V2.fi julkaisee yhteistyössä Foxin kanssa Tony Horkinsin tekemän haastattelun Angelina Jolie-Pittistä, aiheena Kung Fu Panda 3.


”Se idea, että yhdistetään kung-fu ja panda on jo sellaisenaan nerokas ja hauska”, kertoo Angelina Jolie DreamWorksin studiolla Kaliforniassa. ”Ja mielestäni siinä on kauniita ajatuksia, joista ihmiset välittävät.”



Jokaisessa elokuvassa on sen oma juttu, josta voi löytää jotain ainutkertaista. Ne kertovat perheestä ja herättävät kysymyksiä kuten ”mihin minä kuulun?”. Koska niissä on vaikutteita Kiinasta, ihmiset tutustuvat uuteen maailmaan, ymmärtävät erilaista paikkaa. Hahmoista huokuu ikiaikaista viisautta ja monet lapset kuulevat näistä asioista ensimmäistä kertaa. On hienoa, että heitä viihdytetään ja samalla kerrotaan vähän eri kulttuurista.



Hän ottaa asiat liian vakavasti – ja minulla on sama ongelma. Saatan haluta olla taisteluissa kaiken aikaa sekä ottaa asiat todella vakavasti ja samalla unohdan pitää hauskaa. Minulle on hyväksi olla Jack Blackin seurassa, samoin kuin Tiikerittären on hyvä olla Pon seurassa. On hienoa olla jonkun kanssa, joka on niin täynnä elämää ja huumoria ja musiikkia. Tiikeritär on myös hyvin tarkka yksityisyydestään ja vaikka olen julkisuuden henkilö, pidän huolta yksityiselämästäni.



Hahmo ei kehity paljon tässä osassa, mutta sellainen hän on – hän ei muutu. Kun hän pehmenee, se on vain hyvin pieni osa häntä. Elokuvan viisikko edustaa eri asioita, eri tyyppisiä ihmisiä ja persoonia, joten me pysymme samana kun Po lähtee etsintäretkelleen. Näemme hieman enemmän hänen ja Pon välistä ystävyyttä, mutta silti Po ajaa hänet välillä hulluksi.



Hieman. Jos käsikirjoituksessa oli jotain, josta emme pitäneet, meitä ei pakotettu tekemään sitä ja kohtauksia tehdessä voimme improvisoida tyyliin ”minusta hän sanoisi tai tekisi näin”. Koska meitä on viisi, pallottelimme repliikkejä toisillemme ”apina voisi sanoa noin, en minä”.





Oli hieman kummallista, että ajattelin, että kun ääninäytellään, pitää luoda hahmolle ääni ja ensimmäisellä kerralla tein mitä kummallisimpia ääniä. Sitten minulle selitettiin, että niin ei tarvitse tehdä, joten se on vain minun oma ääneni, matalalta puhuttuna. Ääni pysyy matalana ja vahvana, koska hän on niin absoluuttinen, hän ei koskaan hassuttele tai ole utelias.



He ovat mahtavia! Bryan Cranston on todella liikuttava Pon isänä – todella liikuttava. Jotkut ihmiset vain osaavat käyttää ääntään ja ottaa sen tosissaan. Elokuva on animaatio, mutta he ottavat sen tosissaan ja todella esiintyvät – siitä kuulee, että hän on omistautunut tälle suhteelle ja pojan menettäminen ja löytäminen välittyy katsojalle. Se on ihanaa. Ja J.K. on hullu hyvällä tavalla; voimakas, sekopäinen ja upeasti ruuvi löysällä.



Kävin kerran sairaalassa ja näin pienen tytön, jolla oli Tiikeritär-pehmolelu. Menin hänen luokseen ja aloin puhua, mutta luulen että se vain hämmensi häntä: ”Miksi matkit leluani?”. Kotonani se on jotain, jonka voimme kokea yhdessä lapsieni kanssa. Kaikkia elokuviani en voi näyttää lapsilleni ja nyt he ovat myös mukana tässä pikku pandoina.



Todella hauskaa. Sanoin heille, että heidän ei ole pakko tehdä sitä ja se olisi vain muutama repliikki huvin vuoksi, eivätkä he haluakaan olla näyttelijöitä, mutta he pitävät Kung Fu Panda –elokuvista. Olimme yhdessä tässä pienessä hullussa maailmassa ja se on todella hauska maailma.



Kyllä! Enkä tiennyt miten he selviäisivät siitä. En tiennyt ryhtyisivätkö he tuppisuiksi tai jännittäisivätkö he kauheasti, mutta kaikki meni todella hyvin. Kysyin olivatko he kunnossa ja he vastasivat ”näytteleminen on helppoa”. Kuulen siitä varmaan ikuisesti. ”Se oli helppoa äiti! Miksi sinä olet aina niin väsynyt?”.





Mielestäni animaatiosta saa hyvän tekemällä hyvän elokuvan, tekemällä elokuvan, josta lapset pitävät ja jossa on hyviä hahmoja. Samat jutut, jotka tekevät mistä tahansa elokuvasta hyvän. Hyvät animaatiostudiot tietävät sen eivätkä vain luota siihen, että ’meillä on nyt söpö panda’. Ne tietävät, että juonen pitää olla hyvä. Tavallisessa elokuvassa kohtaukset harjoitellaan, kirjoitetaan, käynnistetään kamerat ja se on suurin piirtein siinä. Animaatiossa täytyy luoda kokonaisia maailmoja, piirtää jokainen ele… se on iso, valtava prosessi. Jokaista liikettä mietitään tarkemmin kuin tavallisessa elokuvassa ja ohjaajat voisivatkin ottaa siitä oppia – tarkastella jokaista filmin ruutua tarkemmin.



Olemme kuulleet, että niitä saattaa tulla kuusi tai seitsemän. Olen mukana. En tiedä, mihin suuntaan juoni menee, mutta elokuvassa olemme hauskassa ja kauniissa maailmassa. Mielestäni Kung Fu Panda -elokuvat ovat herttaisia ja niissä on hieno sanoma – ja sitten toisinaan tässä yhteydessä syntynyt meidän iso, hullu, kummallinen ”perheemme” voi kokoontua studiolle ja tavata ensi-illassa. Se on todella hienoa.

Teksti: Tony Horkins
Kuvat: DreamWorks
Käännös: Manu Pärssinen