 3D:tä.

Otetaan tähän laajempi ajatus. 2010 on elinaikani surkein elokuvavuosi. Laskelmoidut spektaakkelit ovat pettäneet (Robin Hood, Prince of Persia). Pienemmät messiasleffat ovat jääneet ennustuksia vaisummiksi (The Expendables, Kick-Ass, Scott Pilgrim). Tämän lisäksi meitä on kiusattu 3D:ksi jälkikäteen väärennetyllä krapulaoksennuksella.

Kymmeniä vuosia sitten 3D saattoi olla niin kehnoa, että oikean ja vasemman silmän kuvat heijastettiin kankaalle eri aikaan. Vain pienet piirit kärsivät tästä. 2010 suuri yleisö on todistanut, kuinka 3D vain tummentaa kuvaa (mm. The Last Airbender); kuinka puun kaltaiset objektit pelkistetään kuvuiksi, joka hieman työntyvät katsojaa kohti (mm. Liisa ihmemaassa); kuinka hiukset leijuvat näyttelijän perässä (mm. Titaanien taistelu); kuinka kaksiulotteinen alkuperäiskuva näkyy 3D-mallin takana (Titaanien taistelu); ja kuinka kätsysti sekundalavasteet amatöörimäisillä perspektiivivirheillä kääntyvät neliulotteisiksi (Muumi ja punainen pyrstötähti).

Kun uuden Harry Potterin eteen istuin, tunsin kiitollisuutta. Studio luopui väärennösaikeista ajan puutteen vuoksi. Toistaiseksi hyvää leffaa ei ole 3D:llä pilattu, mutta kun näin tapahtuu, se on anteeksiantamatonta. Teatteriin lähdetään hakemaan se vahvin elämys. Blu-ray ei lohduta. Se ei kiinnosta ketään, epäonnistuuko Jack Blackin tähdittämä Gulliverin retket väärennöksen vai minkä vuoksi, mutta loppuvuonna nähdään myös Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin, jolla on suorastaan uskonnollisen innokasta kohderyhmää. Ensi vuoden merkittäviä väärennöksiä ovat Kuoleman varjeluksien osa II ja supersankariseikkailut Green Lantern, Thor ja Captain America. Jos trikoot jäävät lähitulevaisuudessa muodista, niin ensi kesänä.

2012 Titanic ja Star Wars: Episodi I - Mesa Bombad General saapuvat saleihin ajan kanssa väärennettyinä. James Cameron on kritisoinut hätäisiä väärennöksiä. George Lucas on hifisti henkeen ja vereen. Nämä herrat - jos kukaan koskaan - todistavat, että käännöstyö voi parantaa elokuvaa. Jos lipputuloista on lisätodisteiksi, klassikoita käännetään jatkossakin ainakin päivitettyjä kotiteattereita varten.

Mutta miten on? Kuka lähtee katsomaan siirappia tai Jar Jar Binksiä 3D:nä? En esitä kysymystä vihaajille. Parhaassa tapauksessa pod-race-kohtaus on entistä huimempi. Ehkä meri vaikuttaa loputtomalta, kun ihanan latteat repliikit "olen maailman kuningas" ja "tunnen lentäväni" lausutaan. 3D on kivaa, joskus. 3D ei ole ainakaan sitä, mitä olettavat henkilöt, jotka eivät tiedä 3D:stä mitään. Jees, Kate Winsletin tissit käännetään 3D:ksi!? 3D harvemmin parantaa arkisia kohtauksia. Saw 3D on hyvä esimerkki: käytä aitoja 3D-kameroita pimeässä varastorakennuksessa, ja syvyysvaikutelma on sama kuin pimeissä varastorakennuksissa.

