Sarjishylly #3
Klassikoita ja Kingiä
Sarjishyllyssä V2.fi arvioi Suomessa ilmestyviä sarjakuva-albumeita. Allekirjoittaneet ovat pitkän linjan sarjakuvakerääjiä ja -lukijoita, joiden kotoa artikkelisarjan otsikon mukaista huonekalua löytyy toistakymmentä metriä.
Asterix gladiaattorina
René Goscinny, Albert Uderzo
Egmont Kustannus
Arvostelija: Markku Reunanen
Arvosana:
Vaan mitenkä on ajan hammas kohdellut tätä tuttua teosta? Vanhoihin painoksiin verrattuna väritys on muuttunut ja takavuosien psykedeeliset oranssit, vihreät ja siniset värit ovat väistyneet kliinisempien sävyjen tieltä. Monet myöhemmin tutuiksi tulleet sarjan hahmot kuten Idefix-koira tai alati nahistelevat Amaryllix ja Caravellix loistavat vielä poissaolollaan. Huumorin lähteenä kansakuntien välinen humoristinen naljailu toimi 60-luvulla ja toimii edelleen, mutta tämän päivän lukijan silmään etniset stereotyypit eivät ole kenties yhtä luontevia kuin 40 vuotta sitten.
Itse tarina sijoittuu pääosin Roomaan, jossa Asterix ja Obelix etsivät roomalaisten vangitsemaa bardi Trubadurixia. Teemahan on tuiki tuttu lukuisista muistakin Asterixeista: jonkin syyn varjolla lähdetään kiertämään Rooman valtakunnan kolkkia ja matkan varrella ihmetellään muukalaisten outoja tapoja, upotetaan merirosvolaiva mennen tullen ja tietysti tapellaan rempseästi roomalaisten kanssa. Näissä merkeissä mennään ja mikäpä siinä, reseptihän toimii kuin Akvavitixin eliksiiri, vaikka parhaaseen vireeseensä tekijät eivät tässä albumissa aivan ylläkään. Juoni on ohuehko, piirros toimivan yllätyksetöntä ja niinpä varsinainen pihvi onkin Goscinnyn sananikkaroinnissa sekä yksittäisissä hilpeissä kohtauksissa, kuten lopun gladiaattoritaistelussa.
Asterix gladiaattorina on viihdyttävä perus-Asterix, ei sen enempää eikä vähempää. Tiukempaa tarinaniskentää ja rohkeampaa kuvitusta etsivän kannattaa kääntyä mieluummin sarjan klassikkojen puoleen - esimerkkeinä vaikkapa Päälliköiden ottelu tai Jumaltenrannan nousu ja tuho.
Tintti ja aakkostaide
Hergé
Otava
Arvostelija: Manu Pärssinen
Arvosana:
Tintti ja aakkostaide -kirjassa tarina alkaa, mutta se ei koskaan pääty. Siinä välillä tapahtuu seuraavaa: Kapteeni Haddock pakoilee rouva Castafiorea taidegalleriaan ja tutustuu aakkostaiteilija Ramo Nashiin sekä gallerian omistajaan, joka haluaa tavata Tintin. Galleristi Fourcart kuitenkin kuolee epäselvissä olosuhteissa ja kaverukset ryhtyvät penkomaan asiaa. Matkan varrella reportterimme henkiparka on vaarassa monta kertaa ja vastaan tulee monia tuttuja edellisistä albumeista. Lopuksi Tintti jää vangiksi, mutta mitä sitten tapahtuu... sitä ei kukaan tiedä. Koska loppuhionta uupuu, raakileenakin mielenkiintoinen juoni kärsii rytmin vaihteluista ja etenee välillä todella nopeasti, välillä laiskasti. Todennäköisesti Herge olisi työstänyt sitä vielä monen monta kertaa, mikäli hänelle olisi siihen suotu mahdollisuus.
Kirja, joka ei varsinaisesti ole sarjakuva, koostuu Hergen tekemistä luonnoksista ja niiden suomennetuista teksteistä. Ensimmäiset 6-7 sivua ovat melko viimeisteltyjä lyijykynätöitä, joista voi kuvitella, miltä valmis teos olisi näyttänyt. Siitä eteenpäin ne muuttuvat lähinnä ympyröiksi ja puhekupliksi, mutta varsinkin alkupään eri versioista saa hienon kuvan siitä, miten Herge tarinoitaan työsti. Aakkostaiteen loppusivuilla on vielä erillisinä bonuksina viitteitä siitä, mitä eri juonikuvioita oli suunnitelmissa ja mihin suuntaan tarina olisi mahdollisesti vienyt.
Tintti ja aakkostaide ei kiinnostane perussarjisten kuluttajia, mutta antaa mielenkiintoisen väläyksen mestari Hergen maailmaan sarjakuvasta kerronnan ja graafisen ideoinnin välineenä . Albumista on olemassa myös epävirallinen, Yves Rodierin tekemä 'kokonainen' versio.
