Lost-mies Damon Lindelof tapaa koukuttaa keskosiksi jäävillä hyvillä ideoilla. Tarjolla on tiivistettyä häntä, mutta on lupaavaa, että kritiikkiin itsetietoisesti suhtautuva mies kuvailee kautta itsenäiseksi kokonaisuudeksi. Jos mahalaskua ei tarvitse odottaa 10 vuotta, vihjailusta raaskii innostua.

Jakso tiivistyy sanoihin "mitä hittoa", koska se on suunniteltu nettikeskusteluita varten. Kaikki on nurinkurin tavalla tai toisella, jotta googlettaisit jotakin.

Nykypäivän Yhdysvalloissa on uhkaavaa, jos poliisi pysäyttää mustan miehen sormi jo liipaisimella. Vaihtoehtoiseen nykyisyyteen sijoittuvassa sarjassa poliisi on naamioitu, mutta hän on musta, eikä hän saa pistoolia telineestä ilman lupaa. Pysäytetyltä valkoiselta mieheltä löytyy äärioikeiston symboliksi väitetty Rorschach-naamio...

Tulkitaan esiin elämän tarkoitus. 80-luvun sarjakuvassa Rorschach on päähenkilö, mutta hänellä on myrkyllinen asenne ja hän on satiiria sankareista. Tv-sarja on jatko-osa, joka vahvistaa, että Rorschachin vilpittömillä faneilla viiraa päässä. Kohtaus pohtii ironisesti, miten käy, jos sivistyneistön toivomat tiukat aselait menevät läpi ääriliikkeiden uhan säilyessä. Poliisit naamioituvat, koska on liian vaarallista olla poliisi omalla naamalla.

Vaikka niin. Sitten? Erilaisilla kytillä on erilaiset naamiot ja hekin käyttäytyvät fasistisesti naispuolinen päähenkilö mukaanlaskien. Yksi musta harrastaa valkoisen ylivallan juttua ja taivaalta sataa mustekaloja ja kartanon hömppäsetä sanoo pimpelipom. Osa sarjakuvan tuntijoista vetää yhtäläisyyksiä vanhoihin teemoihin, mutta ei pidä lannistua, jos nörtti selittelee visuaalisia täkyjä. Tämä on palapeli kaikille. Mustalla päähenkilöllä on vaaleita lapsia johtuen jalosta värisokeudesta, mysteeristä ja/tai siitä, että kysyisit.

Jakso on miellyttävästi näytelty ja isolla rahalla tehty toiminnallinen jytkähdys. Historiallista rotumellakkaa sivuava takauma vaatii huomion välittömästi. Mitä tulee loistaviin pilotteihin, ero Game of Thronesiin, The Handmaid's Taleen ja jopa harhaisista roboteista kertovaan Westworldiin on se, ettei edes hahmojen tunnereaktioihin voi täysin luottaa.


Jakso 1-2 >