Sarjamulkaisu #10: Hatunnosto puoskareille
Frankensteinista seuraava sukupolvi.
Tänään avaamme jälleen kirjekuoria, jotka on lähettänyt HBO Nordic. Korruptiokammoisille tiedoksi, että niistä löytyy DVD-levyjä.
Mulkaistu: 1. kausi, ensimmäiset 4 jaksoa
Jos graafisia sairaalasarjoja olisi katsottava silmät auki, luokittelisin ne kauhuksi. Kamera harvemmin zoomaa perseenreikään vaikka päähenkilö pistäytyisi käymälässä, joten en koe, että suolia tarvitsee esitellä enempääkään, jos kyse on hahmovetoisesta draamasta. Moraalisesti kyseenalaisesta plastiikkakirurgiasta kertova Muodon vuoksi toimii psykologisenakin kauhuna. Perinteisiä sairaalasarjoja hirmuisempi on myös The Knick. Sarja kertoo New Yorkin Knickerbocker-sairaalasta ja sijoittuu 1900-luvun alkuun, eli modernin lääketieteen taaperovuosiin. Katsoja ei voi luottaa siihen, että kirurgit tietävät mitä he ovat tekemässä.
Clive Owen näyttelee tohtoria, joka ottaa komennon oppi-isänsä menetettyään. Kukkomaista ja kunnianhimoista miestä voidaan kylmäksikin kuvailla, mutta kylmähermoisuus on kirurgille tärkeää ja mies toivoo parasta potilailleen. Hän kieltäytyy osasta elämäntuskaa: työlleen elävä mies taantuu vapaa-ajalla oopiumiluolissa nyhjöttäväksi narkomaaniksi. Hän on rohkeasti valmis viemään alaa eteenpäin - mutta ei huolimaan kollegaksi neekeriä?
Semmoinen sanoo moi. André Hollandin näyttelemä mies on Euroopassa arvostettu kirurgi. Sujuvasti artikuloiva karismanaama vaikuttaa kiusallisesti poloiselta herra täydelliseltä, jonka puolelle katsoja pakotetaan. Pian hänenkin synkät piirteensä tulevat esille ja hänenkin elämänsä vaikuttaa henkilökohtaiselta eikä yleisluontoiselta taistelulta. Mies ryhtyy omin luvin hoitamaan ihonvärinsä edustajia, joita The Knick ei palvele. Ne puuhat ovat vielä epämääräisempiä kuin sairaalan luentosalikirurgia (kts. kuva). Ilmapiiri on "tulehtunut".
Tumman kirurgin kuviot kehittyvät selkeimmin. Noin muuten sarja on kiireetön ja poukkoileva ajankuva. Ambulanssi tarkoittaa hevoskärrytaksia, jota ohjastava röyhkeä parta-jussi on kiinnostunut ihmishengistä siksi, että sairaala maksaa elävistä. Ruumiit ovat arvotavaraa myös, tietää sairaalan korruptoitunut johtaja, tarvitaanhan niitä harjoitteluun. Komedia sarja ei ole, mutta Steven Soderbergh on ohjannut sen etäiseen ja toteavaiseen tyyliinsä, ja kun tapahtumat ovat kärkeviä, hillitty asenne toimii mustana huumorina.
Näyttelijät ja tuotantoarvot ovat kunnossa. Omituista ääntelyä sisältävät trailerit olivat soidinhuuto Soderberghin faneille, mutta sarja käyttää kuva- ja äänitemppuja säästeliäästi, sarjalle soveliaasti. The Knick on asiallista jos pidemmän päälle uneliasta tuijotettavaa. Koetan olla kuluttamatta loppuun sanaa "klisee", onhan melkein kaikki kliseistä, mutta raukean kerronnan aikana repliikkien, kohtausten ja tarinanpätkien herättämät déjà vu -fiilikset alkavat ramaista, vaikka ne osa omanlaistaan kokonaisuutta olisivatkin.
Mulkaistu: 1. kausi, ensimmäiset 3 jaksoa
Doll ja Em ovat hyväntahtoisia, toisinaan itkuisia, hieman yksinkertaisia, arkisia mokailujaan häpeäviä brittinaisia. He ovat aina olleet ystäviä. Em valloittaa Hollywoodin näyttelijänä, joten Doll pääsee avustajaksi. Em ei paljoa pyydä ja Doll haluaa auttaa, mistä huolimatta suhde on kokoelma hilpeän noloja hetkiä. Naiset yrittävät ottaa toisensa huomioon kahden kesken ja muualla, mutta heidän asemansa ja kemiansa menevät niin usein ristiin, että jokainen harmoninen hetki on suorastaan helpotus.
