Sen verran on jo ikää kertynyt, että muistan vielä ensimmäiset ns. multimediakaiuttimet. Ne olivat järkyttäviä muovipurkkeja, joihin oli liimattu sisään halvimmat mahdolliset kasettimankan kaiuttimet. Äänikortin massiivisella 1W vahvistimella niistä sitten loihdittiin ulos 8-bittistä ääntä 11 kilohertsin näytteenottotaajuudella. Tässä vaiheessa koko toistoketju oli sen verran lo-fi, ettei kaiutinten luokattomuus juuri haitannut. Varsin pian tekniikka kuitenkin kehittyi siinä määrin, että kevyempikin koti-PC soitteli CD-tasoista ääntä kuin vettä vaan. Valitettavasti kaiuttimet eivät pysyneet kehityksen perässä, vaan sulosointuja kuunneltiin yhä samanlaisista kammotuksista.

Koska äänentoiston parissa on aikanaan tullut hukattua niin aikaa kuin rahaakin, olen jo kauan etsiskellyt työpöydälle kohtuuhintaisia kaiuttimia, joista musiikki kuulostaisi edes likimain sellaiselta kuin olohuoneessa tai autossa. Tarjonnasta ei ole ollut pulaa, malleja kun on joka valmistajalta kymmeniä erilaisia ja eri hintaluokissa. Yhteistä niille on kuitenkin tuntunut olevan, että myyvän ulkonäön suunnitteluun on käytetty paljon enemmän resursseja kuin itse äänentoistoon. Muhkealla subwooferilla varustetut satelliittikaiuttimet kuulostavat hyvältä kaupan hyllyssä ja pelejä pelatessa, mutta musiikin kuuntelussa jumputtava basso ja muovinen diskanttitoisto alkavat väsyttää erittäin nopeasti, etenkin jos musiikkimaku ulottuu pelkän teknomätön ulkopuolelle.



Jo Creative Gigaworksien pakkauksen paino antoi ymmärtää, että ne eivät ole aivan perinteistä markettilaatua. Kun pahveista vielä kuoriutuivat erittäin jykevän tuntuiset kaiuttimet ja muuntajamötikkä, olivat ulkoiset puitteet kunnossa. Etupaneeli on tyylikkään tummanharmaa ja lisää audiofiilihenkeä saa irrottamalla suojaritilät, jolloin keskiäänikaiutinten oranssit kartiot paljastuvat. Kuten yleensä, kaikki elektroniikka sijaitsee oikeanpuoleisessa kaiuttimessa, vasen on pelkkä orjaääninen. Liitäntä tehdään normaalilla 3,5 mm liittimellä, jonka lisäksi mukana tulee RCA-sovitin. Myös iPodin telakointiaseman voi liittää suoraan kaiuttimiin.

Korkeahkojen kaiuttimien rakenne on ns. MTM, eli keskibasso-diskantti-keskibasso. Alempien äänien toistumista avittavat koteloiden refleksiputket. Etupaneelista löytyvät äänenvoimakkuuden, basson ja diskantin säätimet sekä kuulokeliitäntä. Virtakytkin ei ole äänenvoimakkuussäätimen yhteydessä, vaan sijoitettuna hankalasti laitteen taakse. Tästä on toki se hyöty, että voimakkuusasetus pysyy helposti samana ja säädin on laadukkaampi, mutta kytkimen sijoittelu on epäonnistunut. Nyt kaiuttimet jäävät - kirkkaansinisestä LED-virtavalosta huolimatta - erittäin herkästi vahingossa, tai laiskuuden vuoksi, päälle virtaa kuluttamaan.





Kaiutinten paino ja se, että niiden ruuvit olivat melko suoraan näkyvissä, houkuttelivat minut avaamaan ämyrit. Vanha totuus elektroniikastahan kuuluu, että jos kuori on liimattu umpeen, sisällä on jotain piiloteltavaa. Sama piti edelleen paikkansa, sillä kun kotelon avasi, sisältä paljastui ihan oikeaa äänentoistolaitteistoa, ei pelkkiä lyijypainoja. Magneettisuojatut elementit ovat Cambridge Soundworksin tuotantoa, ja niiden lisäksi kotelon sisällä on kunnolliset virtakortit kondensaattoreineen vahvistimelle. Ainoa selvä huomauttamisen paikka olisi vaimennusmateriaalina käytetyn vanun määrässä, siinä usein säästellään turhaan. Oikean kaiuttimen osalta määrää selittää kotelon sisällä oleva, kuumeneva elektroniikka, mutta "tyhmä" vasen kaiutin on täsmälleen yhtä vähäisesti vaimennettu. Kunnollinen vaimennus poistaa kuminaa ja tekee soinnista napakamman: ei haittaisi, vaikka koko kotelo olisi täynnä akustisesti läpinäkyvää vanua. Tämä on kuitenkin pieni puute verrattuna siihen, että samassa hyllyssä on myynnissä kaiuttimia, joiden suunnittelija tuskin tietää mitä kotelon vaimennus tarkoittaa.

