Tuorein sisältö

V2.fi katsoi: kolme 4K:ta aikuisempaan makuun

Manu Pärssinen

27.07.2018 klo 21.11 | Luettu: 6389 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

4K:ta kesähelteillä
V2.fi jatkaa kesähelteillä 4K-julkaisujen katselua. Juttusarjan ensimmäisessä osassa katselimme Christopher Nolanin tuotantoa (artikkeli täällä), toisessa kesän kynnyksellä katsottavaa monen ikäisille (artikkeli täällä) ja nyt tarjolla on trio vähän aikuisempaan makuun. Red Sparrowin ja The Shape of Waterin ikärajat ovat 16, eikä Greasen 40-vuotisjuhlajulkaisunkaan katsojista suurin osa välttämättä ole sitä nuorinta kansanosaa.

Testilaitteisto: Xbox One X, LG 55UJ750V -televisio.

Grease 40th Anniversary Edition


4K UltraHD Blurayt tarjoavat taas yhden syyn erinäisten teosten uudelleenjulkaisuun, mutta juhlavuosi on aivan yhtä pätevä tekosyy kuin muutkin. Grease-musikaali on hampurilaiskastiketta tihkuvaa ehtaa americanaa, joka on osa Yhdysvaltojen kulttuuria melkein yhtä vahvasti kuin valkopäämerikotkat tai omenapiirakka. Vuonna 1978 julkaistun elokuvan pääosiin valittiin juuri tähdeksi siinä vaiheessa Saturday Night Fever -discoilun myötä noussut John Travolta sekä kantrimusiikkilaulaja Olivia Newton-John ja valkokankaan taika tapahtui. Kriitikot sekä kansa ylistivät, monet ääniraidan kappaleista päätyivät radiokanavien vakiolistoille ja pääosakaksikko supertähdiksi. Grease on edelleen neljänneksi menestynein (ei-animaatio-)musikaali kautta aikain ja kaikki sen ohittaneet ovat paljon tuoreempia tapauksia.

Fiftarien rasvalettejä, mekkoja, rullaluistimia, amerikanrautoja, rockenrollia ja seksiä. Niistä muodostuu pohjimmiltaan melko perinteinen tarina kahden eri maailmasta olevan henkilön rakastumisesta ja sopeutumisesta. Koska energinen elokuva jo 70-luvulla kuvasi mennyttä 50-lukua, se on kestänyt kuolemattomien hittiensä myötä ajan hampaan nakerrusta. Toki mukana on enemmän tai vähemmän nykyvinkkelistä nolostuttavaakin menoa, mutta se on varmaa, että näin hyvällä kuvanlaadulla en ole sitä koskaan nähnyt. Muutamia filmiroskia saattoi näkökentässä erottaa, mutta enimmäkseen kuvan tarkkuudelle pitää nostaa hattua.Tässä versiossa 50-luvun pastellivärit toistuvat hieman karkkimaisen liioteltuina, mutta sekin sopii mielestäni tunnelmaan.

Äänipuolella on tehty käsittääkseni paljon työtä alkuperäisistä nauhoituksista uudelleen liikkeelle lähtien, eikä musiikin tai repliikkien toistumisessa ole valittamisen sanaa. Bonukset löytyvät tavan mukaisesti siltä perus-bluraylta ja niitä onkin kohtuullisen reilusti alkaen biisikaraokesta aina poistettuihin tai erilaisiin kohtauksiin. Mukana on dokumentteja elokuvan tekemisestä, alkuperäisestä musikaalista Bostonissa, 25-vuotisjuhlista, haastatteluja sekä arkistoista pelastetut vaihtoehtoiset aloitusanimaatio ja lopetuskohtaus (vaikka jälkimmäisessä ei paljon nähtävää olekaan ja ensimmäinen on syystäkin jätetty käyttämättä).
Musikaaliklassikko on tuotu - ei välttämättä äärimmäisen kunnianhimoisesti, mutta kunnialla - nykypäivän tallennusmuotoon.

V2.fi-arvio: Ei V2.fi-arviota.

Red Sparrow


Red Sparrow -vakoojatrilleri oli jäänyt minulta hieman pimentoon, vaikka internetissä sana olikin kiertänyt, että noin 20 leffassa per vuosi esiintyvä Jennifer Lawrence oli roolia varten höllännyt sääntöään paljaan pinnan näyttämisestä. J-Law on tällä kertaa venäläinen ballerina, joka “onnettomuuden”, setänsä yhteyksien ja äitinsä lääkärilaskujen vuoksi päätyy “varpusia” kouluttavaan laitokseen. Varpuset taas ovat vakoojia, jotka pääsevät käsiksi tietoihin viettelemällä kohteensa keinoja kaihtamatta.

Pääkohteena punavarpusella on CIA:n agentti Nate Nash (Joel Edgerton), mutta Jenniferin esittämällä Dominikalla on mielessään isommat kuviot ja matkan varrella on monta mutkaa. Niistä muutama on ihan mukaviakin kierrepalloja, joita ei puolta tuntia aiemmin ennakkoon arvannut. Korkeaa ikärajaa ei Red Sparrowille ole lätkäisty pelkästään pepun näkymisestä, vaan mukana on yllättävänkin brutaalia tappamista ja kidutusta. Kyseiset kohtaukset tuntuivat hieman liiankin tarkoitushakuisilta, mutta eipä niitä jääty pitkään murehtimaan.

