Tuska Open Air Metal Festival 2007 - lauantai 30.6. 2007



Tuska Metal Festival vietti 10-vuotisjuhlalauantaita leppoisissa merkeissä. Kesafestarien paras sponsori eli aurinko viihdytti juhlakansaa ja vaikka illan pääesiintyjä oli black metallin mestaribändi Emperor, tunnelma säilyi rauhallisen rentona: Metallia ja yhteistä mieltä.

Muuten festari vaikutti olevan entisellään. Tupa oli täynnä ja vessoja liian vähän. Pikkulavojen soundiongelmat oli ratkaistu ja sivulavojen ääniarsenaalia on kiiteltävä. Ison lavan suhteen ääniongelmat ovat olemassa. Joko seuraava Tuska vietetään Vantaan Korsossa, siellä ei tarvitse miettiä desibelirajoituksia eikä festarin aiheuttamia lieveilmiöitä.



Ison lavan ollessa hiljaa, kansan huomiosta kamppailivat Sue ja Inferno-nimiset pikkulavat. Lauantain kohdalla Sue tarjosi kevyempää hardrokuilua, kun taas Inferno tykitti aggressiot ja metallit silmille. Before The Dawnin ja Profane Omenin välillä valinta oli vaikea. Profane Omen duunasi tykin rässilevyn mutta Before The Dawn onnistui tuoreella kiekolla ainakin yhtä vakuuttavasti. Tuskassa Before The Dawnin vahvuus, tiukan aggressiomurinan ja selkokielisen vokaalin osuva vuoropuhelu, onnistui mainiosti. Bändin viimeisen kiekon Deadlightin viisut soivat livenä majesteettisesti. Deadsong ja Faithless olivat hyviä esimerkkejä melokuoleman ja tumman metallin avoliitosta. Kun paikoin bassokin sai äänensä kuuluville, keikka oli soundiosaston suhteen hyvällä tasolla.


Peter Tägtgrenin Pain kärsi alkukeikasta soundiongelmista. Räväkän melokuoleman ja tanssimetallin yhdistäminen aiheutti sekavan kokemuksen. Same Old Song toimi keikan avaajana mukavasti mutta sitä seuranneet muutamat viisut jyskyttivät yli ja ohi. Psalms Of Extinction -levyn kappaleet soivat livena maukkaasti. Nailed To The Ground ja Walking On Glass jyräsivät asenteella. Vanhempi Dancing With The Dead oli ässäveto. Pain oli energinen ilmestys, vaikka ovat Suomessa viihtyneet useasti. Osa viisuista hävisi kuitenkin taivaan tuuliin.

Thunderstone ja Brother Firetribe tarjosivat Sue-lavan suunnalla kevyempää poweri- ja hardrokkia. Thunderstone oli vaikea valinta, koska Inferno-lavalla jyräsi samaan aikaan Insomnium. Mahdoton valinta, joten arpa ratkaisi suunnan Thunderstonen keikkapaikalle. Meininki oli kohdallaan heti 10 000 Ways avausraidasta lähtien. Thunderstone päästi valokuvaajat töihin vasta kolmannen viisun jälkeen, bändin hemmot ovat kuulemma parhaimmillaan hikisinä ja paskaisina. Bändillä oli heti alusta lähtien kova tekemisen meininki ja innostus tarttui myös turhan vähälukuiseen yleisöön. Tool Of The Devil ja Roots Of Anger saivat yleisöön lämpöä ja hyväntuulinen keikka osoitti bändin osaavaksi power-energiapommiksi. Face in The Mirror on hieno veto ja Thunderstone oli vakuuttava ilman pommeja ja tulipatsaitakin.

Brother Firetribe eli Nightwishin Emppu Vuorisen terapia-hardrock/Aor-akti esitti aitoa aikuisviihdettä. Syntikkaa oli mukana niin reilu annos, että tosiuskovaisilla metallifaneilla alkoi näkyä punaista mittarissa. Kasarifiilistelijöille ja aor-diggareille keikka oli kuitenkin taivas. Break Out herätti nälkää, Lover Tonight tyydytti ja Devil's Daughter räjäytti potin. Voi jösses mitä tööttäystä ja syntikka laulaa. Stand By Me-yleisönhuudatuskin oli täyttä herätyskokousta. Brother Firetribe oli vilvoittava lähde keskellä metallin taistelukenttää.

