Jos minä kuolen, mitä jää? Elokuvakolumneiksi naamioituja houreita, joissa provosoidaan sanalla pillu, jotta nuoret miehet hihittävät ja klikkaavat seuraavaakin? En oikein välitä, mutta tahtoisin välittää, sillä elän yhä ja elämä voi olla ylvästä ja merkityksellistä, kuten luontodokumentti Planeettamme maa ja synteettisen taiteen merkkitapaus Avatar kahdella eri tavalla muistuttavat. Osaisinpa aloittaa pitkän aikavälin projektin, jolla on tarkoitus.

Huomenna on kaikkien dokkareiden erikoistehostevelhon synttärit. Joulu on lämpöä ja magiaa - vai vuoden korruptoitunein juhla? Joulu ei ole joulu ennen kuin joku itkee, sanoo Aasi Shrekin vihreässä joulussa, joka on monille se joulun syvällisin hetki. Onni onnettomuudessa, jos kaikki taaperosta taattoon nauravat, kun Joulupuu on kärvennetty tai vastaava isimokailuleffa pyörii telkkarissa parodioimassa sitä tosiasiaa, että onhan sitä taas tullut tuhlattua, hermoiltua ja mokailtua, jotteivät naapurit pääse sanomaan, etteikö meillä saatana joulua vietettäisi. Vihreänä kateudesta jokaista kohtaan, jolla varmaan on hauskempaa kuin hänellä, kunniallinen kapitalisti yrittää lastensa tähden olla lempeän sarkastinen Shrek, eikä ilkeä mutruhuuli Grinch. Onhan joulu. Jos minä olisin isä, tekisin kaikkeni, jotta jälkeläinen saisi eväät olla minua ja kotkaa joka minut huolii kokonaisempi ihminen valitsemallaan tavalla.

Luontodokumentti olisi valintani jouluelokuvaksi. Juhlan aihe on elämän ihme. Minä, noita ja sikiö käpertyisimme yhteen katsomaan tv-sarjaa Planeettamme maa. Heille suosittelisimme Pingviinien matkaa, jotka eivät heti hoksaa, kuinka henkeäsalpaavan kaunista elämä voi olla, vaikkei pohjoisen pallonpuoliskon pusikoissa dokaamaan tarkene. Luonnolliseen jouluuni kuuluisi perinteisiäkin juttuja, mutta ei kuusien pahoinpitelyä, eikä mainintaa Joulu "Fucking" Pukista.

Voi, lapselta ei saa kieltää satuja! Kun sikiö muistuttaisi ihmistä, siis kun se esittäisi vaatimuksia, pyydettäessä käärin pakettiin vaikka Niko - lentäjän poikaa, ja telkkarista voidaan kyllä katsoa, kuinka riistokapitalismin tunnetuin ikoni ottaa vastaan ostamaansa rakkautta. Tietyissä rajoissa jälkeläinen saa elää omaa elämäänsä. Isi ei esitä mielipiteitään faktoina, isi ei tuputa. Kun isi katsoo jouluna 56 tuuman telkkaria, sieltä tulee jouluun ja ehkä pääsiäiseenkin sopivia historiallisia kertomuksia tyyliin Matkalla Beetlehemiin. Uskon, että nämä tarinat vetävät huomiota puoleensa, mikäli ne ansaitsevat huomiota puoleensa.

Isin poistuessa jahtaamaan joulumuoria, niin hupsis tupsis pimpeli pompeli, lapsi saa katsoa pukkia, mutta hänellä on myös vapaasti käytettävissään kunnioitettava määrä ennaltahyväksyttyjä joulufilmejä, joihin ei ole tarvinnut tuhlata rajattuja lahjatoiveita. Nipotusta tuskin olisi havaittavissa. Muun muassa tyhjäpäinen mutta sympaattinen karkkivärifantasia The Grinch olisi kokoelmassa sen sanoman vuoksi, ettei harhautuneinkaan peikko voi pilata joulua, jos se on sydämessä.

Ei ole olennaista sensuroida pukkia, vaan sen sanoma. Narnian tarinat: Velho ja leijona olisi jälkeläiselle tuttu jo iltasatuina. Hyväksyn sen, että ensimmäisen Narnia-leffan nahkasoturipukki ojentaa liittolaisilleen käyttöesineitä ja tunnustautuu Aslanin palvelijaksi. Jo kirjailija C.S. Lewis loi propagandansa ajatuksella, ja sitäpaitsi on eri asia tutustua reippaaseen nahkapukusoturiin kodissa, jossa joka tapauksessa kaikuisivat sen tyyliset joululaulut kuin Jarkko Aholan versio Ilouutisesta, kuin palvoa huohottavaa laardiläjää, jolle ei sentään ole Suomessa tapana uhrata muonaa. Perhe-elämämme on tarkoitus olla luonnollista, stressitöntä ja suuremmista ristiriidoista vapaata alkaen hetkestä, jona ensin löydän mummomaisista miehistä pitävän pyryharakan, jonka mielestä myös Manowarin I Believe on kaunista gospelia.

