Tämä kolumni, jota ei ole vielä kirjoitettu, käsittelee Oscar-gaalaa 2009, joka ei ole vielä alkanut.

Reaaliaikainen kolumni on innovatiivinen ratkaisu ongelmaan, jossa elokuvista höpöttävä heinäkenkä mielii tehdä tilinpäätöksen menneelle vuodelle, muttei osaa päättää, kirjoittaako edellisvuonna valmistuneista elokuvista (joista puolia hän ei ole vielä nähnyt), vaiko elokuvista, jotka saivat ensi-iltansa Suomessa viime vuonna (joista puolet hän on unohtanut).

Kolumnin idea on seurata Oscar-yön kulkua ja keskustella elokuvista, jotka ovat ehdolla. Normaalin kolumnin kirjoittamiseen tarvitaan rauhaa ja useampi päivä - tämä kirjoitetaan lennossa samalla kun kolumnisti katsoo televisiota.

Kirjoittaja heräsi kello 17:00 sunnuntaina, tunki itseensä laskiaispullaa, hävisi lautapeleissä, julkaisi uutisia ja arvostelun, pelasi Smackdown vs. Raw'ia Wiillä, katsoi kolmatta kertaa Speed Racerin Blu-raylta ja aloitti tämän kolumnin kirjoittamisen maanantaina kello 00:01. Teksti on päivittynyt pitkin yötä. Kirjoittaminen loppui kello 07:27, eli 32 minuuttia gaalan päättymisen jälkeen. Kolumnin ei ole tarkoitus olla loppuunsa hiottu, vaan parasta laatua, mihin kirjoittaja kykeni annetussa ajassa.



13 ehdokkuutta
Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä

10 ehdokkuutta
Slummien Miljonääri

8 ehdokkuutta
Milk ja Yön Ritari

6 ehdokkuutta
WALL-E

5 ehdokkuutta
Doubt – Epäilys, Frost/Nixon ja Lukija

3 ehdokkuutta
Changeling – Vaihdokas ja Revolutionary Road

2 ehdokkuutta
Herttuatar, Frozen River, Iron Man, Wanted ja The Wrestler - Painija

Olen nähnyt 20 ehdokasta, jos Pixarin lyhyt animaatio Presto lasketaan mukaan. Olennainen osa Oscar-elämystä on mahdollisuus vaahdota siitä, kuinka juosten Akatemia on jo tässä vaiheessa kussut, muttei ehdokkuuksia emäsioille jaettu, ei tänä vuonna. Armottomimmin yliarvostettuja pätkiä ovat Benjamin Button, sekä luultavasti ensi kuussa Suomeen saapuva Lukija, joka on lyhyesti sanottuna taas yksi kriitikoille suunnattu juutalaiskärsimysdraama - josta kriitikot eivät tosin ihmeemmin perusta.

Painijan kohtalo on pieni synti. Äitini oli brittihovin kriitikkojärjestön historian nirppanokkaisin puheenjohtaja, joka eräänä yönä eksyi Wrestlemanian jälkeisiin mellakoihin joissa sata painifania hänet siemensi, enkä minä henkilökohtaisesti voi ymmärtää, miksei perimäni molempia puolia tasapuolisesti kutitteleva laatudraama voisi olla juuri se teos, joka päätetään huomioida sellaisissakin kategorioissa kuin paras ohjaus ja paras elokuva. Tavallaan ymmärrän Benjamin Buttonin suosion, koska Akatemian jäsenet osaavat arvostaa edistysaskelia teknologian puolella, mutta onko Lukija, jonka pelkkä traileri vihjailee tunkkaisesta oikeussalidraamasta, tosiaan mieletön mahtileffa henkisen ja fyysisen puolen asioita tuntuvasti käsittelevään Painijaan verrattuna?

Painija kuitenkin sai kaksi ehdokkuutta: monet elokuvat ovat taatusti kokeneet suurempaakin vääryyttä. Mitkä? Enpä tiedä, en ole nähnyt esimerkiksi ruotsalaista kauhudramaa Ystävät Hämärän Jälkeen, joka kohun perusteella saattaa olla vuoden 2008 kärkeä yleisenkin mielipiteen mukaan. Jos emme välitä yleisistä mietteistä ja vääryyksistä, niin kyllä tokkiinsa minulta yksi sydämen valittu löytyy, jolle antaisin puolet kaikista palkinnoista.

