GP2X-F200 -käsikonsoli
Viikon vimpain #17
Nintendo ja Sony hallitsevat kädessä pidettävien pelikonsolien markkinoita. DS:n ja PSP:n rinnalla markkinoilla on lähinnä joitakin lapsille tarkoitettuja, hyvin yksinkertaisia vempeleitä muutamalla pelillä. Näiden lisäksi on kuitenkin olemassa myös GP2X-niminen konsoli, joka on raivannut itselleen oman, pienen mutta mukavan nurkan harrastajien sydämistä. Tämä korealaisen GamePark Holdings -yhtiön valmistama käsikonsoli kulkee valtavirtaa vastaan nyt uuden F200-mallin voimin. Pienen, mutta innokkaan käyttäjäkunnan kerännyt aiempi GP2X-F100 myi muutamia kymmeniä tuhansia kappaleita, mikä oli ilmeisen riittävästi, jotta kehitystä on pystytty jatkamaan.
GameParkin historia ulottuu vuoteen 2001, jolloin julkaistiin alkuperäinen GamePark GP32. Myöhemmin nähtiin vielä kohennetulla näytöllä varustetut FLU- ja BLU-versiot. Sittemmin firma jakaantui kahtia ja myös laitekehitys lähti kahteen suuntaan. Alkuperäinen GamePark-yhtiö ei saanut suuria suunnitelmiaan 3D-kiihdytetyistä malleista koskaan toteutettua, mutta Holdings jatkaa kehitystyötä edelleen.
Isot pelurit hallitsevat käsikonsolimarkkinoita sikäli jämäkällä otteella, että samalla tuotekonseptilla kilpailu olisi pienelle toimijalle käytännössä mahdotonta. Kantava ajatus GP2X:n takana onkin tyystin erilainen: siinä missä markkinajohtajat yrittävät kaikin keinoin estää kotikutoisen ohjelmankehityksen piratismin pelossa (monille lienee tuttua Sonyn kilpajuoksu hakkereita vastaan firmware-päivitysten muodossa), GP2X on lähtökohtaisesti avoin. Kuka hyvänsä voi siis ladata valmistajan tukemat ohjelmointityökalut ja alkaa työstää omaa mestariteostaan GP2X:lle. Ohjelmakirjasto koostuukin pääosin vapaaehtoisten tekemistä pelien ja emulaattorien porttauksista, kaupallista ohjelmatuotantoa ei käytännössä ole.
Konsolin sisuksissa hyrrää 200 megahertsin ARM 920T -suoritin, jota avustaa hiukan yksinkertaisempi ARM 940T. Monet ohjelmat tarjoavat mahdollisuuden ylikellotukseen ja muutaman kymmenen megahertsin tehonlisäys toimiikin luotettavasti. Mallista riippuen kellotus onnistuu jopa 300 megahertsiin, mikä takaa emulaattoreille paremman toiminnan, mutta vastaavasti syö enemmän virtaa. 3D-kiihdytystä ei laitteistossa ole, mutta sen sijaan videon purkuun ja skaalaukseen rauta taipuu. Näytön tarkkuus on 320x240 ja värisyvyys 16 bittiä. Muistia laitteessa on 64 megatavua ja tallennusmediana käytetään tavallisia SD-kortteja (uudet firmwaret tukevat SDHC-korttejakin). Tiedostoja voi siirtää joko kortinlukijan avulla tai USB-kaapelilla, jolloin GP2X näkyy tietokoneelle tavallisena massamuistina. Virtansa laite ottaa kahdesta AA-paristosta, mutta reippaan tehonkulutuksen vuoksi akut tai erillinen muuntaja ovat ainoat järkevät vaihtoehdot. Hyvilläkin akuilla käyttöaika jää pahimmillaan vain muutamaan tuntiin, riippuen käytöstä.