Inferno-lavalla tarjoiltiin tukevaa metallia. Hollantilainen Legion Of The Damned veivasi raastavan tiukkaa vanhan koulukunnan kuolonrässiä. Allekirjoittaneelle melko vieras tuttavuus vakuutti parin viisun tsekkaushetken aikana. Myös Pohjanmaan Meshuggah eli Nicole oli tutun vakuuttava. Tehoviisut kuten Syvyys, Tuhottu Viha ja Vallan Näyttämö eivät jättäneet kylmäksi.



Jenkkilegenda W.A.S.P. on ahkera Suomen vieras. Bändin pääpahis Blackie Lawless (kuvassa) on ainoa alkuperäinen ukko ja vaikka uutta kiekkoa saatiin juuri markkinoille, vanhoilla tempuilla W.A.S.P. oli liikeellä. Ikivihreitä kansa halusi myös kuulla, mutta muu materiaali jäi täytepuuroksi. Muutenkin Blackiella oli vaikeuksia saada keikka-aika tuhlattua. Vaikka setissä oli pitkää sooloa ja viisujen venytystä, tunnnin rajapyykkiä bändi ei hätyyttänyt. W.A.S.P.in keikka oli dinosauruksen raskasta liikehdintää, mukava olla hengissä mutta elinvoimaisuus alkaa jo hiipua.

On Your Knees-viisulla alkuun rykäisty keikka hengitti vanhojen ikivihreiden voimalla. L.O.V.E. Machine ja Wild Child saivat kansaan liikettä mutta tuoreen Dominator-kiekon Take Me Up ja Crimson Idol-letun Idol heittivät vain unihiekkaa. Take Me Up osoitti Blackien äänen olevan edelleen tallella, muuten viisu katoaa unohduksen roskalaatikolle. Aurinkoa ja sooloa oli tarjolla Blackien siirtyessa pitkälle kusi/juoma/röökitauolle. I Wanna Be Somebody huudatti yleisöä Blackien jättäessä kertosäkeen kansan karaokekykyjen varaan. Vielä encorena Blind In Texas, homma pakettiin ja mies seuraavalle keikkapaikalle. Kassan kautta, kiitos.

Isis tarjosi päälavan parhaimmat soundit. Bändin hitaasti maalaileva metallimatka sisälsi niin laajoja kaaria, että auringossa kylpenyt kansa joutui pinnistämään keskittymisensä äärimmilleen. Bändi katosi pitkäksi toviksi progressiivisen tajunnanvirran maisemaan, kunnes aggressiopurkaukset loivat ilmoille tehokasta metallimurinaa. Bändin on/off-asenne ei sovi parhaalla mahdollisella tavalla kesäfestarin päälavalle mutta keskittymiskykyiset yleisön jäsenet saattoivat yltää orgastisiin kuunteluelämyksiin.

Päivän kuningas, bläkkisveteraani Emperor, olisi myös kaivannut pimeyttä ja seiniä ympärilleen. Bändi yrittää pyristellä irti kirkonpolttajien maineesta. Keikkaa edeltänyt nimmarisessio karsi fanijoukosta maalatut naamat ja pingviinimaskit. Bändin taholta annettiin ymmärtää maskinaamaisten fanien olevan vähemmän tervetulleita.



Vaikka Emperor oli edelleen tehokas lavajyrä, vaaran tunne oli poissa. Bändi vaikutti ilman maskeja kovin keski-ikäiseltä. Muutenkin meno oli suhteellisen rentoa ja välijuontoja ei säästelty. Veret seisauttava bläkkispörinä olisi kaivannut ulkoisia uhkatekijöitä. Musiikki toimi kuitenkin kiitettävästi. Thus Spake The Nightspirit iski helvetin lieskat päivänvaloon heti keikan aluksi. The Majesty Of The Nightsky ruoski kansan selkänahkaa. The Loss And Curse Of Reverence laski sarvipäälle lukua ja antoi allekirjoittaneelle riemunaihetta. Emperor näytti edelleen, mistä musta kukko ruiskii.