Klassinen keino korostaa syvyyttä on taustan tai etualan sumentaminen. Joo, silmäkin osaa tehdä niin. Väärennetyissä 3D-elokuvissa temppu voi epäonnistua niin nolosti, että olen jo pari kertaa suorittanut autenttisen facepalmin. Silmää yritetään huijata kahdella tempulla yhtäaikaa, koska 3D:stä mitään ymmärtämätön ohjaaja kuvasi uutuutensa kuten aiemmatkin. Aidoissa 3D-elokuvissa tyyliin Streetdance 3D kameratemput voivat olla perinteisiä. Jos päähenkilön takana on sekä seinä että toinen henkilö, molemmat voivat olla sumeita, koska 3D-kamera joka tapauksessa tietää, miten kaukana taustasumuilija on sumuseinästä. 3D-väärennöksissä sumennettu osa kuvasta on usein kuin taustapahvi. Pahimmillaan taustapahvi saa elokuvan tuntumaan vähemmän kolmiulotteiselta, kuin perinteiset elokuvat: tulee mieleen, että kohtaus on kuvattu sinisen kankaan edessä, vaikkei tämä aina ole totta.

Tarkkuus on tapa saavuttaa syvyyttä. Ajattelen tätä usein, kun vertaan kaupungin prameimman salin elämyksiä muiden kankaiden kuvaan. Kaksiulotteinen Yön ritari on eräs harvoista elokuvista viime vuosilta, jonka aikana olen kokenut lievän huimaamisen tapaisen tunteen. Viittaan kohtaukseen, jossa roistot kiikkuvat kaapeleissa pankkiin hyökätessään. Jälkikäteen opin, että kohtaus on yksi niistä, jotka on kuvattu huipputarkoilla IMAX-kameroilla, joilla The Dark Knight Rises kuvataan kokonaisuudessaan (jos mahdollista).

Kontrasti kuuluu teemaan. Tietokoneanimaatiot, Avatar mukaanlaskien, tapaavat olla vakuuttavampia 3D:nä, kuin aidot näytellyt 3D-elokuvat tyyliin Resident Evil: Afterlife ja Saw 3D, koska animaatioiden väripaletti on rikkaampi. Avatarin mestarillisia siveltimenvetoja ovat neonvalaistut yöt. Näin koulutat lohikäärmeesi tarjoaa vastaavaa valon ja pimeyden rakastelua, kun lohikäärmeet sylkevät tulta viikinkien kylään yömyöhään. Legenda suojelijoista on huipputarkkaa, huippuselkeää, täyteläisen elämyksellistä fantasiakuvaa alusta loppuun. Kaikki 3D-elokuvat eivät ole. Mutta kaikkia 3D-elokuvia katsotaan aurinkolasit päässä.

En tiedä, onko kukaan Hollywoodissa huomannut, mutta aurinkolasit itseasiassa heikentävät terävyyttä ja varsinkin kontrastia melko helvetisti.

Heitä kirves katsojan päähän ja hän tietää mistä hän maksoi. Provosointi tökeryydellä on joka tapauksessa muotia. Aito kolmiulotteinen munanheilutteluleffa Jackass 3D tietää täsmälleen mitä se on sisältö ja toteutus mukaanlaskien. Väärennetty ultraväkivaltainen Piranha 3D toisaalta ei tiedä mitään. Elämyksellisimmät elokuvat tulevat visionääreiltä ja nyrjähtäneiltä pöpeiltä, eli intohimoisilta ihmisiltä. 3D voi viedä elokuvan uudelle tasolle, mutta yksi näistä "uusista tasoista" on se, että sata miljoonaa maksanut tehosteleffa voi näyttää isolla kankaalla kehnommalta, kuin 50-luvun kengännauhabudjetin kumihirviöfilmi 14-tuuman putki-TV:ssä. 3D ei nykyisessä aurinkolasimuodossaan sovi heille, jotka eivät ole efektistä yhtä innostuneita kuin elokuvastaan muutenkin, eikä totisesti kaikille muillekaan.

"3D on vapauttavaa. Me olemme kolmiulotteisia. Me näemme kolmiulotteisesti. Joten miksi ei?" Näin tarinoi muutama päivä sitten veteraaniohjaaja Martin Scorsese, joka nauttii kovasti 3D-kameroiden tuomista haasteista kuvatessaan seikkailufantasiaa Hugo Cabret. Hugon ohella sellaiset aidot 3D-elokuvat kuin Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides, Transformers: The Dark of the Moon ja esiosa klassikolle Alien ovat nimekkäiden ohjaajien töitä, jotka saapuvat näytille ensi vuonna (Alien 0 saattaa lykkääntyä). Näiden tapausten jälkeen mielipiteet voidaan kirjoittaa kiveen.