GP2X:n käyttöjärjestelmä perustuu Linuxiin, mikä ei tosin juurikaan näy käyttäjälle. Käynnistymisen jälkeen näytölle tulee graafinen käyttöliittymä, josta voi valita pelien käynnistyksen, videotoistimen, musiikkisoittimen, kuvanlukijan, e-kirjojen näyttäjän tai asetukset. Yksinkertaisen tiedostonhallinnan avulla pystyy poistamaan ja kopioimaan SD-kortin tiedostoja, mutta kätevimmin sama asia hoituu yleensä tietokonetta käyttäen.
F100-malliin verrattuna näkyvin ero on F200:n väri: alkuperäinen kokomusta on nyt vaihtunut Apple-henkiseen valkoiseen muoviin. Laitteisto on pääosin muuten sama, mutta uutuutena F200:ssa on kosketusnäyttö. Kosketusnäyttö tuntuu hieman päälleliimatulta ominaisuudelta, sillä mukana tulevalle kynälle ei ole mitään säilytystilaa konsolissa, vaan sitä täytyy kanniskella erikseen. Periaatteessa kosketusnäytöstä on paljonkin iloa hiiren korvikkeena, mutta tällä hetkellä hyvin harva ohjelma tukee sitä F200:n uutuuden vuoksi. Alkuperäinen löysä ja epävarma joystick on korvattu digitaalisella d-padilla, mutta ei tämäkään toteutus vielä mikään täydellinen ole. Siinä, missä joystickillä oli vaikea ohjata suoraan sivuille tai ylös, on d-padilla vaikea ohjata vinoon. Jostain kumman syystä aiempi start-nappula on nykyään nimeltään home, mikä voi aiheuttaa uudelle käyttäjälle hieman päänvaivaa.
GP2X:n mukana tulevat video-, kuva- ja musiikkitoistimet ovat lähinnä mukavia pikku bonuksia pelilaitteeseen. Pikaisen testailun perusteella vakiosovellukset alkavat hiljalleen päästä eroon lastentaudeistaan. Kuvanlukija näytti kaikki kokeillut jpegit ongelmitta, mp3-soitin selviytyi niin ikään kunnialla kokeilluista kappaleista (mukana oli sekä LAME:lla että iTunesilla enkoodattuja kappaleita) ja videotoistinkin toimi kohtuullisesti. Videotoistin tukee avi-muotoisia tiedostoja DivX- tai Xvid-koodauksella. Viidestä kokeillusta videopätkästä kaikki toimivat, tosin kahden mustavalkoisen Xvid-tiedoston kanssa toisto oli nykivää. Positiivisena yllätyksenä testissä puolestaan oli hyvälaatuisen 608x336 pikselin trailerin toisto täysin ongelmitta. Videon rautakiihdytys kompensoi suhteellisen hidasta suoritinta ilmeisen hyvin. Takavuosina äänen ja kuvan synkronoinnissa ilmeni pahoja ongelmia, mutta nyt tilanne on kohentunut selvästi.
Harrastajat ovat kääntäneet GP2X:lle muilta alustoilta lukuisan määrän emulaattoreita ja pelejä. Tutut klassikot kuten Doom, Duke Nukem ja Quake kulkevat GP2X:n mukana kätevästi taskussa. Kiinnostavinta antia ovat kuitenkin emulaattorit, joiden kautta laitteen pelivalikoima kasvaa moninkertaiseksi. Emuloitujen alustojen lista on pitkä ja taso vaihtelee, mutta vanhemman polven laitteet kuten NES, SNES, Sega Master System ja Megadrive sekä Commodore 64 ovat hyvin tuettujen joukossa. ScummVM mahdollistaa LucasArtsin klassikkojen pelaamisen ja myös MAME:sta on käännös. F200:n uusi firmware 4.0 ei valitettavasti ole yhteensopiva kaikkien emulaattoreissa käytettyjen kikkojen kanssa, joten erinomaiset DrMD (Megadrive) ja VICE (C64) eivät suostuneet toimimaan. Tässä tapauksessa ongelma ei ole onneksi paha, sillä PicoDrive ja Frodo toimivat hienosti nekin. Tilanne kohentunee ajan myötä, kun emulaattoreista tulee uusia versioita, mutta juuri nyt ei kannata odottaa, että vanhat ohjelmat toimisivat ongelmitta. Yllättävää oli, että yleensä huonotapaisina pidetyt demoskenetuotokset tuntuivat kaikki toimivan erinomaisesti.
