Mikä yhdistää Michael Cainea, Diane Keatonia, Charles Bronsonia ja Omar Sharifia? Kyseiset elokuvatähdet ovat kaikki tehneet elokuvaa Suomessa – yhdessä kansainvälisen elokuvayhteistyön grand old manin, Åke Lindmanin kanssa, jolle Outi Heiskasen kirjoittama teos Tehtävä Suomessa – kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa on omistettu. Suomen elokuva-arkiston pitkäaikaisena elokuvasihteerinä toiminut ja tätä nykyä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston viestintäpäällikkönä työskentelevä Heiskanen tunnetaan myös hyvin toimitettujen elokuvakirjojen Asuuko neiti Töölössä? - Elämää elokuvien Helsingissä (2004) sekä Outo lempi - Triviakirja elokuvan ystäville (2006) kirjailijana.

Tehtävä Suomessa – kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa keskittyy mielenkiintoiseen aiheeseen, suomalaisuuden ja Suomen representaatioon ulkomaisissa elokuvissa. Kuuteen osaan jaetun teoksen ensimmäiset kaksi osaa käsittelevät Suomen elokuvallisen esittämisen ja kansainvälisten yhteistyöelokuvien kirjavaa esihistoriaa. Kolmannessa ja neljännessä luvussa keskitytään Suomeen Venäjän vallankumouksen ja kylmän sodan näyttämönä. Viides ja erityisesti viimeinen, kuudes luku siivittävät kehityskaaren nykypäivään.

Tehtävä Suomessa vilisee pieniä yksityiskohtia ja historiallisia faktoja, joista kirjailija Heiskanen on ottanut selvää runsaan lähdemateriaalin avulla. Kiinnostavimmillaan teos on tarkastellessaan valtavirtaelokuvan näkökulmia Suomesta ja suomalaisuudesta. Erityisen ansiokkaita ovat Heiskasen luomat siniset laatikot, joissa hän syventyy usein ironisestikin tiettyihin mielenkiintoisiin detaljeihin, kuten esimerkiksi siihen miten kummallisissa yhteyksissä suomen kieltä on hyödynnetty mm. Hollywood-elokuvassa. Erityinen arvonsa on myös kylmän sodan aikakaudesta kertovalla osalla. Kokonaisuutena katsoen tämän aihealueen kattavaa elokuvatutkimusta ei ole julkaistussa muodossa ennen ollut saatavilla, joten siinäkin mielessä kirjalle on ollut jo kysyntää.

Kirjan ongelmakohdiksi näyttäytyvät hitusen liian pitkiksi venyvät elokuvien synopsistekstit sekä teoksen visuaalisen ilmiasu. Tehtävä Suomessa jää harmaiden mustavalkovalokuvien johdosta kovin ankeaksi ja kiinnostavista lähtökohdistaan huolimatta kuvallisesti jopa epäinnostavaksi. Se on ikävää, sillä Heiskasen tekstisisältö muodostuu kirjan edetessä yhä tarkkanäköisemmäksi analyysiksi kotimaisen elokuvamme representaatiosta ulkomaisissa elokuvissa. Ja mitä lähemmäksi tätä päivää tullaan, sitä sujuvammin Heiskanen tekee oivaltavia huomioitaan tehden kirjastaan ihailtavalla tavalla samanaikaisesti sekä sivistää että kutkuttavalla tavalla viihdyttävää luettavaa.

Ja kuten ehkä arvatakin saattaa, ulkomaiset elokuvat näyttävät meidät Kaurismäki-estetiikan mukaisina "luonnonlapsina, joita ei ole puhelahjoilla pilattu, ja jotka alkoholin rohkaisemina löytävät olemassaolon merkityksen tangon tarttuvasta kaihomielestä. Olemme läsnä, emmekä sittenkään. Ja kun viimein avaamme suumme, puhumme pakenevin vertauskuvin."