Tulkinnanvaraisten signaalien mukaan tämä saattaa olla hitti. Miksi? Tämä on turhan upea hitiksi. Nukeilla toteutettu Tumma kristalli -leffa voi olla raskas, jos mieltymykset eivät osu kohdilleen, mutta ihmisiin kyllästyneelle se on kulttiklassikko. Esiosasarja ei kouluta lapsia ja lapsenmielisiä pienillä tarinoilla, vaan jaksot kestävät tunnin ja kausi 10 jaksoa kuten tapauksessa Game of Thrones, johon jotkut ovat tätä verranneet. Verrataan: selittely ei ala yhtä jouhevasti, mutta toisaalta tämä on oikeaa fantasiaa.

Nykyään nukkeja "ei tarvitsisi" käyttää. Visuaalinen tyyli lähtee siitä, että nukeilla voi tehdä kaiken. Toisin sanoen nykyosaaminen sallii jopa huikeat kamera-ajot mutkikkaissa lavasteissa ja mikäli sarja huijaa tietokonetempuilla, huijaus on taitavasti naamioitu. Taikuuden pauketta lukuunottamatta silmä uskoo, että tämä on fyysinen leikki.

Kaikki mikä liikkuu on huvittavaa ja ihanaa; Jim Hensonin huumorintaju elää. Gelflingit ovat maahisia, tonttuja ja/tai keijuja, jotka ovat päästäneet märäntyneet ja korruptoituneet petulinnun peräpuolet eli skeksikset valtakuntiensa ytimeen. Skeksiksien synkät mutta romuluiset juonet lähtevät avautumaan, kun seikkailun- ja tiedonhaluiset nuoret gelflingit heräävät sankaruuteen.

Katso show kerran ja tee muistiharjoituksia pimeässä, niin et ehkä tarvitse satoja nukkeja ja figuureita ympärillesi toisin kuin minä ja ilmastonmuutos perutaan. Keskinkertaista toimintaa ohjaillut Louis Leterrier osoittaa jo pilottijaksolla askarrelleensa itselleen sielun. Katsotaan, miten sujuu tarinankerronta. Se on thronesmainen saavutus, kun pilotin käännekohta nostaa panoksia tuntuvasti eikä teoriassa.


Jakso 1-2 >