Kliseitä saa käyttää. Kokeillaan. Aliarvostettua Marvel-sankaria fanittava teinityttö on jo treenannut Hawkeye-sarjan tyyliin. Sankaripuuhien harrastamisen keskeyttävä tragedia koulii sielua Spider-Manin syntytarinan tyyliin. Tytöllä on Ms. Marvel -sarjakuvien tyyliin venymis- ja muodonmuutosvoimat, jotka tekevät mistä tahansa "kasvutarinasta" kiintoisan. Sankaritar on maahanmuuttajataustainen, joten kasvutarinalla on saumaa olla hauska, sopivasti riskaabeli ja sisällökäs Pixarin Punainen-elokuvan tyyliin.

Kelpaisiko tuo? Sääli.

Käytännössä sarja korvaa Ms. Marvelin muodonmuutosvoimat valopalloja ampuvilla rannerenkailla, eikä jaksossa tapahdu yhtään mitään. Päähenkilö Kamala Khan fanittaa Captain Marvelia, jonka elokuvaversiota inhoan, koska en muista hänen tehneen muuta kuin pilanneen leffansa ja Avengers: Endgamen huipennukset ylivoimaisuudella. Rannerenkaiden käytön joutuu ehkä opettelemaan, muttei Kamala ole odotellessa punnertanut.

Iso kriisi on se, ettei Kamala saa pukeutua supersankariksi messuilla, koska vanhoilliset vanhemmat protestoivat tiukkoja asuja. Sarjakuviin verrattuna asut on suunnattu 1500-luvun konservatiiveille, mutta toki nipottaminen voi olla ominaisuus. Uskoisin teemaan, jos sankarittaren perä saattaisi venähtää Pixarin hengessä.

Vanhemmat ovat myös rakastavia, huumorintajuisia ja he tunnistavat valkoisen poikaystävän ihannevävyksi. Pääosatyttö Iman Vellani on luonteva ilopilleri. On hankala olla tästä utopiasta mitään mieltä, kun 1. lukuun kuuluva viime hetken "koukku" on vain lupaus valopallojen testailusta. Se kiinnostaa, jos Marvel aikoo kokeilla ystävyyden taikaa ilman isoa kriisiä, mutta ei visio vielä avaudu.

Sankari töhertelee ja mielikuvitus laukkaa, joten maisemissa on Scott Pilgrim -tehosteita. Oletettavasti ne alustavat sitä, että taikakalu toimii kuin Vihreän lyhdyn sormus. Siitä onkin yli viikko, kun Shang-Chi-leffa teki klassisesta voimasormuksesta rannerenkaan. Niin freesiä.


Jakso 1-2 >

Katsottu: Disney+