Mikä on pieni, musta ja ruleaa? Tietenkin pieni, musta Amiga. Eikä nyt puhuta mistään uuden sukupolven PowerPC-kilkkeistä, vaan aidosta asiasta vuodelta 1985 - siitä tietokoneesta, joka mullisti kerralla käsitykset kotimikrojen äänen ja kuvan tasosta. Ei ole mikään salaisuus, että Amigalla on ollut aivan erityinen asema niin minun kuin useamman muunkin toimituksen jäsenen datailuhistoriassa. 90-luvun alkupuolen Amiga-harrastus oli lämminhenkistä puuhaa markkinoilla altavastaajan asemaan jääneen koneen parissa ja sieltä ovat peräisin monet nykyhetkeen asti yltäneet ystävyyssuhteet. Siksi olin erittäin kiinnostunut, kun Gentle Eye kertoi saaneensa myyntiin Minimig-nimellä kulkevaa uusintaversiota Amiga 500:sta, joka monelle lieneekin se tutuin (piraatti-)pelejä pyörittänyt kodin perusmikro.

Amigan erikoisuus oli se, että vaikka sen suoritin ei ollut mitenkään kovin tehokas, laite käytti tavallaan rinnakkaisprosessointia. Kuvalle ja äänelle oli omat apupiirinsä, jotka käyttivät muistia suoraan. Tämän vuoksi Amigan emulointi on PC-tietokoneille ollut monin verroin vaikeampaa kuin vaikkapa Commodore 64:n, jota on emuloitu enemmän tai vähemmän täydellisesti jo kohta 15 vuotta. Sulava Amiga-pelien pelaaminen vaatiikin useamman gigahertsin suorittimen.



Minimig lähestyy asiaa hieman toiselta kantilta. Se on erittäin pienikokoinen emolevy, joka sisältää alkuperäisen Motorola 68000 -suorittimen sekä FPGA-piirin (Field Programmable Gate Array), joka mallintaa Amigan erikoispiirisarjan. Tämä on ratkaisuna hieman erikoinen, sillä periaatteessa laadukas FPGA olisi riittänyt matkimaan sekä MC68000:a että muita piirejä, mutta todennäköisesti kustannussyistä on valittu muutaman euron hintainen aito suoritin ja edullisempi FPGA. Tärkeämpää on kuitenkin, että meluisan, hitaan ja epäluotettavan levyaseman korvaa SD-korttipaikka, jolta voi suoraan käynnistää ADF-tiedostomuodossa olevia ohjelmia. Tässä tapauksessa kyseeseen tulevatkin juuri pelit, sillä uudemmat hyötyohjelmat, kuten grafiikka- ja ääniohjelmistot, vaativat koneelta enemmän potkua kuin Minimigin perussuoritin pystyy tarjoamaan.



Minimig-projektin suunnitelmat on julkaistu GPL-julkislisenssillä, joten halukas askartelija voi rakentaa sellaisen vaikka itse. Useimmille meistä on kuitenkin paras ratkaisu tämä ACube Systemsin valmistama versio, jota Gentle Eye myy n. 180 euron hintaan. Siihen ei sisälly kuvissa näkyvää koteloa, josta saa pulittaa liki satasen lisää. Hintaansa nähden kotelossa on puutteita: olisin odottanut, että mm. portit olisi merkitty selvin tekstein ja numeroin näinkin tyyriissä lootassa, samoin kunnollinen virtakytkin olisi ehkä ollut kohtuuden rajoissa toteuttaa, mutta toki parempi tämä kuin pelkkä piirilevy huolimattoman käsissä.

Minimig täydentyy toimivaksi laitteeksi normaalilla PC-laitteistolla. Näppäimistö ja hiiri ovat PS/2-liitäntäisiä, joita voi poimia kaupasta muutamalla eurolla. Näyttölaitteeksi kelpaa VGA-signaalia syövä monitori, äänet saa ulos pikkuplugilla. Tärkein, eli peliohjaimet, on kuitenkin säilytetty alkuperäisinä Atari-liitäntäisinä - Minimigin pariksi uusretroiluun sopii vaikkapa uudelleen tuotantoon otettu Competition Pro.



Minimigin käynnistys alkaa siitä, että SD-kortilta luetaan FPGA-piirille ohjelma, jolla se alkaa matkia Amiga 500:n piiristöä. Sen jälkeen ladataan muistiin Amigan Kickstart - jota ei lisenssisyistä toimiteta mukana, vaan se pitää ohjeiden mukaan tallentaa oikean Amigan muistista. Minimigille kelpaavat myös Amiga Forever -emulaattorin ROM-tiedostot.

Tämän jälkeen katsellaankin jo tuttua levykkeen kuvaa. Näppäimistön F12-painikkeesta avautuu valikko, jolla voi ohjata mikä levytiedosto asemaan syötetään. Home-, PageUp- ja PageDown-näppäimillä toimiva käyttöliittymä on lopulta ihan näppärä, kun siihen vähän aikaa totuttelee. Sen sijaan sapiskaa tulee siitä, että kaikkien ADF-tiedostojen tulee olla kortin päähakemistossa, ja nimestä näytetään vain 8 ensimmäistä kirjainta (joista kaksi viimeistä on yleensä ~1 kiitos FAT-tiedostojärjestelmän).

Kun varsinaiseen peliin sitten päästään käsiksi, tunnelma on positiivinen. Minimig toimii oikeasti useimpien pelien ja jopa demojen kanssa, eikä mitään input lagia tms. ilmene haittaavassa määrin. Kuvanlaatu on VGA-näytössä erinomainen; sen sijaan äänistä en voi kommentoida, koska testikappaleen emolevyssä oli äänipiirissä vikaa. Verrattuna ohjelmalliseen, PC:llä toimivaan emulaattoriin laitteen teho on toki rajallinen, mutta samalla se toimii jatkuvasti ja ilman häiriöitä, ja on esim. illanviettoon huomattavasti kompaktimpi paketti kuin kannettavakaan tietokone. Laitteen ohjelmisto on päivitettävissä helposti kortin kautta, joten yhteensopivuus voi vielä parantuakin.



Minimig on hauska ja sympaattinen lelu. Hyötykäyttöön tai ohjelmointiin siitä ei juuri ole iloa, mutta pelaaminen ja vanhojen A500-demojen katselu laitteella onnistuu varsin mallikkaasti. Pienikokoinen piirilevy mahtuu mukavasti vaikka pöydän laatikkoon, eikä diskettejä enää tarvitse säilöä, kun kaikki mahtuu muutamalle SD-kortille. Reissun päällä edut korostuvat entisestään. 180 euron hinta on kuitenkin sen verran miehekäs, että ostajalta vaaditaan jonkinlainen tunneside alkuperäiseen Amigaan - pelkkiin peleihin tutustumiseen on olemassa huomattavasti halvempiakin tapoja.



Tuote: Minimig
Myyjä: Gentle Eye
Hinta: 178 €, ei sis. koteloa

P.S. Amigisteja saattaa kiinnostaa myös foorumikirjoitus Indivision AGA:sta.

Videon kuvaus ja leikkaus: Matti Lintula