Poets of the Fall löysi rokimman puolensa
Tee-se-itse -miehet tähtäävät tosissaan ulkomaille
Poets of the Fall vie kuulijansa raskaampiin maisemiin kolmannella albumillaan Revolution Roulette. Espoolaisyhtye tähyää myös entistä vimmatummin ulkomaan markkinoille.
Poets of the Fallin vokalisti, säveltäjä ja sanoittaja Marko Saaresto, 37, on onnellinen, mutta väsynyt mies johtuen bändinsä hurjasta työtahdista: yhtye on julkaissut kolmen vuoden aikana kolme levyä ja keikkaillut lähes taukoamatta.
- Olo on helpottunut, koska kolmas levy osoitaa, että bändi on vakiinnuttamassa asemaansa. Nyt uskaltaa luottaa siihen, että voi tehdä ammatikseen musiikkia vielä pitkään.
Marko Saaresto ja kitaristi Olli Tukiainen perustivat Poets of the Fallin vuonna 2003 kyllästyneenä siihen, etteivät he saaneet ääntään kuuluviin edellisessä bändissä. Ydinkolmikkoon liittyi pian myös koskensoittaja Markus ”Kapu” Kaarlonen.
Kaksi vuotta myöhemmin Poets of the Fall ilmestyi kuin tyhjästä popsirkukseen, kun Late Goodbye ja Lift ampaisivat soittolistojen kärkeen. Kaksi ensimmäistä levyä Signs of Life ja Carnival of Rust ovat myyneet platinaa. Tuore albumi meni suoraan Suomen listaykköseksi.
- Uramme sai vauhdikkaan startin. Meillä oli myös aloittelijan tuuria. Kaiken takana on kuitenkin pitkäntähtäimen suunnitelmia. Kirjasimme jo bändiä perustaessa tavoitteemme vihkoon, että näkisimme missä kulloinkin mennään, Saaresto sanoo.
Poets of the Fallin laadukas ja tarttuva musiikki on herättänyt ihastelua ja kateutta. Bändin on kritisoitu esittävän niin sanottua avaimet käteen -rokkia.
- Kateutta on ilmassa pitkälti väärinkäsitysten johdosta. Monet ovat luulleet, että taustallamme on kansainvälinen levyjätti, joka tekee meille läjän hittejä. Mutta asia on täysin päinvastoin. Onneksi ihmiset ovat myöhemmin tajunneet, kuinka valtavan työn olemme tehneet menestyksen eteen.
Poets of the Fallilla ei ole levytyssopimusta, vaan julkaisun on hoitanut alusta asti bändin oma levymerkki Insomniac. Saareston mukaan tee-se-itse –meininki sopii bändille hyvin, koska yhteishenki on hyvä.
- Herkkä taitelijasielu, iso ego ja rahanahne bisnesmies eivät sovi samaan orkesteriin. Vaikka tehdään musiikkibisnestä, rahalle ei saa antaa pikkusormea. Muusikin on tultava ykkösenä, painottaa Saaresto.
Poets of the Fall on liukunut joka levyllään rankempaan suuntaan. Revolution Roulette ei tee poikkeusta. Raskaiden kitaroiden ja vahvan laulutulkinnan vastapainona on aiemmilta levyiltä tuttua akustista tunnelmointia.
Saaresto on tyytyväinen, että Poets of the Fall on onnistunut tekemään monipuolista musiikkia, vaikkakin se vaikeuttaa yhtyeen markkinointia ulkomailla.
- Meidän kuulijakunta on hyvin kirjavaa. Keikoilla näkee niin R&B -jytkeen ystäviä kuin System Of A Downia kuuntelevia metallisteja.
Marko Saaresto suhtautuu Poets of the Fallin lyriikkaan suurella vakavuudella. Hän kertoo saaneensa teksteistään paljon positiivista palautetta myös englantia äidinkielenään puhuvilta faneilta.
- Kirjoitan tekstin tavallaan varastoon ja luen sen läpi vasta myöhemmin. Saatan jättää sanoitukseen jotain hyvinkin kornia, koska se tavallaan kuuluu tarinaan.
Kuhina Poets of the Fallin ympärillä on kiihtynyt ulkomailla. Kotimaan kiertueen lisäksi keikkoja on kevään aikana Venäjällä, Saksassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
Yhtyeen eksoottisin keikka oli tähän mennessä Intian Kanpurissa viime vuoden lopulla. Suurille opiskelijafestivaaleille suuntautunut esiintymismatka oli monessakin mielessä unohtumaton kokemus.
- Kaupunki on Intian köyhimpiä ja saastuneimpia koko maailmassa. Siellä oli hädin tuskin yhtään ehjää rakennusta. Jouduimme melkoiseen pyöritykseen. Ihmiset kiipeilivät toistensa päällä saadakseen nimmarin. Reissu teki vaikutuksen. Näimme siellä kaikenlaista, hyvässä ja pahassa.
Poets of the Fallin vokalisti, säveltäjä ja sanoittaja Marko Saaresto, 37, on onnellinen, mutta väsynyt mies johtuen bändinsä hurjasta työtahdista: yhtye on julkaissut kolmen vuoden aikana kolme levyä ja keikkaillut lähes taukoamatta.
