Nyt niitä on kymmenen. Ensimmäinen bongaamani lista kehtasi provosoida laumafaneja jopa yhdellä "virheellä", joten on hyvä aika muistuttaa mielipiteenvapaudesta.

10. Solo - arvostelu

Perushuono tarina viihdyttäisi, jos Han Solon vanhojen repliikkien kuvittamisen tilalla olisi jotakin persoonallista, kuten Han Solo.

9. Rogue One - arvostelu

Itsemurhatehtävä on rohkea varhainen aihe Mikki Hiirelle, mutta hahmot ovat tekemällä tehtyjä, eikä suhteissa ole kipinän kipinää.

8. The Last Jedi - arvostelu

Viihdyttävä kierrätys turhauttaa kumoamalla välittömästi omat ideansa ja haistattamalla pitkät edeltäjälleen. Kaksi sanaa: rikkinäinen puhelin.

7. The Force Awakens - arvostelu

Niin paljon taitoa, niin vähän sielua. "Nelosta" kopioidaan niin suoraan, että kolme elokuvaa tuntuu jääneen näkemättä, kunnes hoksaat katsoa episodit IV-VI takaperin.

6. Pimeä uhka - arvostelu

Tarpeeton mutta kiinnostava vilkaisu tarinan juuriin on 60-luvun tehosteklassikoiden tasolla. Ulina on tehnyt Jar Jar Binksistä rakastettavan altavastaajan.

5. Imperiumin vastaisku

Joillekin Imperiumi on täyttymätön lupaus paremmasta. Minulle se on outo siirtymä, jossa kouluttautumisessa ja takaa-ajossa kestää sama 60 minuuttia. Ja karismaattinen tehosteklassikko.

4. Jedin paluu

Lapsena järkeilin, että Max Rebo on vain pukeutunut pehmonorsuksi, koska leffa ei voi olla vakavissaan. Ristiriidat ovat rikkaus, kun pohja toimii. Hienostunutta on muun muassa James Earl Jonesin ääntely, joka tekee Darth Vaderin rajusta muutoksesta luonnollisen ja liikuttavan.

3. Uusi toivo

Sarjan ainoa oikea, itsenäinen elokuva. Se on hyvä sanoa, sillä vaikka nimi "Episodi IV" on myöhempi lisäys, leffa on konseptiltaan "vanhan seikkailusarjan jatko-osa" ja jaloillaan se silti pysyy. A Star Wars Storyilla on opittavaa.

2. Kloonien hyökkäys

Tarina salaliitosta on mutkikas, mutta pirullisen looginen; Jar Jar Binksin epäluottamuslause liittokanslerille on puhdasta neroutta! Jäykkä, ylimielinen, epävakaa, valtion orjuuttama, romantiikassa epätoivoisen epäpätevä, ikäiseni päähenkilö on sarjan samaistuttavin. Otteita päiväkirjastani 2002:

Huusin lujaa ja käskin painumaan helvettiin. [...] Sen rillit hajosivat kahtia!! [...] Toivon että paska pääsee tuskistaan. [...] Saan ehkä jatkaa verotoimistossa. [...] Olen maailman viksuin jätkä haah ha haa!! [...] Vitun kirjoittamiset on taas jäissä. [...] Kukaan ei pärjää shakissa! Tarjoilijan mukaan olemme "spirit people". [...] Taidan olla jo legenda Peliplaneetta.comissa. [...] Kävin katsomassa paskahkon komedian Mr. Deedsin vain Winona Ryderin takia ja itkin vielä sunnuntainakin. [...] On jo viikon tuntunut, ettei haittaa vaikka kuolisin. Kirja ei synny ja Winonaa en saa.

Paskaa näyttelemistäkö?


1. Sithin kosto

Anakinin vajoaminen synkkyyteen ei ole yhtä samaistuttavaa kuin vihjailu rappion mahdollisuudesta, mutta Sithin kosto on elokuvana jämäkämpi ja uljaassa melodramaattisuudessaan todellinen avaruusooppera.