Sarja vihjaa vahvasti, että roolit saattavat kääntyä. Alkujäykkyydestä selvittyään Doll tulee juttuun (aitojen) julkkisten kanssa ja pian se onkin Em, joka on jäämässä diivan varjoon. Näillä main sarja alkaa tuntua hitusen kätevältä, mikä on sallittua, jos ei aivan yhtä charmikasta kuin ensimmäisen jakson karut, lähes kotivideomaiset tunnelmat. Kyseessä on lyhyistä jaksoista koostuva tilannekomediasarja, joka rakentelee vähäeleistä, tragikoomista mutta sympaattista huumoria osaavasti ja etenee vauhdilla.
Mulkaistu: 8-osaisen minisarjan avausjakso
Oletko laajakaistan hankkimisen jälkeen harkinnut terroristin uraa? Et ole ehtinyt? Niinpä. Maggie Gyllenhaal näyttelee perijätärtä, joka veljensä kanssa tekee hyvää palestiinalaisille nyt, koska se on hyväksi israelilaisille pitkällä tähtäimellä. Nettipiuha julkisiin laitoksiin on yksi köyhyyttä torjuva temppu. Mutkikkaissa konflikteissa esiintyy mutkikkaita tavoitteita, joten tämäkin nainen epäilemättä ajautuu suuriin vaikeuksiin.
Sisarukset menettävät asekauppiasisänsä nuorina tyylikkäässä aloituskohtauksessa, joka virittää koko draamajännärisarjan runollisen traagiseksi: kriisialueella väkivallan aistii ilmassa. Aikuisen päähenkilön kokemukset näkyvät, sillä hän käyttäytyy tyynen päättäväisesti vastalauseita kuullessaan ja on huolissaan turvallisuudesta. Hän on kaikkien kaveri vain teoriassa.
Surullista, että Israelin ja Palestiinan kriisiä sivuava sarja on mielenkiintoisen ajankohtainen. Pilottijakso myy ajatuksen, että toteutus tulee olemaan kypsää ja fiksua, mutta tarkemmin ajatellen sarja on samaan aikaan standardienmukaisen viihdyttämishaluinen ja manipuloiva. Vihjailu lupaa salaliittoja ja synkkiä salaisuuksia ja pyssyttelyä! Olisin voinut lisääkin katsoa. Toisaalta kun keitin riisiä, unohdin melkein mistä olin kirjoittamassa, koska näin eilenkin kaavamaisia kerronnallisia koukkuja.
The Knick
Mulkaistu: 1. kausi, ensimmäiset 4 jaksoa
Clive Owen näyttelee tohtoria, joka ottaa komennon oppi-isänsä menetettyään. Kukkomaista ja kunnianhimoista miestä voidaan kylmäksikin kuvailla, mutta kylmähermoisuus on kirurgille tärkeää ja mies toivoo parasta potilailleen. Hän kieltäytyy osasta elämäntuskaa: työlleen elävä mies taantuu vapaa-ajalla oopiumiluolissa nyhjöttäväksi narkomaaniksi. Hän on rohkeasti valmis viemään alaa eteenpäin - mutta ei huolimaan kollegaksi neekeriä?
Semmoinen sanoo moi. André Hollandin näyttelemä mies on Euroopassa arvostettu kirurgi. Sujuvasti artikuloiva karismanaama vaikuttaa kiusallisesti poloiselta herra täydelliseltä, jonka puolelle katsoja pakotetaan. Pian hänenkin synkät piirteensä tulevat esille ja hänenkin elämänsä vaikuttaa henkilökohtaiselta eikä yleisluontoiselta taistelulta. Mies ryhtyy omin luvin hoitamaan ihonvärinsä edustajia, joita The Knick ei palvele. Ne puuhat ovat vielä epämääräisempiä kuin sairaalan luentosalikirurgia (kts. kuva). Ilmapiiri on "tulehtunut".
Tumman kirurgin kuviot kehittyvät selkeimmin. Noin muuten sarja on kiireetön ja poukkoileva ajankuva. Ambulanssi tarkoittaa hevoskärrytaksia, jota ohjastava röyhkeä parta-jussi on kiinnostunut ihmishengistä siksi, että sairaala maksaa elävistä. Ruumiit ovat arvotavaraa myös, tietää sairaalan korruptoitunut johtaja, tarvitaanhan niitä harjoitteluun. Komedia sarja ei ole, mutta Steven Soderbergh on ohjannut sen etäiseen ja toteavaiseen tyyliinsä, ja kun tapahtumat ovat kärkeviä, hillitty asenne toimii mustana huumorina.
