Stephen Kingin romaaneihin perustuva tv-sarja sai reilun mahdollisuuden, vaikka aloitin katselun ihmiskunnan rappiota tutkivana analyytikkona. Ensimmäinen mainos listasi klassikot. Tunnetasolla ymmärsin efektin - on loputtomasti mahdollisuuksia -, mutta mitä odottaa käytännössä? Pennywisen auto on Christine ja molemmat lukitaan Shawshankiin? Vai: Pennywise, Christine ja Shawshank mainitaan epämääräisesti jaksojen huipennuksissa, eikä mikään johda mihinkään?

Kingin tarinat liittyvät toisiinsa valmiiksi, joten se kutkuttaisi, jos lupailtu Musta torni -sarja toteutuisi ja tekijät kertoisivat saaneensa oikeudet Kingin koko tuotantoon. Castle Rockin toinen "myyntivaltti" on tuottaja J.J. Abrams, joka on takuu tietystä laadusta, mutta samalla hän on sanakirjaesimerkki katteettomista lupauksista selitettyään suorin sanoin, kuinka hän rakastaa vihjailua enemmän kuin oikeaa sisältöä.

Ukko metsässä... Peura lumessa! Outo ääni. Poika jäätiköllä? CASTLE ROCK. Kymmenien vuosien aikahyppy. Sympaattisen sedän itsemurha. Shawshankin vankila? Vankilassa on kuulemma tapahtunut muutakin outoa kuin se, että vanki ripusti seksikkään julisteen ja vuosien saatossa pökki seinään reiän. Nyt sarja alkaa.

Vähäpuheinen nuorimies löytyy vankilasta, vaikkei kukaan tiedä, mitä hän siellä toimittaa. Johto miettii tilannetta ja vanginvartijan huoli tuo paikalle idealistisen asianajajan, jolla on historiaa. Ensimmäinen jakso osaavasti vakuuttaa, että kaikki liittyy kaikkeen ja asiat paljastuvat rytmikkäästi (riippumatta siitä, miten paljon kiroilemme 6 vuoden päästä). Toinen jakso yhtä laskelmoidusti vakuuttaa olevansa vähemmän laskelmoitu: hahmot ehtivät hieman hengittää, joten heihin on helpompi tykästyä. Sarja tekee moitteetta sen, minkä se lupaa. Tunsin olevani koukussa ennen syövältä pelastavaa ajatusta: seuraavan jakson voisi katsoa, mutta säilyykö tunne viikon? Ei. Todellista koukkua ei ole. Tv-sarjojen taso on liian kova, jotta seuraisin juuri tätä, mutta juuri tätä kaipaaville tämä on tätä.

King-leffoja on nähty läjä ja pari kirjaa on avattu. Viittauksia ei ole pakko ymmärtää, eikä jokainen kysymys ole viittaus. Päähenkilö on uusi, vaikka hänen nimensä lausutaan usein painokkaasti. Tekijöidenkin mukaan tarinan on määrä toimia itsenäisesti, viittausten luodessa historiaa: vaikken saanut viittauksista kiksejä, ymmärrän idean. Fani ei ole rappiolla. Älä ammu.