Olen muodostanut lopullisen mielipiteen vasta kolmesta vuoden -08 laatuleffasta, joista moista ei voi muodostaa ilman useita katselukertoja. Olen nähnyt Yön Ritarin kolme kertaa. Kyseessä on mahtipätkä, joka kärsii lähinnä alhaisesta ikärajasta. Olen nähnyt WALL-E:n kolme kertaa. Vuoden toiseksi paras elokuva on omaperäinen, älykäs, hauska ja liikuttava mestariteos. Olen nähnyt Speed Racerin neljä kertaa. Tahdon katsoa sen uudestaan huomenna! Speed Racer ei saanut Oscar-ehdokkuuksia, ei paljoa lipputuloja, mutta ei ole väliksikään, sillä muuten kyseessä ei olisi välitön kulttiklassikko. Kutsukaa minua pastoriksi.

Speed Racer on ainoa elokuva, joka esiintyy samanaikaisesti useilla vuoden parhaat ja vuoden huonoimmat -listoilla. Mikään ei ole taideteokselle tätä suurempi saavutus, ei varsinkaan se, että kaikki pitävät siitä. Minun kulttini mukaan kyseessä on täydellisen virheetön mestariteos, joka ei tee kompromisseja, vaan vie katsojansa todellisuuteen, jollaisesta hän ei osannut edes uneksia - ja jollainen todistettavasti saattaa olla liikaa hänen aisteilleen ja mielikuvitukselleen. Palaamme toki vielä aiheeseen, mutta muistutan, että arvostelukin on kirjoitettu.



Kofeiinin voimalla porskuttavien eurooppalaisten rakastamissa valvojaisissa lupaillaan, että Hugh Jackmanin isännöimä gaala on yllättävä ja erikoinen. Viime vuonna nähtiin muun muassa montaaseja elokuvamehiläisistä, joten toivo elää.

Hollywood-tähdet ovat aina näyttäviä sukupuoleen ja ikään katsomatta, mutta muotisuunnittelijat eivät ole tänäkään vuonna vetäneet riittävästi pollea, jotta näkymät häikäisisivät. Ehdolla olevat näyttelijät erottuvat edukseen. Nunnaa näytellyt Meryl Streep on majesteetillinen, kun samassa elokuvassa pappia tulkinnut Philip Seymour Hoffman on pukeutunut pipoon! Mickey Rourke noudattaa omaa tyyliään ja toivottavasti palkitaan juuri siksi. Anne Hathawayn klassisen herkkä kauneus vie huomiota pois siitä, että Morsianten Sodassakin näyttäytynyt heitukka on ehdolla. Pitt & Jolie ovat yksi planeetan näyttävimmistä pareista. Kumpikaan ei menetä seksisymbolin statusta visuaalisesti kummallisten roolien vuoksi.

Intialaista aksenttia vääntävä näyttelijäjoukko valaa toivoa pieneen Bollywood-faniin, että Slummien Miljonääri on edes puoliksi niin hieno elokuva kuin on kohuttu. Ohjaaja Danny Boyle ei ole Trainspottingin jälkeen ohjannut mitään todella merkittävää. Tämä on aika surullinen kommentti, sillä 28 Päivää Myöhemmin ja Sunshine ovat puutteineenkin 2000-luvun tieteisjännitysviihdettä sieltä paremmasta päästä. Jos - ja vain jos - Boyle on vihdoinkin ohjannut tasavahvan teoksen, ohjaaja-Oscar pitäisi mennä hänelle, jotta Hollywood pussaa jatkossa oikeaa pyllyä.

Elokuva-alan ammattilaisten sijaan haastatteluun pääsee mm. lasten rakastamia tyttösiä tyyliin Miley Cyrus, Vanessa "nakuskandaali" Hudgens ja Zac Efron. Kuulemme pinnallisuuksia siitä, voiko tuolla korulla ostaa banaanivaltion; toisaalla mietitään, minkälaiset fallossymbolit ovat tänä vuonna muodissa. Tyhjäpäisyys tarttuu. Järkevä reaaliaikakolumnisti tekisi kaikkensa keksiäkseen fiksua sanottavaa tulevista kategorioista, vaan allekirjoittanut ei voi lakata miettimästä mitä murjaista, kun Twilight - Houkutuksen Robert Pattinson jakaa jonkun palkinnon, kuten on varoitettu...