Näyttelijät ja tuotantoarvot ovat kunnossa. Omituista ääntelyä sisältävät trailerit olivat soidinhuuto Soderberghin faneille, mutta sarja käyttää kuva- ja äänitemppuja säästeliäästi, sarjalle soveliaasti. The Knick on asiallista jos pidemmän päälle uneliasta tuijotettavaa. Koetan olla kuluttamatta loppuun sanaa "klisee", onhan melkein kaikki kliseistä, mutta raukean kerronnan aikana repliikkien, kohtausten ja tarinanpätkien herättämät déjà vu -fiilikset alkavat ramaista, vaikka ne osa omanlaistaan kokonaisuutta olisivatkin.
Doll & Em
Mulkaistu: 1. kausi, ensimmäiset 3 jaksoa
Sarja vihjaa vahvasti, että roolit saattavat kääntyä. Alkujäykkyydestä selvittyään Doll tulee juttuun (aitojen) julkkisten kanssa ja pian se onkin Em, joka on jäämässä diivan varjoon. Näillä main sarja alkaa tuntua hitusen kätevältä, mikä on sallittua, jos ei aivan yhtä charmikasta kuin ensimmäisen jakson karut, lähes kotivideomaiset tunnelmat. Kyseessä on lyhyistä jaksoista koostuva tilannekomediasarja, joka rakentelee vähäeleistä, tragikoomista mutta sympaattista huumoria osaavasti ja etenee vauhdilla.
The Honourable Woman
Mulkaistu: 8-osaisen minisarjan avausjakso
Sisarukset menettävät asekauppiasisänsä nuorina tyylikkäässä aloituskohtauksessa, joka virittää koko draamajännärisarjan runollisen traagiseksi: kriisialueella väkivallan aistii ilmassa. Aikuisen päähenkilön kokemukset näkyvät, sillä hän käyttäytyy tyynen päättäväisesti vastalauseita kuullessaan ja on huolissaan turvallisuudesta. Hän on kaikkien kaveri vain teoriassa.
Surullista, että Israelin ja Palestiinan kriisiä sivuava sarja on mielenkiintoisen ajankohtainen. Pilottijakso myy ajatuksen, että toteutus tulee olemaan kypsää ja fiksua, mutta tarkemmin ajatellen sarja on samaan aikaan standardienmukaisen viihdyttämishaluinen ja manipuloiva. Vihjailu lupaa salaliittoja ja synkkiä salaisuuksia ja pyssyttelyä! Olisin voinut lisääkin katsoa. Toisaalta kun keitin riisiä, unohdin melkein mistä olin kirjoittamassa, koska näin eilenkin kaavamaisia kerronnallisia koukkuja.
Keskustelut (7 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
05.08.2014 klo 23.04
http://areena.yle.fi/tv/2259943
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
06.08.2014 klo 11.54 2
Puoskareista puheen ollen, mitä mieltä Jari olet tästä:
http://areena.yle.fi/tv/2259943
Täytyy ehkä palata asiaan. Puolen tunnin pikamulkaisun perusteella tuo vaikutti synkemmältä Ally McBealilta. Ylitseampuvuus tuntui tukevan pöpiteemaa ainakin näin aluksi ja alkoi kyllä kiinnostaa, miten homma toimii pidemmän päälle.
Rekisteröitynyt 07.10.2009
06.08.2014 klo 18.44
06.08.2014 klo 20.45 2
Puoskareista puheen ollen, mitä mieltä Jari olet tästä:
http://areena.yle.fi/tv/2259943
Täytyy ehkä palata asiaan. Puolen tunnin pikamulkaisun perusteella tuo vaikutti synkemmältä Ally McBealilta. Ylitseampuvuus tuntui tukevan pöpiteemaa ainakin näin aluksi ja alkoi kyllä kiinnostaa, miten homma toimii pidemmän päälle.
Tää kyllä vaikutti helkutin yliampuvalta mutta myös viihdyttävältä. :P
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
06.08.2014 klo 21.17
Puoskareista puheenollen katsoitko, Jari, koskaan about 20 osaa pitkää Bodies-sarjaa? http://www.imdb.com/title/tt0398427/
On jäänyt kokematta.
07.08.2014 klo 12.26
Puoskareista puheen ollen, mitä mieltä Jari olet tästä:
http://areena.yle.fi/tv/2259943
Täytyy ehkä palata asiaan. Puolen tunnin pikamulkaisun perusteella tuo vaikutti synkemmältä Ally McBealilta. Ylitseampuvuus tuntui tukevan pöpiteemaa ainakin näin aluksi ja alkoi kyllä kiinnostaa, miten homma toimii pidemmän päälle.
Tää kyllä vaikutti helkutin yliampuvalta mutta myös viihdyttävältä. :P
Naisten sarjan makua tässä... mutta onneksi vauhti ja seksi pitää mielenkiinnon yllä.
07.08.2014 klo 15.47 1
Sä katot vääriä sarjoja :P