Teini-iässä kasvatetaan siivet. Arvioin, että myönnytyksillä ja uuden tarjoamisella ennen kuin uutta vaaditaan kapinamielialaa voidaan laimentaa. Ikärajojen rikkominen on itsestäänselvyys. Painajainen ennen joulua opettaa jo sikiölle, että mörkö voi rakastaa joulua ja tarkoittaa hyvää, vaikkei se ehkä oikein osaa. Kun lapsi osoittaa tajuavansa sarkasmia, hänet on kiire istuttaa joulukauhujen kuten Gremlinsin ja Haamujen koston äärelle, jotta hänen ymmärryksensä sarkasmista ja mustasta huumorista kasvaisi varhain, ja hän voisi vastaavasti kehittyä Shrek-vaiheen yli ihmisyyden seuraavalle tasolle, jossa ei pelätä tuntea syvästi... kuin lapsi. Olen lukijan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kanssani alttarille astele kuin jonkinlainen sarkasmin suomenmestari, mutta tarkoitus olisi kouluttaa häntäkin testattuani häntä jo ensimmäisenä joulunamme hölmöllä jouluromantiikalla, jota ei katsota sydämellä, joka on lopullisesti ivaa ja kiveä. Unta vai rakkautta, Rakkautta vain.

Jälkeläisen altistaisin varhain myös aikuisille joulutarinoille tyyliin Päivä ilman sotaa ja Tokyo Godfathers. Don Bluth on sanonut, että lapselle voi näyttää mitä vain, kunhan kaikki on lopussa hyvin, ja mielestäni kaikki on hyvin, jos vanhemmat onnistuvat selittämään, ettei mörköjä ole olemassa ja mikä on vähän haastavampien tarinoiden merkitys. Tahtoisin uskoa, että elokuvista on mahdollista heittää läppää parikymppisenkin jälkeläisen kanssa, kunhan vanhukset ovat särkymättömänä ketjuna olleet mukana mielentiloissa, jotka ovat häntä milloinkin pukeneet.

Junior väistämättä altistuisi väärille elementeille kodin ulkopuolella. Unelmoin silti, että hän jossain vaiheessa oikein ihmettelisi, mitä järkeä on tässä ja tuossa. Jos unohdamme rakkautemme Joulupukkiin, mikä pirun pointti on vaikkapa komediassa Mutta mitä tapahtui joulupukille? Mies tappaa pukin, alkaa itse vanheta ja lihoa kuin kauhuleffassa ja tämä on olevinaan lastenelokuva? Yrittäisin johdatella noin 13-vuotiaan jälkeläiseni hämmentyneisyyteen siten, että kun kontrolli olisi joka tapauksessa hellittämässä, myrkyttäisin hänet roskalla tyyliin Jouluyö, murhayö jatko-osineen, Paha pukki ja Santa's Slay - Paholaispukki. Viis laadusta, kokemattomalle teinille armoton splatterointi ja vittuilu on parhainta herkkua, ja on tarkoituksenmukaista takoa tajuntaan ajatus pukista moraalittomana paholaisena ennen kuin jälkeläinen joutuu ja tahtoo kohdata vääristyneen maailman yksin.

Lopulta on annettava vain tilaa ja vihje, että olet olemassa. Joulun kunniaksi saattaisin vihjaista kuusitoistavuotiaallekin, kuinka mukavaa olisi, jos koko perhe tänään katsoisi lämminhenkisen ikivihreän tyyliin Piispan vaimo tai Elämä on ihanaa. Totisesti! Jos enkeli auttaisi minua ponnistamaan kohti joulupäivää, jona rakas muijani ja lähes yhtä kamala teini protestoisivat vain rutiinilla, ennen kuin katsoisimme yhdessä tunkkaisen klassikon alusta loppuun, niin ei, en tarvitsisi toista enkeliä selittämään, että nyt kaikki on hyvin.

