Turun Down By The Laiturin keskiviikossa nähtiin paikallinen suosikki Kilpi ja koko kansan lemmikki Yö. Molemmilla oli tietyllä tavalla helppo työ edessään - kansa hallitsi biisit ja turhaan jännittämiseen ei ollut aihetta. Suurin ero löytyi yleisömäärässä. Kilven aloittaessa kasariheavyn luennan kello 17.15, teltan yleisomäärä oli plus sata. Kansan saapuessa Yötä vastaanottamaan, pääteltta pullisteli fanikansan ansiosta - silloin puhuttiin jo plus tuhannesta ihmisestä.

Yhtäläisyyksiä löytyi myös biisilistan suhteen - molemmat yhtyeen veivasivat hyvän läpileikkauksen uran varrelta. Luonnollisesti Kilven taipaleelle ei ole kertynyt vuosia kuten Yölle, tosin Kilpikään ei keskittynyt pelkästään tuoreimman rieskansa antimiin. Kilven keikka oli kuitenkin kaikilla mittareilla onnistunut - ehkä yleisöä olisi voinut olla muutama tusina lisää. Reilun tunnin show oli biisilistan osalta sorvattu ja tuunattu tiukkaan kuosiin - turhia biisejä ja soolohetkiä ei mukana ollut. Homma keskittyi toimivaan kasariheviin ilman ylimääräistä elvistelyä - hevi kun sattuu olemaan parasta.



Armottoman kirkkailla ja toimivilla soundeilla varustettu Kilpi aloitti kellontarkasti tuoreimman albumin biisillä Sisäinen Vihollinen. Seireeni löytyy myös uudelta rieskalta, tuttu Nerokasta Ikävää huudatti kansaa jo mukavasti. Bändin ei tarvinnut jännittää, yleisön vastine oli suora ja lämmin - kotikylän jannuille. Kansa lämpeni jo toisen viisun kohdalla, Varjoista Valoihin lisäsi reilua äijämenoa. Keikan show-hetki koettiin Keskiyön Cowboy -biisin aikana, jolloin Kilven rokkikeuhko Taage innostui pukeutumaan pinkkiin länkkärihattuun (varmasti lainassa Mike Monroelta!). Se oli bändin versio kimaltavasta ja värikkäästä lavamenosta.



Nimittäin show-osuus jäi yhteen kappaleeseen - Kilpi antoi biisien puhua. Loistava Yhtä Ihoa, tuoreen albumin mahtiballadi Tuli, Vesi, Ilma ja Jää, Kaaoksen Kuningas -albumin ässähuudatus Laske Kuolleet Ja Rukoile. Kilpi jatkoi hyvällä tahdilla ja Taagen ääni toi metallisanomaa vakuuttavalla sykkeellä. Bändi ei turhaan harrastanut usean minuutin kansanlaulatustuokioita, vähempikin riitti. Sielut Iskee Tulta ja encorena vielä debyyttilevyn Savuna Ilmaan - Kilpi kumarsi ja yleisö kiitti. Rehellisen hevin lähettiläs oli kotikentällä vähintäänkin kuningas.



Yö on paikkansa ansainnut kotimaisen rokkitaivaan häikäisevänä kiintotähtenä. Bändin oli helppo astua DBTL:n lauteille. Yleisö osasi jokaisen biisin sanat. Yön hankkima asema on vertaansa vailla - kuinka monella bändillä on varaa poimia viisuja kolmelta vuosikymmeneltä ja siitä huolimatta aina vastineena on fanien innostunut karaokehuudatus. DBTL:n keikka teki läpileikkausta halki vuosien, alkuun säädetty Vie Mut Minne Vaan vuodelta 1990 antoi suuntaviivat onnistuneelle Yön odotukselle. Kuolematon-albumin Tie Sydämeeni yhdessä vanhan ykkösbiisin Kuorotytön kanssa muodostivat heti keikan alkuun tunnelmallisen ja hurmoksellisen yhteislaulufiiliksen. Bändillä oli jopa varaa rauhoittaa Sua Muistoistani Pois En Saa -slovarilla. Illan pauhaavin yleisökaraoke kuultiin Pettävällä Jäällä -biisin aikana. Olli Lindholm ruoski yleisön villiin tunnelmaan ja laulu kaikui kilometrien päähän.



Seuraavaksi nähtiin Ollin valovoiman merkitys, nimittäin Yön basisti Jukka Lewis pääsi laulumiehen paikalle kahden viisun ajaksi. Oikee Enkeli sujui ihan mukavasti, mutta ei miehestä ole Ollin korvaajaksi. Tämä oli helppo huomata laulumiehen vaihtuessa, homma räjähti jälleen käsiin Ollin aloittaessa "kai muistat sen kun ensi kerran kohtasin sun" - Niin Paljon Me Teihin Luotettiin puolusti paikkaansa illan ykkösvetona. Tuoreempi Hän Tanssi Kanssa Enkeleiden ei osoittanut yleisössä väsymisen merkkejä, kansa jaksoi laulaa. Likaiset Legendat vuodelta 80-jotain oli monen mielestä illan parhaita hetkiä..."hän tahtoi nimensä tähtiin hän halusi olla kuolematon" -Yöltä se on jo onnistunut. Ihmisen Poika lopetti Yö-karaoken, ennen encore-vetoja. Voisi melkeinpä väittää DBTL-teltan olleen täynnä tyytyväistä festarikansaa.