Musta torni: Revolverimiehen alku
Stephen King, Peter David, Robin Furth, Jae Lee, Richard Isanove
Egmont Kustannus
Arvostelija: Markku Reunanen
Arvosana:
Tarinan päähenkilö on Roland Deschain, nuori revolverimies eli tiukan koulutuksen saanut Liiton lainvalvoja. Tapahtumien näyttämönä on mystinen Keski-maailma, jossa on viitteitä sekä miekka&magia-fantasiaan että todelliseen maailmanhistoriaan. Rolandin suurena määränpäänä on Musta torni, jonka olemus jää tässä vaiheessa vielä kaukaiseksi ja epämääräiseksi. Sivuhahmoja on melkoinen liuta alkaen Rolandin kumppaneista Cuthbertista ja Alainista, ensirakkaudesta Susanista ja päätyen pienempien nilkkien kautta isoihin pahiksiin eli Liiton päävihollisiin John Farsoniin sekä Marten Broadcloakiin.
Juoni kuljettaa revolverimiehet ensimmäiseen tehtäväänsä Hambryn kaupunkiin. Yllättäviä käänteitä, petoksia sekä väkivaltaisia välienselvittelyjä mahtuu matkalle yllin kyllin ja ohessa ehditään kehitellä vielä romanssiakin. Tarina on järeää kaliiberia ja tempaa lukijan mukaansa heti kättelyssä, joten pikku kliseet siellä täällä on helppo antaa anteeksi. Todella harvoin sarjakuva onnistuu kouraisemaan tällä tavoin sisuksista ja pitämään jännityksen yllä. Kuvallinen kerronta sopii synkkään tyyliin oivallisesti - toivomisen varaa jättää lähinnä värityksen tietokonemainen siloisuus. Astetta karumpi jälki olisi sopinut omaan silmääni paremmin.
Itse en ole alkuperäisiä kirjoja lukenut, mikä olikin tämän albumin suhteen pelkästään hyvä asia: kirjojen juonikuvioita kun on luultavasti jouduttu oikomaan siellä täällä. Moisista muokkauksista tietämättömälle julkaisu vaikuttaa kaikkiaan erinomaisen toimivalta. Bonusmateriaaliksi kirjan loppuun on laitettu vielä Stephen Kingin tervehdys sekä kansitaidetta ja luonnoksia, joten paketti ei jätä paljon toivomisen varaa. Seuraava osa on jo nurkan takana, onhan?
Keskustelut (8 viestiä)
Rekisteröitynyt 23.04.2007
18.04.2008 klo 18.40
18.04.2008 klo 20.05
35 euron paketti vielä hämmästytti. Järkyttävä hinta maksettavaksi vähän keskinkertaisesta piirrustuksesta ja värityksestä.
Kiitos kuitenkin taas sarjisarvioinneista. Olisi mielenkiintoista saada arviota myös suomalaisista kulttuuritöistä kuten Juntusen Pahoilaisen morsiamesta. ;)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
18.04.2008 klo 22.46
Rekisteröitynyt 28.12.2007
18.04.2008 klo 22.57
Vaikka en nyt sarjakuvaa olekaan ehtinyt vieläkään lukemaan, olen sitä kuitenkin sen verran tutkinut, että kyllä se näyttää käsittelevän hyvin pitkälti juuri ne tapahtumat, jotka kirjoissakin nuoruusajoista on kerrottu. Kyseisissä sarjakuvissa on itse asiassa tarkoitus olla kohtauksia ja tapahtumia, joita kirjoista ei ole ennen voinut lukea.
Ainakin minusta taide on kokonaisuudessaan hyvinkin näyttävää, ja värityksenkin on kuitenkin hoitanut vahvaa kunnioitusta nauttiva herra. Varsinkin hahmot on piirretty melko tarkkaan juuri niin kuin ne on kirjassa kuvailtu. Myös vahva varjojen käyttö sopii hienosti teokseen. Joka tapauksessa siistiä jälkeä - hyvässä ja pahassa.
Arvostelut on kaikki hyviä, niissä kerrotaan teoksista ja niissä on faktoja, mutta viimeinen jopa kiinnosti ihan oikeasti. :)
23.04.2008 klo 20.07
sarjakuvan piirrosjälki ei vastaa lainkaan sitä maailmaa, jonka kirjat loivat päähäni. Hitto vie! >8(
Jep jep, Joonas on tiivistänyt omat ajatukseni yhdeksi riviksi, joka kertoo kaiken.
Piirrosjälki ei ole varsinaisesti mangaa, mutta se on elotonta, ilman sydäntä tehtyä liukuhihnatyötä jota onnettoman hengetön ja liian steriili väritys onnistuu vain korostamaan.
Surkea pettymys korkean odotuksen jälkeen.
Tämä teos on tehty dollarinkuvat silmissä.
Musta Torni -sarjan lokaan vetämistä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
01.05.2008 klo 11.43
03.05.2008 klo 20.02
Pitänee kirjaston kautta kuitenkin lukaista tämäkin.
14.05.2014 klo 17.15
Olen itse lukenut kaikki Tintit ja välilä jopa piirtelen omia Tintti sarjakuvia.
:)
Kirjoita kommentti