Toinen rakenteellinen huomauttamisen kohde ovat kaiutinsäleiköiden kiinnityksen kumitiivisteet, jotka eivät osaa päättää pysyäkö paikallaan kaiuttimessa vai irrotako säleikön mukana. Kiiltäväksi käsitelty kaiuttimen pinta on niin liukas, ettei kitka riitä pitämään tiivistettä paikallaan. Lopputuloksena kumitulpat hukkuvat, jolloin säleiköitä ei voi enää asentaa paikalleen ilman että ne rämisevät musiikin tahdissa. Omasta mielestäni kaiuttimet olivat joka tapauksessa sievemmät ilman säleiköitä.



Koreasti rakennettuja ja hyvän näköisiä kaiuttimia on nähty iät ja ajat, mutta oikeastihan asiakasta pitäisi kiinnostaa, miten musiikki niistä kuuluu. Gigaworksit jatkavat varsin vakuuttavaa esitystään tälläkin saralla: ne ovat ensimmäiset tällä työpöydällä seisseet multimediakaiuttimet, joissa on minkäänlaista stereokuvaa. Kun ne ovat sopivasti sijoitettuna, lauluääni tuntuu tulevan keskeltä ja soittimet omilta paikoiltaan hiukan sivummalta, jos äänite sen vain sallii. Stereokuva onkin yleensä se ensimmäinen asia, jota pakettistereonsa hifilaitteisiin päivittävä oppii arvostamaan. Vastapuolena sitten kaiuttimet ovat huomattavasti tarkemmat sijoittelulle - oli melko sama, mistä päin vanhat kaiuttimet pölisivät, kunhan vähän kuulijan suuntaan osoittivat.

Muutenkin vaihto 60 euron hintaisesta Creativen subbari+satelliitti -sarjasta Gigaworksiin tuntuu kuin eri planeetalle siirtymiseltä. Tututkin työpäivää elähdyttäneet kappaleet sisältävät hämmästyttävän määrän uusia soittimia ja ääniä honottavan bassojyräyksen sijaan. Luonnollisesti lahkeet eivät lepata bassosta, mutta äänikentän tasapainoisuus innostaa kuuntelemaan monenlaista musiikkia. Tekee jopa mieli kaapata vanhat 128 kbps mp3-tiedostot uudestaan levylle korkeammalla bittimäärällä.

Täysiveristä hifiä Gigaworksit eivät tietenkään ole. Verrattaessa vaikkapa Eltaxin edullisiin monitoreihin, puhumattakaan Gradientin olohuonekaiuttimista, on helppo huomata keskialueella hieman nasaalimaista korostusta ja ylimmän diskantin "irtonaisuutta" muusta äänikentästä. Samoin bassotoisto jää napakkuudessaankin hieman hengettömäksi. Tässä kuitenkin on suoritettava hintakorjaus: Gradientit maksavat käytettynäkin 10 kertaa Gigaworksien hinnan, Eltax Monitor III:t saa ehkä juuri 1,5-kertaisella hinnalla, mutta niissä ei ole vahvistinta ja koko on yli nelinkertainen. Magneettisuojauksestakin saa maksaa ylimääräistä.

Niinpä siis kävi, että testin päätteeksi en malttanut palauttaa Gigaworkseja Creativelle, vaan ostin ne itselleni. Hinta/laatu -suhde on sen verran kohdallaan, että ne saavat ilahduttaa työpäiviä jatkossakin, ja toimia samalla vertailukohtana mahdollisille tuleville tietokonekaiutintesteille. Puutteet on helppo antaa anteeksi, kun koko on joka tapauksessa sen verran näppärä, että siedettävä äänentoisto on helppo ottaa jatkossa vaikka laatikossa matkalle mukaan.

Tuote: Creative GigaWorks T40
Myyjä: mm. Verkkokauppa.com
Hintaluokka: 115 euroa