Joskus suuri oivallus voi olla erittäin pieni. Sellainen, että kun joku sen lopulta tekee, alkaa ihmetellä, että miksei kukaan keksinyt tällaista aiemmin. Tämän viikon vimpaimena esitellään Grundigin digiboksimalli, joka ratkaisee erän digiajan ongelmista - telkkarin päällä, alla tai vieressä köllöttelevän ruman harmaan laatikon.

Lähtökohtana on ollut, että useimmiten digisovitin kytketään televisioon SCART-liittimellä. Tämä liitin taas on melkoisen leveä möllyskä, jonka jousivoima riittää pitämään paikallaan isompaakin esinettä. Siispä Grundig on laittanut koko digiboksin SCART-liittimeen. Erinomainen ajatus kaiken kaikkiaan, ja etenkin heille, joiden television yhteydessä ei ole liikaa tilaa, tai jotka haluavat säilyttää vaikkapa kalliin design-televisionsa ulkoasun koskemattomana.



Ja kyllähän tämä laite on tosiaan siro. Ulkomittaa kertyy noin 11 cm x 8 cm, eli alle vanhan Nokian kännykän pituuden. Paksuus on pari ja puoli senttiä. Hämmästyttävää 1784-mallissa on, että laite sisältää pienessä ulkokuoressaan myös maksu-tv -kortinlukijan. Aiempi DTR 1760 oli sekin todella pieni, mutta tarkoitettu vain antenniverkon ilmaiskanaville. Testissä ollut DCR 1784 taas on kaapeliverkon sovitin, joka näyttää siis myös maksukanavat. Vastaava antenniversio kulkee DTR-etuliitteellä.

Laite toimii ulkoisella muuntajalla, sillä SCART-liitin ei kuljeta virtaa ulospäin. Jännite on 12 volttia, mikä helpottaa käyttöä vaikkapa matkailuvaunussa, veneessä tai autossa (joissa tosin tämä kaapeliversio voi olla hitusen turha). Muuten liitännät ovat vähäiset mutta asialliset: antenni sisään ja ulos, SCART kuvalle ja äänelle sekä vielä optinen lähtö äänelle. Etenkin jälkimmäinen on jo suorastaan miellyttävää luksusvarustelua ja helpottaa DCR 1784:n käyttöä vaikka kotiteatterissa. Maksukortti työntyy suurimmaksi osaksi laitteen sisään.

Koska laitteen kauko-ohjaus toimii infrapunalla, on sitä jouduttu vähän soveltamaan - säteet kun eivät kierrä television taakse. Mukana tulee piuhan päässä killuva "irtosilmä", joka sisältää IR-vastaanottimen sekä virran tilasta kertovan LED-valon. Tämä pieni pallukka on tarkoitus asentaa television etupuolelle, kokemukseni mukaan vastaanotin on melkoisen herkkä, joten sen voinee asetella haluamaansa paikkaan. On hyödyllistä, että tieto päälläolosta kulkee myös laitteen eteen, sillä tavoitehan on, ettei itse aski näy telkkarin takaa. Lisävarusteena tuli mukana myös SCART-jatkokaapeli, sillä kaikkien televisioiden SCART-liitin ei osoita taakse vaan sivulle, jolloin rasian mahtuminen paikalleen voi olla haastavaa. Oman makuuhuoneeni Videoseven-halpistelkkuun sovitin ei olisikaan muuten mahtunut. Jatkokaapelin kanssa kannattaa sitten jo harkita kaksipuoleista teippiä, jolla kiinnittää laitteen telkkarin takaseinään, sillä koko yhdistelmää ei SCART-liittimen tiukkuus enää pidä paikallaan.



Kun laitteen työnsi ensimmäistä kertaa televisioon kiinni, odotti ruudussa alkuasetustoiminto, jolla sai haettua kanavat kohdalleen varsin vähillä painalluksilla. Laite puhuu suomea sujuvahkosti, jokusia kirjoitusvirheitä käyttöliittymässä toki on, muttei mitään mikä varsinaisesti haittaisi.

Verrokkina DCR 1784:lle käytin Topfieldin TF6000COC:tä, joka on likimain saman hintainen "täyskokoinen" perusboksi. Olin havaitsevinani, että kuvanlaadussa etenkin väritoiston osalta Toppy on hiukkasen parempi, mutta ero oli joka tapauksessa pitkälti musta tuntuu -luokkaa. Grundigin kuvaa katseli kuitenkin aivan mieluusti ja äänet toistuivat hyvin. Jatkopalan poisto SCART-johdosta voisi vielä parantaakin kuvaa.

Käytettävyydeltään laitteet ovat hyvin erilaisia, mutta verrattavissa. Grundigin ohjelmaopas ja -tiedot ovat selkeitä ja laite neuvoo jatkuvasti, mitä näppäintä painamalla pääsee eteenpäin. Kaukosäädin on paljon laadukkaamman tuntuinen kuin Korean edustajassa, ja se osaa boksin lisäksi ohjata myös Grundig-televisioita. Huono puoli on kuitenkin, että näppäimet ovat enimmäkseen samanlaisia, jolloin säätimen käyttö pimeässä on hankalampaa. Viikon testin aikana sormet toki alkoivat löytää oikeita painikkeita joka tapauksessa. Samoin hämmästyttävän pian tottui siihen, että kanavan numeroa ei oikeastaan lue missään. Grundig näyttää tosin aina ohjelman vaihtuessa, millä kanavalla ollaan, mikä ohjelma alkaa nyt ja mikä sen jälkeen. Topfieldissä tämän tiedon saaminen vaatii Info- ja nuolinäppäinten painamisen.

Pieni outous liittyi äänenvoimakkuuden säätöön. Juuri, kun olin päässyt sadattelemasta sitä, että äänen taso ei näy ruudussa mitenkään, päätti boksi seuraavana iltana näyttää ruudussa äänen tasopalkin. Vaihdettuani pari kertaa kanavaa se kuitenkin hävisi uudelleen. Maahantuojan lähete kertoo boksin olevan "Testituote", mikä voi selittää oudon käytöksen, tai sitten syy oli vain jossain painamassani mystisessä painikkeessa. Takaisin näkyviin en kuitenkaan äänenvoimakkuutta enää saanut.



Pyysin DCR 1784:ää maahantuojalta, koska mielestäni laite oli hyvä suunnittelutekninen oivallus, ja halusin nähdä, miten homma on hoidettu loppuun. Kaikin puolin toimivasti, on ilo todeta, ja jos olisin nyt ostamassa kakkosdigiboksia makuuhuoneeseen, kuvitteelliselle mökille tai olemattomaan matkailuvaunuun, harkitsisin tosissani tällaista pikkuboksia. Vaimoni ilmoitti myös heti kannattavansa varauksetta kaikkea, mikä vähentää isoja ja rumia mötiköitä. Ja jos olohuoneessa majailee joku vanhempi B&O:n design-televisioihme, voi senkin tyylikkään yleisilmeen päivittää digiaikaan Grundigin sovittimella lähes huomaamattomasti.

Tuote: Grundig DCR 1784
Myyjä: Kodinkoneliikkeet, verkossa mm. Capi-Online
Hintaluokka: 110 euroa