Vihreä He-Man-linna Castle Grayskull ei ole "liikaa". Se on hylly. Jos omistat pari figuuria, pistä torneihin kukkaruukut ja muista mummin maatuska, niin nyt on nostalgiaa pelihuoneessa, autotallissa tai missä nelikymppinen setä tissuttelee. Vastaan "on", jos kysyt, onko myöhäistä lähteä salille hankkimaan Teela, mutta Grayskullin uusia versioita on poistomyynnissäkin.

Muu on suhteellista. Skeletor-linna Snake Mountain ei ole mitään verrattuna Eterniaan eli joukkorahoitettuun "He-Manin vuoristorataan", joka käsittääkseni kustansi suomalaiselle tonnin. Eternia ei ole mitään verrattuna kakkosautoon tai kakkosperheeseen.

Toivon, että Snake Mountain on liikaa itselleni. Lokakuussa julkistetaan seuraava juttu, enkä halua tai tarvitse 300 euron "Hordak-kuoppaa", jonka tarvitsen tai haluan. Yksinkertaistettuna olutta pitää olla jäljellä 25cl ja sipsejä 25g, kun heräät lattialta seurassasi 25 järjestelyä odottavaa figuuria; 25kt vapaata tilaa ulkoisella kovalevyllä, joka toimii pornoroskiksena. Muuten välipäivä jää pitämättä.


Snake Mountain ei mahdu minnekään. Uusi vuorenhuippu lisää korkeutta. Silta estää taittamasta vuorta, eikä siltaa raaski poistaa, koska ulkopuoli on ikoninen. Sisäpuoli ei ole symmetrinen hylly, mutta 80-luvun onttoudesta on menty leikkisään suuntaan, mitä tahtoisi silmäillä.

Pyörin ympyrää mittanauhan kanssa. Tiesin fyysisen todellisuuden olevan helvetti, mutta jo nyt on perkele, kun putkeen ei mene edes satanistisen alttarin asentaminen! Aistin kuinka pakkomielle Hordak-kuopasta haihtui luideni ytimestä kuin keskiaikafantasian kirous.

Mahtuisipa Snake Mountain jonnekin. Rakastan sitä.

He-Man lyö vaikka Ansaleuan tai Merimiehen alas sillalta. Hän kipuaa taistelemaan jättikäärmeen kanssa. Hän murtautuu portista – mutta putoaa luukusta häkkiin. Skeletor siirtää häkin vankilaksi valtaistuinsalinsa alle. Kun He-Man pakenee, hän kahlaa vyötäröä myöten kusessa hirviöitä väistellen kohti viemärin suuta. 8-vuotias sukulaispoika lisää: sitten He-Man hyökkää täältä ja tuolta ja pinoaa pahikset häkkiin ja tökkii niitä ja kaataa valtaistuimen ja tikapuut ja asetelineen ja tuhoaa susiteleskoopin ja universumin.

"Valtaistuinsali":


Toisaalta jos muistamme Mordorin portit ja jonkin Tuonelan kattoon kahlitun puolijumalan, etupuoli on melko eeppinen Mega Construx -minifiguureille. Megan oma versio maksaa enemmän.


Onko tämä arvostelu? Eh. Vuori on nopea koota 8-vuotiaan seurassakin. Tarrat ovat valmiiksi kiinni. Keräilijät on huomioitu jalkatapeilla. Jättikäärme on yhdestä taipeesta jäykkä ja toisesta löysä, mutta suu jaksaa roikottaa figuuria. Tarroistani yhtä on mahdollisesti kynsitty Aasian tehtaalla. Minuutti sen huomion jälkeen pohdin, onko 80-luvun version itsemurhaverkon korvaaminen jämäkällä häkillä yhteiskunnallista satiiria. 4,5/5.

Sana vielä nostalgiaövereistä.

"Liikaa" on konsepti, jonka ymmärrän harvoin, vaikka ajattelen sitä päivittäin. Edellinen He-Man-juttu "nostalgian kuolema" dokumentoi sen ajatuksen, että saan vielä kerran vähän ostella ennen ilmastonmuutosta, kun lapsuuteni suurin sankari on palannut ja on tarkoituskin kehittää keski-iän kriisi. Nyt kun Snake Mountainin kotiin raahasin, pelkäsin hajottavani ranteeni kuten hiljattain Disney Store -paketilla. Se lupaus on pitänyt, etten osta Haamujengi-nostalgiaa, tai ehkä se hylly jäi lattialla nyt lojuvan Snake Mountainin taakse, kuka näitä muistaa.

Mikä muu He-Man-lelu tuntuisi interventiolta? Eilen keksittyjen luurankojen armeija? Ei. Saksalaisten kuunnelmien pikimusta Anti-Eternia He-Man? Ei. Sen pitäisi olla jotakin niin turhaa kuin prinsessa Peachiksi pukeutunut jänis pelistä Mario + Rabbids Kingdom Battle, josta en ole kuullutkaan. Toisaalta en tahdo luopua jäniksestä, koska se nostalgisesti muistuttaa aiemman manian (toys-to-life) viimeisistä hetkistä (jänis ei ole toys-to-life; se vain näyttää siltä). Olenko oikeasti oppinut mitään? Se huomio, että 80-luvun Hordak-kuoppa on Snake Mountainia pienempi, palailee päähäni kuin täiden sukusaaga.


Kompletionistinen keräileminen tuottaa vähemmän iloa kuin ironinen keräileminen, jossa et huoli rikkaastakaan brändistä mitään ylimääräistä, jottei tavaran määrä pilaa sitä, kuinka mojova ainoa valintasi on. Valitettavasti tyylejä voi harrastaa rinnakkain. Olen puhunut.