Show on visuaalisesti kiinnostava ja kuitenkin jotenkin intiimi moniin gaaloihin verrattuna. Juontaja Wolverine ei ole stand-up-koomikko edeltäjiensä tapaan, mutta kukaan ei murehdi, mies tietää entisenä teatteritähtenä, miten pikkuhauskat musikaalinumerot vedetään kunnialla läpi. Loppupuolella show'ta muhkean mahtava Queen Latifah laulaa poisnukkuneiden taiteilijoiden muistoksi. Gaala ei ole mullistava, mutta ihan kiva: kehotan katsomaan tiivistelmän tiistaina Neloselta. Tarkoitus ei ole puhua koko gaalaa puhki, vaan keskittyä ehdokkaisiin.



Useat edellisten vuosien voittajat jakavat tänä vuonna yhdessä näyttelijäpalkinnot, mikä luo mukavan kuvan siitä, että voittajat ovat samaa kerhoa. Naisten sivupalkintoa tulee jakamaan muiden muassa suunnattoman ihana Tilda Swinton, jonka viime vuoden voitto innosti minua tutustumaan hänen uraansa laajemmaltikin. Se, että hän on melkein joka leffassa alasti, innosti minua kuuntelemaan vaistojani myös jatkossa.

Amy Adams - Doubt - Epäilys
Penélope Cruz - Vicky Cristina Barcelona
Viola Davis - Doubt - Epäilys
Taraji P. Henson - Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Marisa Tomei - The Wrestler - Painija

Doubt on täynnä loistavaa työtä, kuten tuplaehdokkuus vihjailee. Amy tekee hienoa työtä herkkänä naisena, joka on pohjimmiltaan vahva. Leffan kehnoimman kohtauksen tähdelle Violalla en tunnustusta soisi: nainen lähinnä käy ulostamassa räkää ja kyyneleitä, kadoten kuvasta heti seuraavalla ajatuksella.

Taraji oli varsin ihana äskettäin matolla, kuten oli elokuvassaankin. Benjamin Buttonin tarina mättää, mutta Tarajin tapaiset yksityiskohdat pelastavat minun silmissäni paljon.

Toivon Marisan voittavan. Muistelin hänen suoritustaan, ja kesti hetki, ennen kuin tajusin että hän näytteli stripparia (alasti). Marisan suorituksesta jää päällimmäisenä mieleen se, kuinka aito, kokonainen, empaattinen ihminen hahmo on.

Penélope on keskinkertaisen draamakomedian piristysruiske sähisevänä äkäpussina. Uskon hänen voittavan, koska hän on tehnyt erinomaista työtä monissa laatuelokuvissa, joita Akatemia ei ole huomioinut mitenkään.

Oscarilla pyydetään anteeksi...

Penelope Cruzilta.



Frozen River
Happy-Go-Lucky
Kukkoilijat
Milk
WALL-E

Ehdokaslista on huono vitsi. Happy-Go-Lucky on käsikirjoituksen tasolla Golden Raspberryn arvoinen. Kukkoilijat on hauska, fiksu ja vähän liikuttavakin leffa, joka jokaisen rikoskomedioista diggailevan kannattaa ehdottomasti tsiigata, mutta tuskin kuitenkaan palkintogaalamateriaalia.

Milk voi pystin ansaitakin, vaikka olen semmoistakin kuullut, että elämänkertaelokuvien perusongelmat (lähinnä luettelomaisuus) ovat läsnä. WALL-E on loistoleffa loistoideoilla, mutta käsitykseni mukaan Pixarin tyypit eivät ensinnäkään harrasta vahvoja käsikirjoituksia, vaan ideoiden heittelyä ilmaan kavereiden kesken kunnes kaikki näyttää natsaavan.

WALL-E on tällä hetkellä suosikkini, mutta veikkaan Happy-Go-Luckyn vievän pystin siksi, että lausun keskimäärin kerran vuodessa ääneen sanan "v**tu" ja usein juuri Oscar-yönä.

Oscarin saa...

Milk. Käsikirjoittaja puhuu koskettavasti ihmisarvosta, jota käsittelee tekstikin.



Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Doubt - Epäilys
Frost/Nixon
Lukija
Slummien Miljonääri

Toivon tosissani, että Slummien Miljonääri on ansainnut kaiken ylistyksen erityisesti tällä osa-alueella. Leffa luultavasti voittaa.

Doubt ja Frost/Nixon ovat erittäin fiksuja leffoja joissa lähinnä puhutaan, joten ainakin ehdokkuudet ovat paikallaan. Palkinnon myöntäminen kummalle tahansa miellyttäisi meikäläistä, sillä molemmassa tapauksessa alkuperäisen näytelmän kirjoittaja vastaa myös sovituksesta.

Benjamin Buttonille en missään nimessä pystiä antaisi, en kidutettuna - vaikka siitä löytyy onnistuneita yksittäisiä kohtauksia. Kaikki puheet siitä, että Button kierrättää Forrest Gumpin käsikirjoitusta, on täyttä puppua, sillä Gump on hyvä esimerkki käsikirjoituksesta, jossa hömppä, melodraama ja satiiri elävät rinta rinnan toisiaan tukien. Benjamin Button on eteenpäinkävelyelokuva.

Oscarin saa

Slummien Miljonääri.



Bolt
Kung Fu Panda
WALL-E

Nauran ilkeästi sen johdosta, että eteenpäinkävelyleffa, turpaanmätkimisleffa ja WALL-E kilpailevat samassa kategoriassa. Toiveeni ja veikkaukseni on se, että Clint Eastwood vetää rynkyllä puoli salia matalaksi, jos WALL-E ei voita – iltapäivälehtien kannessa seuraavana päivänä: WALL-E ei voittanut.

Oscarin saa tietenkin

WALL-E.

Minä itken ääneen katsoessani tätä elokuvaa. Ääneen. Tiedät, miltä näyttää ihminen, joka kyynelehtii vuolaasti leffaa katsoessaan? Minä itken ääneen. Leffassa alkaa kolmen katselukerran jälkeen näkyä jotain pientä, mitä voisi parantaakin, mutta ainakin minä pidän tunteitani suuremmassa arvossa kuin järkeäni. Järkevyyteni on kyseenalaistettu muun muassa tämän kolumnin kommenteissa - mutta kuka kyseenalaistaa toisen ihmisen tunteet?

Mikä toinen elokuva vuodelta 2008 saa minut vuotamaan järjettömästi järjettömissä kohtauksissa? Speed Racer! Oikeasti.



Ehdokkaat esittelevät tyylikäs Daniel Craig ja Sarah Jessica Parker, joka on kehittänyt jostain niin hyvät tissit, että muotihomppelikin kehaisi niitä tuossa aikaisemmin.

Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Changeling - Vaihdokas
Herttuatar
Revolutionary Road
Yön Ritari

Jos Benjamin Buttonin sisältö olisi puoliksikaan yhtä rikasta kuin pinta, kyseessä olisi viiden tähden leffa. Ehdottomasti tämä pysti Benjaminille.

Mainittakoon erikseen, etten suosi Yön Ritaria tässä kategoriassa. Vaikka leffaa rakastankin, en ole valmis luopumaan Batman Beginsin aikanaan synnyttämästä protestimielialasta. Yön Ritari on tarkoituksella arkisemmin ja tylsemmin lavastettu kuin Tim Burtonin Batman – Paluu: tämä on taiteellinen ratkaisu, toimiva ratkaisu, mutta tarkoituksellinenkin arkisuus on arkisuutta.

Oscarin saa

Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä.



Käteni kramppaa aivan muista syistä kuin edelleenkin ruudulla näkyvien meijereiden tähden, joten en turise ihmeellisiä:

Australia
Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Herttuatar
Milk
Revolutionary Road

Oscarin saa

Herttuatar. Ison rahan pukudraama tämän erittäin luultavasti myös ansaitsee.



Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Hellboy II: The Golden Army
Yön Ritari

Benjamin Button on ensiksi demo siitä, miten hienosti meikkauksen voi tehdä - ja vasta toiseksi elokuva. Jokerin meikit Yön Ritarissa ovat ikimuistoiset, mutteivät varmasti mullistavat; Kaksinaama puolestaan näyttää ilkeältä, mutta en ole varma mitä mieltä olla uskottavuuspuolesta. Hellboy II:n mielikuvituksellisia hirviömeikkejä tarkastellessa sitä tekisi mieli hypätä seisaalle, kiivetä seuraavalle penkkiriville ja painia paikallisen ilmaisjakelulehden toimittajakorston kanssa universumin mestaruudesta - oikeasti. Benjamin Button kuitenkin tekee ennätyksiä uskottavuudellaan.