GP2X:n ohjelmisto on ymmärrettävästi pelipainotteista - varsinaiset PDA:t ovat kuitenkin hieman eri laitteita. Linux-pohjaisten PDA-laitteiden Qtopia- ja GPE-ympäristöistä on versiot myös GP2X:lle, joten kokeilunhaluinen voi yrittää käyttää konsoliaan myös hyötytarkoituksiin. Valitettavasti verkkoon pääsee ainoastaan ulkoisen tietokoneen avustamana USB-portin tai erillisen laajennustelakan kautta, mikä rajoittaa matkakäytön mahdollisuuksia.
Suurten pelitalojen uusimpia hittipelejä kaipaavalle GP2X-F200 ei sovi, mutta se ei ole laitteen tarkoituskaan. Sen sijaan näpräämistä ja emulaattoreita rakastavalle harrastajalle GP2X tarjoaa monenlaista tekemistä ja maailmanlaajuisen käyttäjäyhteisön. Lisäksi avoin kehitysmalli mahdollistaa osaavalle tekijälle omien projektien kehittelyn. Jos omistat jo F100:n, on F200 lähinnä kosmeettinen laitteistoparannus eikä edes täysin ongelmaton sellainen. Niin kauan kuin kosketusnäyttöä ei laajasti tueta ja kaikki tärkeimmät ohjelmat eivät toimi, ei uudempaan malliin päivitykselle ole juuri perusteita.
Tuote: GP2X-F200-käsikonsoli
Myyjä: Xbitti
Hinta:: 174,90 eur
Valmistajan kotisivu: GamePark Holdings
Ohjelmia GP2X:lle: gp2x File archive
Teksti ja kuvat: Markku Reunanen
Isot pelurit hallitsevat käsikonsolimarkkinoita sikäli jämäkällä otteella, että samalla tuotekonseptilla kilpailu olisi pienelle toimijalle käytännössä mahdotonta. Kantava ajatus GP2X:n takana onkin tyystin erilainen: siinä missä markkinajohtajat yrittävät kaikin keinoin estää kotikutoisen ohjelmankehityksen piratismin pelossa (monille lienee tuttua Sonyn kilpajuoksu hakkereita vastaan firmware-päivitysten muodossa), GP2X on lähtökohtaisesti avoin. Kuka hyvänsä voi siis ladata valmistajan tukemat ohjelmointityökalut ja alkaa työstää omaa mestariteostaan GP2X:lle. Ohjelmakirjasto koostuukin pääosin vapaaehtoisten tekemistä pelien ja emulaattorien porttauksista, kaupallista ohjelmatuotantoa ei käytännössä ole.
Ominaisuudet
Konsolin sisuksissa hyrrää 200 megahertsin ARM 920T -suoritin, jota avustaa hiukan yksinkertaisempi ARM 940T. Monet ohjelmat tarjoavat mahdollisuuden ylikellotukseen ja muutaman kymmenen megahertsin tehonlisäys toimiikin luotettavasti. Mallista riippuen kellotus onnistuu jopa 300 megahertsiin, mikä takaa emulaattoreille paremman toiminnan, mutta vastaavasti syö enemmän virtaa. 3D-kiihdytystä ei laitteistossa ole, mutta sen sijaan videon purkuun ja skaalaukseen rauta taipuu. Näytön tarkkuus on 320x240 ja värisyvyys 16 bittiä. Muistia laitteessa on 64 megatavua ja tallennusmediana käytetään tavallisia SD-kortteja (uudet firmwaret tukevat SDHC-korttejakin). Tiedostoja voi siirtää joko kortinlukijan avulla tai USB-kaapelilla, jolloin GP2X näkyy tietokoneelle tavallisena massamuistina. Virtansa laite ottaa kahdesta AA-paristosta, mutta reippaan tehonkulutuksen vuoksi akut tai erillinen muuntaja ovat ainoat järkevät vaihtoehdot. Hyvilläkin akuilla käyttöaika jää pahimmillaan vain muutamaan tuntiin, riippuen käytöstä.
