Veljekset Keskisen Tuurin Miljoona Rock rokkasi jälleen kasarimerkeissä - jo viidennen kerran. "Oman kylän pojan" Jani Wickholmin, 90-luvun dance-potkua kerranneen Movetronin ja basisti-Even hukanneen kasarisuuruus Dingon voimin hoidettu yleisön lämmittely koki lopullisen täyttymyksen Twisted Sisterin ja Nightwishin keikkojen aikana. Varsinkin jo 70-luvulla uransa aloittanut kasariheavyn suuruus Twisted Sister osoitti pappaikäisen bändinkin yltävän yleisömagneetiksi asenteen ja ohjelmison ollessa kohdallaan. Twisted Sister -show oli ammattitaitoinen ja hyvällä sykkeellä hoidettu fanihetki, josta jäi vain hyvät fiilikset. Bändin ei tarvinnut soittaa kakkosluokan biisejä. Tuurin öinen hetki oli varattu kuitenkin sinfonisen metallin ykkösnimelle Nightwishille.



Nightwish aloitti muutaman minuutin yli sovitun, mahtipontinen intro pauhasi voimalla yli juhla-alueen. Keskisen Miljoona Rockin hyviin puoliin kuuluu toimiva fesarialue (= kauppakylän suunnaton asfaltoitu toimialue) ja lupa soittaa kovaa! Naapureilta ei tule valituksia tyyliin "nyt siellä soitetaan rokkia". Myös soundipuoli toimi mainiosti niin Twisted Sisterin kuin Nightwishin kohdalla. Suureen yleisönsuosioon päättynyt Twisted Sister-näytös venyi odotetusta, mutta Nightwish oli liikkeissään nopea - odotuksen täyttämän Tuurin illan avasi kovalla pommien räiskeellä tyrmäävä Bye Bye Beautiful. Mahdollisesti ensimmäisen Anette Olzon-keikkansa kokenut Nightwish-yleisö saattoin tosin pettyä uuden vokalistin ulosantiin - Anetten aloitus jäi kovin vaisun oloiseksi. Dark Chest Of Wonders ja varsinkin The Siren toimivat jo paremmin. Toisaalta on pakko todeta Nightwishin olevan pelottavan riippuvainen Marco Hietalan äijävokaaleista. Anette tarvitsee monessa viisussa Hietalan raamikasta tukea.

Nightwish-Anette

Dark Passion Play -albumin parhaisiin hetkiin kuuluva Amaranth sopii paremmin Anette Olzonin äänelle. Viisu toimii livenä myös äärettömän kipeästi - alkukeikan ehdottomasti paras hetki. Parempaa oli luvassa. Tuomas Holopaisen tähtihetki eli 14-minuuttinen metalli-eepos The Poet and the Pendulum on parasta, mitä sinfonisen metallin osa-alueella on tarjota. Luonnollisesti asiasta voi olla montaa mieltä, sillä moneen osaan jakautuva teos saattaa vaikuttaa hajanaiselta paisuttelulta. Vahvasti klassisen musiikin orkesterin voimalla etenevä sävellys on kuitenkin rock-kentällä maittava kokonaisuus. Nightwish on saanut vaikuttavan orkesteritaustan toimimaan ilman 50 hengen klassista orkesteria ja 30 hengen kuoroa. Taustanauhat pystyvät tuomaan vaski-ja jousisoitinarsenaalin yleisön keskuuteen, ilman että Nightwish joutuisi taloudelliseen ahdinkoon 100-miehisen keikkamiehistön paineessa! Myös kiertueet saattaisivat lyhentyä dramaattisesti 100 hengen kolonnan kanssa... vahva sinfoninen pauhu on kuitenkin ylentävä kokemus. The Poet and the Pendulum -teoksessa on dynamiikkaa, raskautta, herkyyttä - sanalla sanoen vaikuttava musiikkihetki. Vaikka teos on mieletön mammutti, se jaksaa seistä omilla jaloillaan - jopa keikkatilanteessa. Taustanauhojen ja rock-bändin yhteistyö on vakuuttavaa ja molemmat elementit saavat riittävästi liikkuma-alaa. Myös Anetten laulusuoritus on paikallaan vaikka tukevampi ooppera-ääni toisi biisiin uuden ulottuvuuden. Kuten Ruisrockin keikalla noin kuukausi sitten, teos oli varsinainen tunteiden vuoristorata ja alkuräjähdys. Paha on laittaa paremmaksi heti seuraavassa vedossa...

Nightwish-Marko

Nightwish jatkoi Century Child -albumin Ever Dream-viisulla. Biisi onnistui mukavasti, riisutumpi rutistus oli hyvää vastapainoa sinfonia-ähkylle. Viisulista teki poikkeuksen myös seuraavan kappaleen osalla Turun Ruisrockin keikasta. While You Lips Are still Red sujui Hietalan vokaaleilla mutta viisu on helppo tuomita kovin turhaksi esitykseksi. Seuraava kappale ei jäänyt turhaksi palaksi - nimittäin vanha klassikko Wishmaster. Biisi kuuluu ehdottomasti bändin kruununjalokiviin ja on hienoa, että se edelleen löytyy bändin keikkasetistä. Mutta, ne Anetten vokaalit... tule apuun Tarja! Anette oli viisun aikana moneen otteeseen pahassa pulassa. Sahara pelasti kuitenkin tilanteen. Biisistä on muodostunut ehkä hieman yllättäen varsinainen keikkasuosikki. Sahara näytti kyntensä myös Tuurin kirpeässä yössä - kuten myös viimeisenä kuultu Nemo.

Nightwish-Tuomas

Hieman laiskasti elämöinyt yleisö vastaanotti bändin vielä parin encoren loppuhuumaan. Tosin Anetten pitkin keikkaa jatkunut epäonnistunut välipuhelu kompuroi entistä pahemmin. Kuten vierestä saattoi yleisön suusta kuulla, naisen ulkoista olemusta kritisoitiin ja välispiikkien osalta Anetten engelska-suåmi kompuroi joka käänteessä. Nightwish ansaitsisi valovoimaisemman keulakuvan kuin mihin Abba-Anettella on lihaksia. Välispiikit voisi jättää Hietalan vastuulle, lopullisesti! Kuitenkin, lopulta käyntiin saatiin (ja Anette pääsi kylmyydestä kangistuneena saunamatkalle) tyylikäs 7 Days To The Wolves ja päätöspalana pakollinen enkeli eli Wish I Had An Angel. Kiitos, kumarrus ja ilotulitustarpeet taivaalle. Nightwish oli hyvä mutta ei täysin vakuuttava. Ruisrockin keikkaan tehdyt biisimuutokset eivät täysin vakuuttaneet ja Anetten lavatyöskentely ei vain sytytä. Nightwish esitti kuitenkin parasta paisuteltua sinfoniametallia, mitä on saatavilla. Piste.


Tapahtui aikaisemmin päivällä Miljoona Rockissa...

Movetron

Martina & Dazzling Ladies (VIP-teltta)

Dingo

Dingo

Twisted Sister

Twisted Sister

Twisted Sister

Twisted Sister

Teksti; J.A.Kaunisto, kuvat; J.A.Kaunisto ja PäiviK