Oscarin saa

Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä.

Helinä-keijun psykoottista isoveljeä Twilight – Houkutuksessa näyttellyt Robert "palikka" Pattinson saapuu lavalle viimeistä kertaa eläessään, kumma kyllä, luulisihan sitä, että tällaisen gaalan katsojakunta arvostaisi enemmän vaikka Ron Jeremyä, joka sentään on persoonallinen tehdessään jäykkiä suorituksia elokuvissa, jotka alistavat naisia siinä mielessä kummallisesti, että naiset tuntuvat siitä nauttivan. Poika ja joku tyttö jonka nimeä en kuullut, esittelevät romanttisen montaasin.



Natalie Portman ja amishiksi kääntynyt Ben Stiller esittelevät ehdokkaat:

Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Changeling - Vaihdokas
Lukija
Slummien Miljonääri
Yön Ritari

Revolutionary Road olisi ollut oma suosikkini yleisen hienovaraisuutensa ansiosta.

Oscarin saa...

Slummien Miljonääri, kuten etukäteen saattoi arvata. Elokuvaa on kehuttu hyvin kauniiksi ja tunteelliseksi. Benjamin Button on komia, mutta tehty huomattavasti isommalla rahalla, mistä huolimatta sielukkuuspuolen ansiot ovat vähintäänkin kyseenalaisia.



Josh Brolin - Milk
Robert Downey Jr. - Tropic Thunder
Philip Seymour Hoffman - Doubt - Epäilys
Heath Ledger - Yön Ritari
Michael Shannon - Revolutionary Road

Olisi todella mahtavaa, jos Downey Jr. voittaisi, koska loistavia komediasuorituksia harvoin palkitaan. Tropic Thunder kannattaa katsoa yksin Downeyn Jr.:n vuoksi. Brolin on varmasti hyvä. Hoffmania on turha palkita, sillä hän on aina tasan niin vakuuttava, kuin hän on Epäilyksen epäiltynä pappina.

Jos luonnenäyttelijänä aliarvostettu Heath Ledger eläisi, antaisin pystin hänelle ilman epäilystä. Hänen kuolinpesänsä ei tee sillä mitään ja kaikki ovat jo ostaneet Yön Ritarin DVD:llä/Blu-raylla, joten Oscar tuskin toisi lisää hynää leffastudiollekaan.

Toivon, että Michael Shannon voittaa. Ilman Shannonin täysin nyrjähtänyttä, mutta syvällisellä tapaa viisasta hahmoa Revolutionary Road olisi huomattavasti vaisumpi tapaus. Shannon tekee hahmosta surullisen, hauskan ja uskottavan. Erinomaista työtä.

Oscarin saa...

Heath Ledger. Kukaan näyttelijä tuskin viihdytti ja kiihdytti yhtä laajaa ihmisjoukkoa kuin Ledger, joten emmeköhän me tämän ratkaisun hyväksy.



Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Iron Man
Yön Ritari

Uskottavuus yhdistää ehdokkaita. Kussakin leffassa on kromia ja pauketta - pari kohtausta joille pitää sanoa vau -, mutta uskottavuus on pääasia. Mikä on tietokoneanimaatiota, mikä jotain perinteisempää? Turha edes arvailla. Se, että Brad Pitt voi näytellä uskottavasti 80-vuotiasta kääpiötä, on saavutuksista ylivoimaisesti uskomattomin.

Oscarin saa

Benjamin Buttonin uskomaton elämä.



Iron Man
Slummien Miljonääri
WALL-E
Wanted
Yön Ritari

Saatan olla puukorva, mutta yhdestä pienenpienestä asiasta olen kärmeissäni. Kun Jokeri tiputtaa Rachelin katolta, Heath Ledger nauraa ehkäpä ilkeämpää naurua kuin missään muussa kohtauksessa. Eräässä tv-mainoksessa tämän naurun saattaa jopa kuulla. Sekä teatterissa että Blu-raylla naurun päälle on editoitu joku hiton TUM-jännitystumahdus, minkä vuoksi naurua ei kuule kuin osittain. Äänieditointipalkinto jollekin toiselle leffalle? Ei, en minä sentään näin pikkumainen ole.