Tämä on naiivi fantasia. Tietenkään en yllättyisi, jos perhesuhteet kosahtaisivat. Olisin varautunut pahimpaan ristiäisistä alkaen. Esimerkin vuoksi siirrytään mielikuvituksessamme tulevaisuuden jouluun, noin vuoteen 2030. Aikuinen tyttäreni tai poikani on juuri tullut jouluksi kotiin. Hän on lahjoittanut minulle sen tasoista ateistien itsetuntoa kohottavaa kamaa, mitä Bill Maherin dokumentti Uskomatonta ja Richard Dawkinsin kirjanen Jumalharha edustavat.

inoa lapseni. Mitä helvettiä? Tiedän, olemme etääntyneet. Tiedän sinun tietävän, etten vakuutu vihanpurkauksista, joten loukkaat ivalla. Vaan miksi? Ivaatko, koska näen Luojan rakkautta tarinoissa ja todellisuudessa? Ivaatko, koska lapsekkain tarina enkeleistä ja tyhjäpäisin tarina avatareista ja luontoäidistä on minun silmissäni vastarakkautta, jolla ihmiset uskomuksistaan riippumatta kunnioittavat minun Jumalaani? Eikö jo yksin kaikki jouluna katsomamme hömppä vihjaa, että pyrin ymmärtämään, enkä tuomitsemaan? Jos tahdot sanoa jotakin, puhu, mutta älä ota etäisyyttä peläten, ettenkö hyväksyisi sinua. Totta, yritin pumpata äitiisi geenivirheeni, jotka tekevät minusta onnellisen, ja totta, yritin hienovaraisesti vihkiäkin sinut filosofiaani, mutta lapsi, pukeudu Joulupukiksi ja myy persettä Amsterdamissa, eikä rakkauteni sinuun kuihtuisi.

uomitessani tuomitsen sietämätöntä julmuutta. Tästä pääsemme antamiisi lahjoihin. Kun namusetä lahjoo lapsia orjatyövoimalla teetetyllä rihkamalla ja samalla varastaa kunnian joulujuhlan magiasta kaikilta, joille se kuuluu, minä tuomitsen. Joulupukki on tyhjyys ja syöpä. Miete ei ole sinulle uutta tietoa. Etkö arvaa, miten reagoisin uljaaseen avaruusolentoon, joka laskeutuisi keskuuteemme todistamaan kattavammin kuin ihminen voi, ettei uskonto ole muuta kuin kaikkialla galaksissa esiintyvä vaihe, jonka ohi älykkäät kulttuurit aina lopulta kehittyvät? Reagoisin hymyllä. Rakkaus on hankala tunne tappaa. Viimeiseksi se on mahdollista tappaa tyhjillä sanoilla. Joulupukkiin verrattuna Maher ja Dawkins ovat harmittomia trolleja: toinen on parhaat vitsinsä jo kertonut, toisen mutrusuu ja ärripurri herättävät hoivaviettini. Pukki toimii aitona, toki rajoitettuna korvikkeena Luojan rakkaudelle todellista haastetta odotellessa. Antikristus tulee johtamaan harhaan kansoja, eikä saarnaamaan lapsille tai omalle kuorolleen. Jos hän aikoo saada minut lankaan, hänen on ensimmäisenä pyrittävä tarjoamaan elämääni sisältöä, eikä viemään sitä pois.

Riippumatta lopputuloksesta, projekti lapsenkasvatus kuulostaa kiinnostavalta! Mutta totisesti myös monimutkaiselta jo näin luonnosteltuna, ja se on fakta, että innostuisin liikaa. Maapallolla on jo aika paljon ihmisiä? Minun tuurillani omasta paskahousustani varttuisi tasan tarkkaan se Antikristus. Asioista voidaan neuvotella, mutta luultavasti unohtaisin haaveet suurista projekteista, jos vain saisin koko aaton saarnata sieluni toiselle puoliskolle; joulupäivänä kärsiä hänen kanssaan pakanoiden luona vieraisilla; ja ehkäpä elomme olisi jouluista tapaninpäivänäkin joulutaiteen kuten Eyes Wide Shutin tai jos nimipäiväsankarilla on oikeuksia niin Batman - Paluun inspiroimana. Ihmiset ovat niin vaivalloisia epäloogisine ajatusmalleineen, että saatan vain sulkeutua pienimmän kylän syrjäisimpään mökkiin kerättyäni loppuelämäkseni leffoja ja säilykkeitä, mutta toistaiseksi olen tavoitettavissa, joten syvää yhteyttä sielujen tasolla tuntevat harkitkoon pariutumisen mahdollisuutta kaikessa rauhassa. Ennen kuin teet siirtosi, keskustele asiasta lääkärisi kanssa.