F100-malliin verrattuna näkyvin ero on F200:n väri: alkuperäinen kokomusta on nyt vaihtunut Apple-henkiseen valkoiseen muoviin. Laitteisto on pääosin muuten sama, mutta uutuutena F200:ssa on kosketusnäyttö. Kosketusnäyttö tuntuu hieman päälleliimatulta ominaisuudelta, sillä mukana tulevalle kynälle ei ole mitään säilytystilaa konsolissa, vaan sitä täytyy kanniskella erikseen. Periaatteessa kosketusnäytöstä on paljonkin iloa hiiren korvikkeena, mutta tällä hetkellä hyvin harva ohjelma tukee sitä F200:n uutuuden vuoksi. Alkuperäinen löysä ja epävarma joystick on korvattu digitaalisella d-padilla, mutta ei tämäkään toteutus vielä mikään täydellinen ole. Siinä, missä joystickillä oli vaikea ohjata suoraan sivuille tai ylös, on d-padilla vaikea ohjata vinoon. Jostain kumman syystä aiempi start-nappula on nykyään nimeltään home, mikä voi aiheuttaa uudelle käyttäjälle hieman päänvaivaa.
F200-mallin esittelyvideo IFA-messuilta
Ohjelmat
GP2X:n mukana tulevat video-, kuva- ja musiikkitoistimet ovat lähinnä mukavia pikku bonuksia pelilaitteeseen. Pikaisen testailun perusteella vakiosovellukset alkavat hiljalleen päästä eroon lastentaudeistaan. Kuvanlukija näytti kaikki kokeillut jpegit ongelmitta, mp3-soitin selviytyi niin ikään kunnialla kokeilluista kappaleista (mukana oli sekä LAME:lla että iTunesilla enkoodattuja kappaleita) ja videotoistinkin toimi kohtuullisesti. Videotoistin tukee avi-muotoisia tiedostoja DivX- tai Xvid-koodauksella. Viidestä kokeillusta videopätkästä kaikki toimivat, tosin kahden mustavalkoisen Xvid-tiedoston kanssa toisto oli nykivää. Positiivisena yllätyksenä testissä puolestaan oli hyvälaatuisen 608x336 pikselin trailerin toisto täysin ongelmitta. Videon rautakiihdytys kompensoi suhteellisen hidasta suoritinta ilmeisen hyvin. Takavuosina äänen ja kuvan synkronoinnissa ilmeni pahoja ongelmia, mutta nyt tilanne on kohentunut selvästi.
Harrastajat ovat kääntäneet GP2X:lle muilta alustoilta lukuisan määrän emulaattoreita ja pelejä. Tutut klassikot kuten Doom, Duke Nukem ja Quake kulkevat GP2X:n mukana kätevästi taskussa. Kiinnostavinta antia ovat kuitenkin emulaattorit, joiden kautta laitteen pelivalikoima kasvaa moninkertaiseksi. Emuloitujen alustojen lista on pitkä ja taso vaihtelee, mutta vanhemman polven laitteet kuten NES, SNES, Sega Master System ja Megadrive sekä Commodore 64 ovat hyvin tuettujen joukossa. ScummVM mahdollistaa LucasArtsin klassikkojen pelaamisen ja myös MAME:sta on käännös. F200:n uusi firmware 4.0 ei valitettavasti ole yhteensopiva kaikkien emulaattoreissa käytettyjen kikkojen kanssa, joten erinomaiset DrMD (Megadrive) ja VICE (C64) eivät suostuneet toimimaan. Tässä tapauksessa ongelma ei ole onneksi paha, sillä PicoDrive ja Frodo toimivat hienosti nekin. Tilanne kohentunee ajan myötä, kun emulaattoreista tulee uusia versioita, mutta juuri nyt ei kannata odottaa, että vanhat ohjelmat toimisivat ongelmitta. Yllättävää oli, että yleensä huonotapaisina pidetyt demoskenetuotokset tuntuivat kaikki toimivan erinomaisesti.