Toivon ja veikkaan, että WALL-E vie erinomaisen persoonallisten piippausten vuoksi.

Oscarin saa...

Yön Ritari.



Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Slummien Miljonääri
WALL-E
Wanted
Yön Ritari

Mitä eroa on miksaamisella ja editoimisella? En tiedä. Puukorva puupäässä. WALL-E.

Oscarin saa...

Slummien Miljonääri.



Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Frost/Nixon
Milk
Slummien Miljonääri
Yön Ritari

///Speed Racer/// - on parhaiten leikattu elokuva, jonka olen nähnyt eläessäni.

Mitä Akatemia tarkoittaa leikkauksella, mitä minä? Puhutaan kohtausten järjestämisestä peräkkäin, eri aikatasojen sotkemisesta sekaisin, siitä miten hyvin eri kuvakulmat sopivat yhteen äskettäin käytettyjen kuvakulmien kanssa, siitä miten leikkaus tukee elokuvan muita tyylivalintoja, siitä ovatko kohtaukset napakan pituisia, siitä onko kaikilla kohtauksilla selvä funktio elämyksen kannalta, miten 2000-luvun mielipuolisia leikkaustehosteita käytetään oikein, miten jaetun ruudun kuvaa käytetään, miten toimintakohtaukset saavat kiihkeytensä, jada jada - go Speed Racer go! Speed Racer on sujuva, sulava ja kiihkeä ollessaan ennen kaikkea huimapäisen omaperäinen.

Benjamin Buttonista olisi pitänyt leikata tunnin verran materiaalia kokonaan pois.

Virallinen toivomukseni ja veikkaukseni on se, että Frost/Nixon voittaa. Miten kahden miehen keskustelusta saa mielenkiintoisen? Leikkaamalla, editoimalla.

Oscarin saa...

Slummien Miljonääri.



Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Milk
Slummien Miljonääri
Uhma
WALL-E

Pyydän anteeksi tätä jo etukäteen, mutta minun on pakko sanoa, että Speed Racerin kiihkeät toimintamusat miellyttävät korvaa elokuvasta irrotettunakin. WALL-E toisaalta ansaitsee minkän tahansa palkinnon äänestä. Gaalassa soitettujen hyvin lyhyiden näytteiden perusteella en hämmästy, jos Slummien Miljonääri iskee jälleen.

Oscarin saa...

Slummien Miljonääri.



Slummien Miljonääri - "Jai Ho"
Slummien Miljonääri - "O Saya
WALL-E - "Down to Earth"

Monia ihmetyttää, miksi Bruce Springsteenin Golden Globe -palkittu The Wrestler samannimisestä elokuvasta on jätetty ilman ehdokkuutta. The Wrestler on laulu, joka pärähtää soimaan lopputekstien alettua, ja se sai itseni pysähtymään ja katumaan sitä, etten pysynyt istuvillani loppuun saakka. Laulu alleviivasi sen, mistä elokuva kertoi. Se jäi mieleen. Ostin sen iTunesista. Kuka näistä kolmesta voittaa - se on yksi ja sama.

Oscarin saa...

Jai Ho elokuvasta Slummien Miljonääri.



Baader Meinhof Komplex - Saksa
Luokka - Ranska
Okuribito (eng. Departures) - Japani
Revanche - Itävalta
Waltz with Bashir - Israel

Kategoria on lähinnä terveellinen muistutus siitä, ettei gaalassa palkita vuoden parhaita elokuvia, vaan Hollywoodin parhaat. Palkinto menee usein aivan päin seiniä syistä, joita ei voi kuin arvailla. Se on kivaa, että moni ihminen saa inspiraation katsoa sen pätkän, joka sattuu voittamaan.

Oscarin saa...

Okuribito.

Omaperäinen animoitu dokumentti Waltz with Bashir oli selkeä ennakkosuosikki, mutta näinhän tässä aina käy.