- Olo on helpottunut, koska kolmas levy osoitaa, että bändi on vakiinnuttamassa asemaansa. Nyt uskaltaa luottaa siihen, että voi tehdä ammatikseen musiikkia vielä pitkään.
Marko Saaresto ja kitaristi Olli Tukiainen perustivat Poets of the Fallin vuonna 2003 kyllästyneenä siihen, etteivät he saaneet ääntään kuuluviin edellisessä bändissä. Ydinkolmikkoon liittyi pian myös koskensoittaja Markus ”Kapu” Kaarlonen.
Kaksi vuotta myöhemmin Poets of the Fall ilmestyi kuin tyhjästä popsirkukseen, kun Late Goodbye ja Lift ampaisivat soittolistojen kärkeen. Kaksi ensimmäistä levyä Signs of Life ja Carnival of Rust ovat myyneet platinaa. Tuore albumi meni suoraan Suomen listaykköseksi.
- Uramme sai vauhdikkaan startin. Meillä oli myös aloittelijan tuuria. Kaiken takana on kuitenkin pitkäntähtäimen suunnitelmia. Kirjasimme jo bändiä perustaessa tavoitteemme vihkoon, että näkisimme missä kulloinkin mennään, Saaresto sanoo.
Poets of the Fallin laadukas ja tarttuva musiikki on herättänyt ihastelua ja kateutta. Bändin on kritisoitu esittävän niin sanottua avaimet käteen -rokkia.
- Kateutta on ilmassa pitkälti väärinkäsitysten johdosta. Monet ovat luulleet, että taustallamme on kansainvälinen levyjätti, joka tekee meille läjän hittejä. Mutta asia on täysin päinvastoin. Onneksi ihmiset ovat myöhemmin tajunneet, kuinka valtavan työn olemme tehneet menestyksen eteen.
Rahan valtaa varottava
Poets of the Fallilla ei ole levytyssopimusta, vaan julkaisun on hoitanut alusta asti bändin oma levymerkki Insomniac. Saareston mukaan tee-se-itse –meininki sopii bändille hyvin, koska yhteishenki on hyvä.
- Herkkä taitelijasielu, iso ego ja rahanahne bisnesmies eivät sovi samaan orkesteriin. Vaikka tehdään musiikkibisnestä, rahalle ei saa antaa pikkusormea. Muusikin on tultava ykkösenä, painottaa Saaresto.
Poets of the Fall on liukunut joka levyllään rankempaan suuntaan. Revolution Roulette ei tee poikkeusta. Raskaiden kitaroiden ja vahvan laulutulkinnan vastapainona on aiemmilta levyiltä tuttua akustista tunnelmointia.
Saaresto on tyytyväinen, että Poets of the Fall on onnistunut tekemään monipuolista musiikkia, vaikkakin se vaikeuttaa yhtyeen markkinointia ulkomailla.
- Meidän kuulijakunta on hyvin kirjavaa. Keikoilla näkee niin R&B -jytkeen ystäviä kuin System Of A Downia kuuntelevia metallisteja.
Marko Saaresto suhtautuu Poets of the Fallin lyriikkaan suurella vakavuudella. Hän kertoo saaneensa teksteistään paljon positiivista palautetta myös englantia äidinkielenään puhuvilta faneilta.
- Kirjoitan tekstin tavallaan varastoon ja luen sen läpi vasta myöhemmin. Saatan jättää sanoitukseen jotain hyvinkin kornia, koska se tavallaan kuuluu tarinaan.
Kuhina Poets of the Fallin ympärillä on kiihtynyt ulkomailla. Kotimaan kiertueen lisäksi keikkoja on kevään aikana Venäjällä, Saksassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
Yhtyeen eksoottisin keikka oli tähän mennessä Intian Kanpurissa viime vuoden lopulla. Suurille opiskelijafestivaaleille suuntautunut esiintymismatka oli monessakin mielessä unohtumaton kokemus.
- Kaupunki on Intian köyhimpiä ja saastuneimpia koko maailmassa. Siellä oli hädin tuskin yhtään ehjää rakennusta. Jouduimme melkoiseen pyöritykseen. Ihmiset kiipeilivät toistensa päällä saadakseen nimmarin. Reissu teki vaikutuksen. Näimme siellä kaikenlaista, hyvässä ja pahassa.
Keskustelut (8 viestiä)
Rekisteröitynyt 11.04.2007
16.04.2008 klo 16.49
Rekisteröitynyt 27.04.2007
16.04.2008 klo 20.52
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.04.2008 klo 21.02
Rekisteröitynyt 25.02.2008
21.04.2008 klo 22.09
Rekisteröitynyt 31.03.2008
22.04.2008 klo 20.10
07.05.2008 klo 17.17
09.05.2008 klo 22.14 2
30.07.2008 klo 21.33
Bändille oli melkonen jättipotti päästä kuunteluttamaan tuotoksiaan ympäri maailmaa Max Paynen parissa. Pari ihan hyvää kappaletta toki löytyykin, mutta laulaja on suoraan sanottuna pàska: huono ääni ja laulutyyli, joka ei sovi kappaleisiin lainkaan. Maailmanmenestystä on turha odottaa.
*Oot täysin väärässä. Laulajalla on muuten komein ääni mitä oon ikinä kuullu. Piste.*