GP2X:n ohjelmisto on ymmärrettävästi pelipainotteista - varsinaiset PDA:t ovat kuitenkin hieman eri laitteita. Linux-pohjaisten PDA-laitteiden Qtopia- ja GPE-ympäristöistä on versiot myös GP2X:lle, joten kokeilunhaluinen voi yrittää käyttää konsoliaan myös hyötytarkoituksiin. Valitettavasti verkkoon pääsee ainoastaan ulkoisen tietokoneen avustamana USB-portin tai erillisen laajennustelakan kautta, mikä rajoittaa matkakäytön mahdollisuuksia.
GameBoy Advance -emulaattori toiminnassa
Yhteenveto
Suurten pelitalojen uusimpia hittipelejä kaipaavalle GP2X-F200 ei sovi, mutta se ei ole laitteen tarkoituskaan. Sen sijaan näpräämistä ja emulaattoreita rakastavalle harrastajalle GP2X tarjoaa monenlaista tekemistä ja maailmanlaajuisen käyttäjäyhteisön. Lisäksi avoin kehitysmalli mahdollistaa osaavalle tekijälle omien projektien kehittelyn. Jos omistat jo F100:n, on F200 lähinnä kosmeettinen laitteistoparannus eikä edes täysin ongelmaton sellainen. Niin kauan kuin kosketusnäyttöä ei laajasti tueta ja kaikki tärkeimmät ohjelmat eivät toimi, ei uudempaan malliin päivitykselle ole juuri perusteita.
Tuote: GP2X-F200-käsikonsoli
Myyjä: Xbitti
Hinta:: 174,90 eur
Valmistajan kotisivu: GamePark Holdings
Ohjelmia GP2X:lle: gp2x File archive
Teksti ja kuvat: Markku Reunanen
Keskustelut (19 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.02.2008 klo 19.02
ScummVM pelit skaalamattomana ja kosketusnäytöllä kuulostaa sen verta houkuttelevalta taskukombolta, että to-get listan kärkipäässä tulee olemaan kovat kahinat lähiaikoina.
Rekisteröitynyt 17.04.2007
16.02.2008 klo 19.54
http://www.v2.fi/keskustelut/?mode=viewtopic&tid=1385
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.02.2008 klo 16.25
Rekisteröitynyt 17.04.2007
17.02.2008 klo 17.57
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
18.02.2008 klo 01.38
Rekisteröitynyt 17.04.2007
18.02.2008 klo 07.27
Eiköhän niitä koskettimia sieltä voi väännellä sopivampaan asentoon, jos ei mitään ole fyysisesti rikki mennyt. Ja eiköhän Jarkkokin kohta saane koneensa (tuo kuvassa näkyvä F100).
Kyllä jotkut on silleenkin tehnyt, pelkään vaan että ne katkeaa. Muutenhan laitteessa ei ole muuta kuin se että kotelo ei ole kunnolla kiinni kun se piti avata, johtuen kuulokeportin irtoamisesta. Ja näyttö (se paksu irroitettavissa oleva) on pölyinen ja yksi naarmukin taitaa löytyä.
http://www.v2.fi/keskustelut/?mode=viewtopic&pid=19986#19
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
18.02.2008 klo 12.54
Rekisteröitynyt 24.10.2007
18.02.2008 klo 13.46
Rekisteröitynyt 27.05.2007
18.02.2008 klo 18.51
lisäinfoa kiitos mikäli asiaan on tulossa korjausta
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
18.02.2008 klo 19.43
19.02.2008 klo 09.27
Rekisteröitynyt 27.06.2007
19.02.2008 klo 21.37
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
20.02.2008 klo 08.55
Rekisteröitynyt 14.07.2007
26.02.2008 klo 15.20
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
27.02.2008 klo 01.24
Rekisteröitynyt 07.08.2007
01.03.2008 klo 14.52
Tai sitten odottelisin tuota pandoraa.
30.10.2009 klo 17.49
15.04.2010 klo 12.34
18.04.2010 klo 23.22
Kontaktoi maililla erva (piste) majava at gmail (piste) com