Danny Boyle - Slummien Miljonääri
Steven Daldry - The Reader
David Fincher - Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Ron Howard - Frost/Nixon
Gus Van Sant – Milk

Suosikkiohjaajani tästä joukosta on luonnollisesti David Seitsemän Fight Club Fincher, mutta Button on yksi miehen kehnoimmista elokuvista. Boyle on hieno, omaperäinen, tunteellinen mies, joka toivottavasti saa Oscarin elokuvasta, joka toivottavasti on täysosuma, ja toivottavasti jatkaa vähintäänkin mielenkiintoista uraansa vielä pitkään pystin avustamana.

Oscarin saa vailla mitään epäilystä...

Danny Boyle.



Anne Hathaway - Rachel Getting Married
Angelina Jolie - Changeling - Vaihdokas
Melissa Leo - Frozen River
Meryl Streep - Doubt - Epäilys
Kate Winslet - The Reader

Pidän Joliesta. Erittäin paljon. Tästä ei pidä erehtyä. Changelingin arvostelussa vertasin hänen ulkonäköään vanhanaikaiseen jalkalamppuun jolla on huulet, ja nyt kerron, että kuvausten aikana, kun Brad Pitt tuli myöhään yöllä kotiin, hän yritti sytyttää valot, mutta vetikin tamppoonin pihalle vaimostaan, koska Angelina Jolie ei kertakaikkiaan näytä uskottavalta ihmiseltä tässä roolissa.

Kuka tietää ovatko Anne ja Melissa mistään kotoisin, mutta Jolie on jo entuudestaan näitä megaluokan tähtiä, joilla voidaan myydä yhtälailla Seiskan irtonumeroita kuin julkkisten photoshoppaamiseen erikoistunutta pornosivuakin. Hän ei tarvitse minkäännäköistä tunnustusta standardinmukaisesta naamanvääntelyoperaatiosta, varsinkin kun moinen otti tapahtuakseen elokuvassa, jonka tarinankerrontavirheistä voisi kirjoittaa kirjan.

Meryl on tällä haavaa suosikkini: hänen äkäisyytensä ehdottomuuden aistiminen ei ole vaativaa. Kate ei toisaalta petä koskaan. Kate voisi aivan hyvin olla ehdokkaana myös Revolutionary Roadin johdosta. Kate luultavasti voittaa Oscarin, koska ei ole sitä saanut, vaikka tämä on jo kuudes ehdokkuus.

Oscarin saa...

Aidolta naiselta näyttävä huippulahjakas muuntautumiskykyinen Kate Winslet.



Richard Jenkins - The Visitor
Frank Langella - Frost/Nixon
Sean Penn - Milk
Brad Pitt - Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Mickey Rourke - The Wrestler - Painija

Langella on kutkuttavan loistava Richard Nixon, kertakaikkiaan lumoavaa katseltavaa, tästä ei näyttelijäntyö parane. Penn on useimmiten jörö, joten jos hän on tällä erää niin iloinen ja elämänmyönteinen, että tunteet tarttuvat (kuten jotkut väittävät), ilman muuta kannustan myös häntä. Jenkins on konkari, jollaisille usein annetaan Oscar ihan periaatteesta (ja aiheesta). Erikoistehosteilla peitetty Brad Pitt ei ansaitse pystiä tässä joukossa, vaikka tekee moitteetonta, omaleimaista työtä.

Antaisin palkinnon Rourkelle, joka tekee uskottavan, tunteisiin vetoavan, mieleen jäävän suorituksen, johon kuuluu myös vaativa fyysinen osuus. Veikkaan, että Rourke myös palkinnon saa, koska hänen urallaan on ollut ylä- ja alamäkiä, ja tässä olisi aivan erinomaisen sentimentaalinen tilaisuus kertoa kollegalle, että kyllä sä hyvä jätkä oot.

Oscarin saa...

Sean Penn, jolle joku luultavasti yrittää tehdä pedigreen seuraavan parin tunnin aikana.



Benjamin Buttonin Uskomaton Elämä
Frost/Nixon
Lukija
Milk
Slummien Miljonääri

Slummien Miljonääri voittaa sataprosenttisen varmasti kaiken tapahtuneen jälkeen. Mitään muuta sanottavaa ei ole jäljellä, kuin että voi että, ole juuri niin hyvä, kuin tässä on koko yön ajan vihjailtu. Danny Boylella on veressään mestariteos, ajaton klassikko. Toivottavasti se on tämä.

Oscarin saa...

Slummien Miljonääri.