Anon kunnialepakon eli Batmanin arvonimeä sillä perustelulla, että välitön reaktioni oli "jepujee", kun Rachel Maddow kiinnitettiin sivurooliin (tällä haavaa ääneksi). En vielä tiennyt, että arvostamani toimittaja on avoimesti homoseksuaali, mutta tässä yhteydessä pidin häntä heti homoikonina.

Batwoman on DC:n merkittävin homoseksuaali supersankari sarjakuvissa ja nyt hän on ensimmäinen tv-sarjan saava sellainen. En yleensä välitä Arrowverse-jatkumosta, jossa on liukuhihnatuotannon makua, mutta lepakkonainen nimeltä lepakkonainen tekee minut onnelliseksi. Kuka on hänen luotetuin liittolaisensa? Karhumies? Röhöhö! Lisäksi: pääosapimu Ruby Rose oli sähäkkä jo Orange is the New Blackissa.

Batmanin lomaillessa Gotham City yrittää perustaa oikeat poliisivoimat, mutta Liisa Ihmemaassa -jengillä on puukko, joten ei olisi kannattanut. Kate Kane on jumpannut inkkarin kanssa liittyäkseen isänsä johtamiin erikoisjoukkoihin, mutta kun hän oppii olevansa Batmanin serkku, hän alkaa tuurata. Jakso mainitsee, että Batmanin vempeleiden käyttö voi olla vaikeaa, mutta eipä se näytä olevan.

Mainoskatkot pitävät Arrowversen jaksot lyhyinä ja neuroottisina. 40 minuuttiin on taas puristettu älytön määrä esittelyä ja selittelyä. Jos ja kun tahti jatkuu, alan uikuttaa, mutta perusteet tulevat selviksi ja hahmoista oppii jotakin. Katella on erimielisyyksiä isänsä kanssa, mutta ei suoranaisesti siksi, että hän on homostellut itselleen potkut armeijasta: se olisi banaalia. Ihmemaan Liisa on muutakin kuin lämmittelyvastus. Sarjan tarvitsee vain rauhoittua ollakseen asiallista tusinahömppää saman tarinan sataan kertaan katsoville.

Sarjan ansioksi voidaan laskea se, etteivät incelit ole vielä ammuskelleet Joker-näytöksissä. Heillä on kiire äänestää sarja kaikkien aikojen kehnoimmaksi.


Jakso 1-2 >