Toveri Venäjänmaalla sekä toisessa tapahtumapaikassa Budapestissa on tietenkin synkkää, varjoisaa ja rapistunutta ja koko elokuva on täynnä murrettuja, haalistuneita värisävyjä, pimeitä nurkkia sekä himmeästi valaistuja ympäristöjä. HDR:stä on siis erinomaista iloa ja kuvaa on hämyisimmissäkin kohtauksissa miellyttävä katsoa. Sama pätee tarkkuuteen ja ammattitaitoiseen kameran/linssien hyödyntämiseen, eikä siirtoa levyformaattiin ole sössitty missään vaiheessa.

Perus-blu-raylta löytyy melkein puolitoista tuntia lisää katsottavaa elokuvan tekemisestä, kirjasta, johon se perustuu, sekä kymmenkunta poistettua kohtausta. Red Sparrow on jakanut kriitikkojen mielipiteitä, mutta vaikka välillä tuli vilkaistua kelloonkin, se piti tarpeeksi otteessaan loppuun asti. Eniten jäi tosin mietityttämään, millä perusteella jotkut venäläiset puhuivat venäjää, toiset englantia venäläisellä aksentilla ja jotkut selkeää amerikkaa. Ehkä sillekin joku taiteellinen perustelu oli. Vakoojapätkät, joiden pääosassa eivät ole räjähdykset tai pilvenpiirtäjistä roikkumiset saisivat joka tapauksessa tehdä pienen comebackin.

V2.fi-arvio

The Shape of Water


Olen aina pitänyt ‘aikuisten saduista’, eli parhaista Tim Burtoneista, Ameliesta ja monista muista samantyylisistä teoksista. Yksi sellainen on Pan’s Labyrinth, jonka ohjaajan Guillermo Del Toron uusin teos The Shape of Water lupaili Splashia ilman komediaa sekoitettuna tuoreempaan ja aikuisempaan makuun suunnattuun Kaunottareen ja hirviöön. Lupaukset täytettiin, mutta vaikka omat odotukseni olivat ehkä yläkanttiin ja poistuin teatterista olkia kohautellen, oli leffan saama Oscar-sade osittain perusteltua.

Elokuva kertoo valtion testilaitoksen kirjaimellisesti hiljaisesta hissukasta: mykästä siivoojasta (Sally Hawkins), joka ystävystyy vankina pidettävän kalamiehen (lukemattomia kumipukurooleja tehnyt Doug Jones) kanssa. Ystävystyminen johtaa kahden outolinnun rakastumiseen ja intiimeihinkin hetkiin. Taitavasti tehtyjä efektejä, tarkasti mietittyjä ympäristöjä ja muutamia vahvoja roolisuorituksia ympäröi tarina, joka olisi kaivannut paikoitellen tujauksen lisää syvyyttä, tunnetta ja särmää. Michael Shannonin esittämä superpaha pomomies varastaa showta, mutta se, kuinka pitkälle hahmo menee, tuntuu ylilyödyltä. Toinen katsomiskerta nosti mielipidettäni elokuvasta kuitenkin hieman.

Leffan 60-lukulaisen himmeän noir-mainen sini/harmaa/ruskea värimaailma sekoitettuna fantasiamaisiin sävyihin sekä vedenalaisiin kohtauksiin on taas erinomaista pureskeltavaa HDR-toistolle ja lopputulos maistuu näköelimille. Elokuvaa ei kuvattu 4K:na vaan se on skaalattu 2K-versiosta 4K-levylle ja sen jälkeen paranneltu, mutta työ on tehty sen verran hyvin, että perus-blu-rayhin verrattuna eron huomaa yksityiskohdissa. Värimaailman buustaus vielä entistäkin satumaisemmaksi on kuitenkin se ehdoton plussa.

Olen nähnyt Youtubesta muutamia break-downeja The Shape of Waterin efekteistä, joten bonussisältö kiinnosti minua erityisesti. Sitä on kuitenkin hieman nihkeästi, ja vaikka pienet featurepätkät, joissa näyttelijät ylistävät Del Toroa olivat ihan mielenkiintoisia, paketin paras osio on “Masterclass”, jonka alussa luvataan mennä hirviöelokuvan teon pieniin yksityiskohtiin. Sekin on kuitenkin aivan liian lyhyt - tätä olisi katsellut vartin sijasta tunnin.

V2.fi-arvio.

V2.fi | Manu Pärssinen
< Peltonen: Rick and M... Peltonen vastaan Ste... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (3 viestiä)

LisääTätä

28.07.2018 klo 00.16 24 tykkää tästä

Tämä oli mukavaa vaihtelua JiiTeePeltosen aivopieruille.
lainaa
Ohikulkija

28.07.2018 klo 14.49 11 tykkää tästä

Tätä lukiessa ei tullut sellainen olo että joku paskantaa sinun pään sisälle. Yksi tykkää.
lainaa
LateHuominen

Rekisteröitynyt 18.01.2015

28.07.2018 klo 19.39 1 tykkää tästä

Jos Olivia ja John olisi mennyt naimisiin niin Olivian sukunimi olisi voinut olla Newton-John-Travolta, se olisi ollut hauskempaa kuin
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova