Peltonen ja ponihomojen salaisuus
Kentaureja odotellessa.
"Nyt kaverin saan, nyt kaverin saan!"
- Tiikeri
"Parasta tiikereissä on se, että sinä olet ainoa."
- Ihaa
Ponihomot* ovat teini-ikäisiä ja aikuisia miehiä, jotka fanittavat piirrossarjaa My Little Pony: Ystävyyden taikaa (My Little Pony: Friendship is Magic). Minulle, joka muun muassa Nalle Puhia rakastan, he ovat tärkeimpiä potentiaalisia liittolaisia, mutta en vuosia heitä vakoiltuanikaan ole onnistunut kehittämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sarja on toteutettu Flash-animaatiolla. Se särähtää ensimmäisenä taidehomon* silmään. Tyyli on 80-luvun tv-piirrettyjä liukkaampi, mutta lähikuvissa viivat ovat paksuja ja kasvoista tapaa puuttua kolmiulotteisuuden vaikutelma. Mihin tahansa voi tietenkin tottua.
*Homo on latinaa ja tarkoittaa ihmistä. Poni- ja taideihmiset ovat vähemmän pelottavia kuin lähipubeissa haiseva Homo erectus.
Kirjoitin viitisen vuotta sitten miesten seksuaalisuutta sivuavia kolumneja. Keskeisiä väittämiä olivat:
1. Miesten seksuaalisuus rajoittaa taidetta. Naiset ovat aliedustettuina kaikissa lajityypeissä, koska miehet luokittelevat naiset kategorioihin "pantava lutka" ja "rasittava ämmä". Erikoisia naisia ei nähdä varsinkaan sci-fissä ja fantasiassa.
2. Taide laajentaa miesten seksuaalisuutta. Miehet yhtyvät mihin vain totuttuaan ajatukseen. Jos sellaisia elokuvia kuin Avatar tehdään, yhä useammat innostuvat fotorealistisen sinisen hujopin riemurasiasta, ja yhä useammat lähestyvät sitä pistettä, ettei Smurffiina näytä hullummalta. Tämä luo toivoa monipuolisen taiteen ystäville, mutta arveluttaa kanssaihmisten mielenterveydestä piittaavia.
2010 alkanut Ystävyyden taikaa on yksi isoimmista uusista ilmiöistä juttujeni jälkeen. Ponit ovat tyttöjä ja heillä on monipuoliset persoonallisuudet. Sarjan suosio kasvaa yhä erinäisten käyrien mukaan.
Keskimääräisen ponihomon psykologisen profiilin rakentaminen on mahdotonta. Sarja kertoo ystävyydestä ja suvaitsevaisuudesta. Teemat ja pirteä väriloisto vetoavat diivaileviin homppeleihin, karuihin karpaasikarhuihin kissanpennun sielulla, henkeviin aseksuaaleihin ja autisteihin, joille piirroshahmojen lukeminen on helpompaa kuin ihmisten. Useimmat ponihomot näyttävät ja kuulostavat arkisilta. Monet ovat leppoisia, mutta sellaisenkin videon olen nähnyt, jossa lippispäisiltä lätkäfaneilta kuulostavat ponihomot haukkuvat 80-luvun My Little Pony -sarjaa kiroillen ja sarkastisesti. Vanhat ponit ovat rumia ja läskejäkin, hö höö, he kukkoilivat ÄO-kengännumero-tyylillä, jolla ikätoverit tylyttävät Justin Bieberiä. Tämän viimeisenkin esimerkin oli tarkoitus normalisoida ponihomot, eikä solvata heitä.
Jos Ystävyyden taikaa edustaisi huippulaatua, ilahtuisin siitä, että erilaisilla ihmisillä on samaistumiskykyä ja mielikuvitusta tunnistaa laatu ihmishahmojen puutteesta huolimatta. Ystävyyden taikaa on OK. Rytmiä pidetään yleensä yllä söpöilyllä ja törmäilyllä, ja joskus tarinoihin kätkeytyy nokkeluutta. Eräässä jaksossa lentävä ja kävelevä poni tahtoisivat hengailla, mutta lentävällä ponilla on ystävänä töykeä siivekäs otus, joka yrittää omia hänet. Konflikti on samaistuttava. Jakso on hupsu. Loppuratkaisuna narttu heivataan kuvioista. En sen enempää tuomitse kuin ylistäkään tällaista kerrontaa. Muu mistä sarjaa usein kiitellään, kuten samaistuttavat hahmot (kärjistetyt stereotypiat) ja silmäniskut aikuisille (popkulttuuriviittaukset) ovat animaatioiden perusominaisuuksia. Ovatko vannoutuneimmat ponihomot varmasti nähneet muita sellaisia?
Osa ponihomoistakin tiedostaa, että yhteisöllisyys on loogisin selitys suosiolle. Miehisiä stereotypioita rikkovalle kulttuurille on tilausta. Vauhtiin päässyt ilmiö ruokkii itseään. Monia surettaa, kun kukaan ei ymmärrä, mutta varsinkin netissä ponit ovat yhteinen keino provosoida alfauroksia. On meemejä ja kehittyneempää askartelukulttuuria. Heille jotka innokkaasti tarttuvat ystävyyden sanomaan yhteisö toimii seurakuntana, joka harjoittaa hyväntekeväisyyttäkin. Kiihkouskovaiset eivät mulkoilematta toivota tervetulleeksi nahkatakkista korvarengasnallea, joka on lähimmäisenrakkautta täynnä, mutta ponifestarit toivottavat. Yleisesti ottaen ponihomot eivät ole luusereita, vaan se on koko ihmiskunnan vika, että yhä useammat haluavat rakastella poneja.
Miten useat? Pari yleistä väittämää: "sarjan fanit ovat pieni mutta innokas yhteisö", josta "vain pieni osa katsoo pornopiirustuksia". Pieni ja pieni - verrattuna mihin?
Roger Rabbitin vaimo Jessica on eräs tunnetuimmista eroottisista piirroshahmoista. Lara Croft on klassisin esimerkki tietokoneajan seksisymbolista. Modernimpi tapaus on suosittu pelisarja Mass Effect, jossa ihmisenkaltaiset avaruusolennot ottavat osaa romantiikkaan ja mietoon erotiikkaan. Isoimman tietämäni "fanitaidesivuston" valikoimista löytyy:
2 571 kuvaa Jessica-pornoa
5 371 kuvaa Lara Croft -pornoa
6 700 kuvaa Mass Effect -pornoa
51 216 kuvaa My Little Pony: Ystävyyden taikaa -pornoa
En tuomitse, toisin kuin tekevät monet aseksuaalit ja muuten vain kunniaansa puolustavat ponihomot. Mielikuvitus on mielikuvitusta. Yritän ymmärtää, miten tarinankerronta ja kulttuuri kehittyvät. Uskon muusateoriaan: on huomionarvoista, minne miehet mieluiten työntyvät. Jos (nimenomaan uuteen sarjaan perustuvaa) ponipornoa olisi olemassa 50 000 kuvaa vähemmän, 80- ja 2010-luvun sarjoja olisi tarpeetonta vertailla tästä kuvakulmasta:
Huolissani olen vain heistä, jotka eivät tiedä mitä he tekevät. On niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi.
Japanilaiset ovat piirrospervoilun edelläkävijöitä ja he ovat kuolemassa sukupuuttoon. Syntyvyys on romahtanut. Monia japanilaisia nuorukaisia ei kiinnosta seksi, eikä varsinkaan ihmissuhteiden monimutkaisuus, mutta manga ja anime kelpaavat kyllä. Pojat tyttöistyvät. Väkivaltarikollisuus on laskussa. "Selibaattikompleksi" ja "ruohonsyöjämiehet" ovat sikäläisiä uudissanoja. En ole kuullut, että Japaniin olisi kehittynyt ponihomouteen verrannollinen uskonnollinen kultti, mutta maassa on järjestetty viikonlopun viettoa, jonne saapuvat nuoret miehet käsikonsoleissa elävien virtuaalisten tyttöystäviensä kanssa. Hulluus normalisoituu.
Ystävyyden taikaa voidaan nähdä filosofialtaan sosiaalisena, mutta myös hälläväliätyyppisenä. Lapsille soveltuu se, että tarinat kommentoivat kepeästi kepeitä asioita, jotka kuuluvat heidän arkeensa. Modernisoidun hömppä-Helinä-keijun virtuaalisena tyttöystävänä sinänsä ymmärrän aikuisia, jotka haluavat taantua niin kauas, ettei mitään tarvitse ottaa vakavasti. Terveellisempinä pidän Bambin kaltaisia satuja: tunnelatauksen myös noloille ja surullisille asioille antava satu valmistelee lapsia todellisuuteen ja voi palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, jos monimutkainen maailma väsyttää aikuista. Luonnollisesti animaatioiden arvojärjestys on sivuseikka. Jos ihmiskunta luovuttaa vapaaehtoisesti jo ennen kuin tekoälyt vaativat maailmanherruutta, Bambin kevätkiima ja vaikkapa Bamsen kavereiden parisuhdekuviot eivät ole ratkaisu, vaan todennäköisemmin syy; sillä kamalla ponihomotkin on kasvatettu.
Sillä tykkääkö joku poneista ei ole väliä. Merkitystä on sillä mitä muuta tekevät faneista innokkaimmat: nukkejen maalailijat, ponimusan miksaajat ja ne, jotka ihan vitsillä vaan keskustelevat siitä, kuinka hekin haluaisivat olla poneja. Oletan, että useimmat, jotka aktiivisesti hakeutuvat kaltaistensa seuraan, haluaisivat myös lisääntyä, joten toivon heidän yrittävän. Vaikken ihmisistä pidäkään, ajattelen heidän parastaan. Kun ainoa siskoni sai lapsen, tulin iloiseksi paitsi hänen ja isän, myös isovanhempien puolesta, koska useimmille elämän jatkuminen on elämyksellisempää kuin piirretyt. Se ei ole Pompin anaalionnettomuuden eikä normaaliin elämään kuuluvien vastoinkäymisten vika, etten aio lisääntyä itse, vaan en kaivannut seuraa lapsenakaan monien yksinäisten vaiheiden aikana, ja nykyään väsään mieluummin kansainvälisiä ponihomotutkimuksia kuin pelottelen naisia. Perinteisesti paras juttu tiikereissä on ollut se, ettei tiikereitä ole enempää. Pidän silti itsestäni. Huolestuneena toivon vastaavaa mielenrauhaa niillekin ruohonsyöjämiehille, jotka suosikkiponia käsittelevän kysymyksen "mikä on hänen viehättävin piirteensä?" toimittajalta kuultuaan vastaavat narisevalla, lannistuneella äänellä "kuten kuka tahansa sanoisi, herkullinen poniperse". Yleiset todellisuuspakomenetelmät muistuttavat yhä enemmän psykoosia kuin klassisten kellariautistien sormustenherrafantasioita. Avatarin jälkeen uutisotsikoihin pääsivät fanit, jotka kehittivät itsetuhoisia ajatuksia, koska he olivat nähneet maailman, jonne he eivät pääse. Ehkä Flash-animaatio sittenkin on passelein tyylivalinta ponipiirretylle? Kenen valopään idea oli lahjoittaa nörteille Source Filmmaker?! Avatar on suosituin kaikista elokuvista ja "let it go, turn away and slam the door" laulaa syrjäytyvä hahmo hymyillen kaikkien aikojen tuottoisimmassa animaatiossa Frozen, joka on menestynyt parhaiten Japanissa heti Yhdysvaltojen jälkeen. Missä menemme viiden vuoden päästä?
Jos et jaksanut lukea koko juttua, tai et tajunnut mitään, olennainen asiasisältö tiivistyy tähän videoon:
- Tiikeri
"Parasta tiikereissä on se, että sinä olet ainoa."
- Ihaa
 |
| Video "Bronies React: Season 4 Premiere" (suom. "Ponihomot reagoivat kauden 4 alkuun") |
Ponihomot* ovat teini-ikäisiä ja aikuisia miehiä, jotka fanittavat piirrossarjaa My Little Pony: Ystävyyden taikaa (My Little Pony: Friendship is Magic). Minulle, joka muun muassa Nalle Puhia rakastan, he ovat tärkeimpiä potentiaalisia liittolaisia, mutta en vuosia heitä vakoiltuanikaan ole onnistunut kehittämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sarja on toteutettu Flash-animaatiolla. Se särähtää ensimmäisenä taidehomon* silmään. Tyyli on 80-luvun tv-piirrettyjä liukkaampi, mutta lähikuvissa viivat ovat paksuja ja kasvoista tapaa puuttua kolmiulotteisuuden vaikutelma. Mihin tahansa voi tietenkin tottua.
*Homo on latinaa ja tarkoittaa ihmistä. Poni- ja taideihmiset ovat vähemmän pelottavia kuin lähipubeissa haiseva Homo erectus.
 |
| My Little Pony: Ystävyyden taikaa |
 |
| Fanin näkemys samasta kohtauksesta. |
Kirjoitin viitisen vuotta sitten miesten seksuaalisuutta sivuavia kolumneja. Keskeisiä väittämiä olivat:
1. Miesten seksuaalisuus rajoittaa taidetta. Naiset ovat aliedustettuina kaikissa lajityypeissä, koska miehet luokittelevat naiset kategorioihin "pantava lutka" ja "rasittava ämmä". Erikoisia naisia ei nähdä varsinkaan sci-fissä ja fantasiassa.
2. Taide laajentaa miesten seksuaalisuutta. Miehet yhtyvät mihin vain totuttuaan ajatukseen. Jos sellaisia elokuvia kuin Avatar tehdään, yhä useammat innostuvat fotorealistisen sinisen hujopin riemurasiasta, ja yhä useammat lähestyvät sitä pistettä, ettei Smurffiina näytä hullummalta. Tämä luo toivoa monipuolisen taiteen ystäville, mutta arveluttaa kanssaihmisten mielenterveydestä piittaavia.
2010 alkanut Ystävyyden taikaa on yksi isoimmista uusista ilmiöistä juttujeni jälkeen. Ponit ovat tyttöjä ja heillä on monipuoliset persoonallisuudet. Sarjan suosio kasvaa yhä erinäisten käyrien mukaan.
Keskimääräisen ponihomon psykologisen profiilin rakentaminen on mahdotonta. Sarja kertoo ystävyydestä ja suvaitsevaisuudesta. Teemat ja pirteä väriloisto vetoavat diivaileviin homppeleihin, karuihin karpaasikarhuihin kissanpennun sielulla, henkeviin aseksuaaleihin ja autisteihin, joille piirroshahmojen lukeminen on helpompaa kuin ihmisten. Useimmat ponihomot näyttävät ja kuulostavat arkisilta. Monet ovat leppoisia, mutta sellaisenkin videon olen nähnyt, jossa lippispäisiltä lätkäfaneilta kuulostavat ponihomot haukkuvat 80-luvun My Little Pony -sarjaa kiroillen ja sarkastisesti. Vanhat ponit ovat rumia ja läskejäkin, hö höö, he kukkoilivat ÄO-kengännumero-tyylillä, jolla ikätoverit tylyttävät Justin Bieberiä. Tämän viimeisenkin esimerkin oli tarkoitus normalisoida ponihomot, eikä solvata heitä.
 |
| Dokumentista "A Brony Tale". |
Jos Ystävyyden taikaa edustaisi huippulaatua, ilahtuisin siitä, että erilaisilla ihmisillä on samaistumiskykyä ja mielikuvitusta tunnistaa laatu ihmishahmojen puutteesta huolimatta. Ystävyyden taikaa on OK. Rytmiä pidetään yleensä yllä söpöilyllä ja törmäilyllä, ja joskus tarinoihin kätkeytyy nokkeluutta. Eräässä jaksossa lentävä ja kävelevä poni tahtoisivat hengailla, mutta lentävällä ponilla on ystävänä töykeä siivekäs otus, joka yrittää omia hänet. Konflikti on samaistuttava. Jakso on hupsu. Loppuratkaisuna narttu heivataan kuvioista. En sen enempää tuomitse kuin ylistäkään tällaista kerrontaa. Muu mistä sarjaa usein kiitellään, kuten samaistuttavat hahmot (kärjistetyt stereotypiat) ja silmäniskut aikuisille (popkulttuuriviittaukset) ovat animaatioiden perusominaisuuksia. Ovatko vannoutuneimmat ponihomot varmasti nähneet muita sellaisia?
Osa ponihomoistakin tiedostaa, että yhteisöllisyys on loogisin selitys suosiolle. Miehisiä stereotypioita rikkovalle kulttuurille on tilausta. Vauhtiin päässyt ilmiö ruokkii itseään. Monia surettaa, kun kukaan ei ymmärrä, mutta varsinkin netissä ponit ovat yhteinen keino provosoida alfauroksia. On meemejä ja kehittyneempää askartelukulttuuria. Heille jotka innokkaasti tarttuvat ystävyyden sanomaan yhteisö toimii seurakuntana, joka harjoittaa hyväntekeväisyyttäkin. Kiihkouskovaiset eivät mulkoilematta toivota tervetulleeksi nahkatakkista korvarengasnallea, joka on lähimmäisenrakkautta täynnä, mutta ponifestarit toivottavat. Yleisesti ottaen ponihomot eivät ole luusereita, vaan se on koko ihmiskunnan vika, että yhä useammat haluavat rakastella poneja.
Miten useat? Pari yleistä väittämää: "sarjan fanit ovat pieni mutta innokas yhteisö", josta "vain pieni osa katsoo pornopiirustuksia". Pieni ja pieni - verrattuna mihin?
Roger Rabbitin vaimo Jessica on eräs tunnetuimmista eroottisista piirroshahmoista. Lara Croft on klassisin esimerkki tietokoneajan seksisymbolista. Modernimpi tapaus on suosittu pelisarja Mass Effect, jossa ihmisenkaltaiset avaruusolennot ottavat osaa romantiikkaan ja mietoon erotiikkaan. Isoimman tietämäni "fanitaidesivuston" valikoimista löytyy:
2 571 kuvaa Jessica-pornoa
5 371 kuvaa Lara Croft -pornoa
6 700 kuvaa Mass Effect -pornoa
51 216 kuvaa My Little Pony: Ystävyyden taikaa -pornoa
 |
En tuomitse, toisin kuin tekevät monet aseksuaalit ja muuten vain kunniaansa puolustavat ponihomot. Mielikuvitus on mielikuvitusta. Yritän ymmärtää, miten tarinankerronta ja kulttuuri kehittyvät. Uskon muusateoriaan: on huomionarvoista, minne miehet mieluiten työntyvät. Jos (nimenomaan uuteen sarjaan perustuvaa) ponipornoa olisi olemassa 50 000 kuvaa vähemmän, 80- ja 2010-luvun sarjoja olisi tarpeetonta vertailla tästä kuvakulmasta:
 |
Huolissani olen vain heistä, jotka eivät tiedä mitä he tekevät. On niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi.
Japanilaiset ovat piirrospervoilun edelläkävijöitä ja he ovat kuolemassa sukupuuttoon. Syntyvyys on romahtanut. Monia japanilaisia nuorukaisia ei kiinnosta seksi, eikä varsinkaan ihmissuhteiden monimutkaisuus, mutta manga ja anime kelpaavat kyllä. Pojat tyttöistyvät. Väkivaltarikollisuus on laskussa. "Selibaattikompleksi" ja "ruohonsyöjämiehet" ovat sikäläisiä uudissanoja. En ole kuullut, että Japaniin olisi kehittynyt ponihomouteen verrannollinen uskonnollinen kultti, mutta maassa on järjestetty viikonlopun viettoa, jonne saapuvat nuoret miehet käsikonsoleissa elävien virtuaalisten tyttöystäviensä kanssa. Hulluus normalisoituu.
Ystävyyden taikaa voidaan nähdä filosofialtaan sosiaalisena, mutta myös hälläväliätyyppisenä. Lapsille soveltuu se, että tarinat kommentoivat kepeästi kepeitä asioita, jotka kuuluvat heidän arkeensa. Modernisoidun hömppä-Helinä-keijun virtuaalisena tyttöystävänä sinänsä ymmärrän aikuisia, jotka haluavat taantua niin kauas, ettei mitään tarvitse ottaa vakavasti. Terveellisempinä pidän Bambin kaltaisia satuja: tunnelatauksen myös noloille ja surullisille asioille antava satu valmistelee lapsia todellisuuteen ja voi palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, jos monimutkainen maailma väsyttää aikuista. Luonnollisesti animaatioiden arvojärjestys on sivuseikka. Jos ihmiskunta luovuttaa vapaaehtoisesti jo ennen kuin tekoälyt vaativat maailmanherruutta, Bambin kevätkiima ja vaikkapa Bamsen kavereiden parisuhdekuviot eivät ole ratkaisu, vaan todennäköisemmin syy; sillä kamalla ponihomotkin on kasvatettu.
 |
Sillä tykkääkö joku poneista ei ole väliä. Merkitystä on sillä mitä muuta tekevät faneista innokkaimmat: nukkejen maalailijat, ponimusan miksaajat ja ne, jotka ihan vitsillä vaan keskustelevat siitä, kuinka hekin haluaisivat olla poneja. Oletan, että useimmat, jotka aktiivisesti hakeutuvat kaltaistensa seuraan, haluaisivat myös lisääntyä, joten toivon heidän yrittävän. Vaikken ihmisistä pidäkään, ajattelen heidän parastaan. Kun ainoa siskoni sai lapsen, tulin iloiseksi paitsi hänen ja isän, myös isovanhempien puolesta, koska useimmille elämän jatkuminen on elämyksellisempää kuin piirretyt. Se ei ole Pompin anaalionnettomuuden eikä normaaliin elämään kuuluvien vastoinkäymisten vika, etten aio lisääntyä itse, vaan en kaivannut seuraa lapsenakaan monien yksinäisten vaiheiden aikana, ja nykyään väsään mieluummin kansainvälisiä ponihomotutkimuksia kuin pelottelen naisia. Perinteisesti paras juttu tiikereissä on ollut se, ettei tiikereitä ole enempää. Pidän silti itsestäni. Huolestuneena toivon vastaavaa mielenrauhaa niillekin ruohonsyöjämiehille, jotka suosikkiponia käsittelevän kysymyksen "mikä on hänen viehättävin piirteensä?" toimittajalta kuultuaan vastaavat narisevalla, lannistuneella äänellä "kuten kuka tahansa sanoisi, herkullinen poniperse". Yleiset todellisuuspakomenetelmät muistuttavat yhä enemmän psykoosia kuin klassisten kellariautistien sormustenherrafantasioita. Avatarin jälkeen uutisotsikoihin pääsivät fanit, jotka kehittivät itsetuhoisia ajatuksia, koska he olivat nähneet maailman, jonne he eivät pääse. Ehkä Flash-animaatio sittenkin on passelein tyylivalinta ponipiirretylle? Kenen valopään idea oli lahjoittaa nörteille Source Filmmaker?! Avatar on suosituin kaikista elokuvista ja "let it go, turn away and slam the door" laulaa syrjäytyvä hahmo hymyillen kaikkien aikojen tuottoisimmassa animaatiossa Frozen, joka on menestynyt parhaiten Japanissa heti Yhdysvaltojen jälkeen. Missä menemme viiden vuoden päästä?
 |
| Unohda Photoshop - Source Filmmakerilla sinäkin voit tehdä animaatioita. |
Jos et jaksanut lukea koko juttua, tai et tajunnut mitään, olennainen asiasisältö tiivistyy tähän videoon:
 |
| Hipsteriautisti tekemässä muistiinpanoja - vuosia ennen kuin Ystävyyden taikaa alkoi! |
Keskustelut (26 viestiä)
29.04.2014 klo 13.09 18
Rekisteröitynyt 17.03.2009
29.04.2014 klo 13.29 31
something warm and pure.
Find the peace within ourselves,
no need for a cure.
Vaikka ihmisten mielestäni kuuluu tulla sujuiksi itsensä kanssa ja olla rehellisesti yhteydessä alitajuntaansa, ei jokaisen satunnais-fetissin kannattaisi antaa dominoida elämää. En usko että ihminen, joka antaa lempireikänsä määritellä olemuksensa, on parhaassa tilassa yhteiskunnan tai itsensä puolesta.
Toisaalta, mitä siitä valittamaan. Ehkä se on vain osa elämää, että syntyy näitä yksilöitä, jotka pakkomielteistyvät asioihin, jotka ärsyttävät muita, ja sitten ajan kanssa kuolevat pois levittämättä geenejään tai meemejään.
Varmaan ainoa asia, mitä voi todeta on oma mielipide. Itsellä se on se, että MLP on ihan hyvin tehty hyvin pienten lasten sarja, mutta aikuinen mies joka siitä innostuu on jollain tasolla taantunut tai jäänyt jälkeen henkisessä kehityksessä. Seksuaalisen kiinnostuksen kanssa "fanitus" alkaa uhkaavasti lähestyä pedofiliaa. Ovathan ponit melko lapsenomaisesti naiiveja ja vaarattomia käytökseltään.
29.04.2014 klo 13.33 3
Rekisteröitynyt 17.09.2007
29.04.2014 klo 15.23 25
29.04.2014 klo 15.28 1
Rekisteröitynyt 29.04.2007
29.04.2014 klo 16.10 20
Homo-kortti viuhuu erityisesti yläkoulussa niin, että herkempien poikien puolesta harmittaa. Jos tyttö/nainen saa olla "jätkä", miksei poika/mies saisi olla "neiti" tms. ilman halventavaa merkitystä? "Tyttömäiselle" pojalle ei edes ole neutraalia ilmausta kielessämme.
29.04.2014 klo 19.54 23
29.04.2014 klo 23.33 2
30.04.2014 klo 01.26 12
Ahaa nyt tiedän mikä on Ponihomo. Toivottavasti Ponilespojakin on olemassa?
lesbo*
30.04.2014 klo 10.59 12
Ahaa nyt tiedän mikä on Ponihomo. Toivottavasti Ponilespojakin on olemassa?
Jos näiden käsitteiden semantiikkaa vähän auotaan, niin tässä vähän sekoitetaan latinaa ja kreikkaa epäasiallisesti. Ei Mr. Peltonen niinkään, vaan yleisesti.
Latinaksi homo tarkoittaa ihmistä tai henkilöä. Kreikaksi homo tarkoittaa samaa, siis vastakohtaa merkitykselle "eri".
Homo Sapiens, "ihminen tietoinen", on latinaa, kuten kaikki lajinimet ovat (tietääkseni).
Kaikkien tuntema mm. seksuaalisuuden yhteydessä käytettävä homo taas tulee kreikan kielestä, kuten yhtä tunnettu heterokin.
Lesbo taas ei tule niinkään minkään sanan merkityksestä, vaan Lesboksen saarelta (Kreikassa), jossa kuulemma moista hommaa harrastettiin.
Anteeksi että viisastelin, mutta kun itseänikin on arvuuttanut miksi samaa sanaa käytetään näin eri yhteydessä, niin otin asiasta selvää ja päätin sen nyt jakaakin. Kiitos ja anteeksi.
30.04.2014 klo 13.04 8
Tätä uutta sarjaa katsoin kolme jakoa poni-kaverin suosituksesta, kun sarjan piti olla kuulemma niin älyttömän hyvä. En nähnyt muuta, kuin mukahauskan lastenohjelman, jota tuskin jaksaisin katsoa edes lauantaiaamuna puuroa syödessä. Meininki ei ollut oikeasti hauskaa, ja pieni ärsytys on ainoa tunne mitä sarja aiheuttaa.
Ei sillä, että mitään tämän sarjan faneja vastaan olisi. Hyvä jos tykkäävät, itse vain en tykkää.
30.04.2014 klo 13.55 1
Tätä uutta sarjaa katsoin kolme jakoa poni-kaverin suosituksesta, kun sarjan piti olla kuulemma niin älyttömän hyvä. En nähnyt muuta, kuin mukahauskan lastenohjelman, jota tuskin jaksaisin katsoa edes lauantaiaamuna puuroa syödessä. Meininki ei ollut oikeasti hauskaa, ja pieni ärsytys on ainoa tunne mitä sarja aiheuttaa.
Ei sillä, että mitään tämän sarjan faneja vastaan olisi. Hyvä jos tykkäävät, itse vain en tykkää.
Sikäli mitä bronyjen manifestia verkosta lukemani perusteella olen ymmärtänyt, sarjaa ei faniteta sen takia että se olisi hauska, vaan sen takia että halutaan kannattaa sen tarjoamaa maailmankuvaa, joka on huomattavan paljon inhimillisempi ja lämminhenkisempi kuin tämä reaalimaailmassamme vallitseva.
30.04.2014 klo 15.17 14
Mun silmälasien linssit särky tätä katsoessa.
30.04.2014 klo 17.37 3
Tätä uutta sarjaa katsoin kolme jakoa poni-kaverin suosituksesta, kun sarjan piti olla kuulemma niin älyttömän hyvä. En nähnyt muuta, kuin mukahauskan lastenohjelman, jota tuskin jaksaisin katsoa edes lauantaiaamuna puuroa syödessä. Meininki ei ollut oikeasti hauskaa, ja pieni ärsytys on ainoa tunne mitä sarja aiheuttaa.
Ei sillä, että mitään tämän sarjan faneja vastaan olisi. Hyvä jos tykkäävät, itse vain en tykkää.
Sikäli mitä bronyjen manifestia verkosta lukemani perusteella olen ymmärtänyt, sarjaa ei faniteta sen takia että se olisi hauska, vaan sen takia että halutaan kannattaa sen tarjoamaa maailmankuvaa, joka on huomattavan paljon inhimillisempi ja lämminhenkisempi kuin tämä reaalimaailmassamme vallitseva.
30.04.2014 klo 21.20 1
ja jonkun sarjan katsomista ei pitäis liittää seksuaallisuuten taikka mihinkään muuhun. kaikkissahan löytyy niitä "pimeittää puolia"... mut niitä ei pitäis tunkea, että kaikki fanit olisi sellaisia tai katsojat
30.04.2014 klo 22.22 16
itse katson mlp:ä, koska tykkään katsoa niitä... ja ei ketään voi määritellä, mitä katsoo... mlp:fim:n luoja sanoi, että kyseissä sarjaa saa katsoa myös miehet... ja eikö tämä tarkoittaa, että hän ei kieltänyt katsomasta kyseissä sarjaa miehiltä?
ja jonkun sarjan katsomista ei pitäis liittää seksuaallisuuten taikka mihinkään muuhun. kaikkissahan löytyy niitä "pimeittää puolia"... mut niitä ei pitäis tunkea, että kaikki fanit olisi sellaisia tai katsojat
Ootko kännissä?
01.05.2014 klo 10.52 6
Japanilaisten naisten mieltymykset ja vaatimukset on kohonnu siihen mittapuuhun ettei nuorilla miehillä ole yksinkertaisesti varaa saatika mahdollisuuksia naisen saamiseen ja lapsen kasvattaminen on erittäin kallista (missäpäin maailmaa se ei olisi..) Siksi on helpompi ja kannattavampi jäädä peräkammarin pojaksi
Naiset tähtäävät vanhempiin hyvin tienaaviin miehiin ja jäävät itse kotiäideiksi, näin tylysti tiivistettynä.
MLP:n suhteen väkisin tyrkyttävät ja ektaasissa olevat ponihomot ovat riesa vähän joka paikassa. Vaikka itsekkin olen kova Anime-fani en kuitenkaan väkisin tyrkytä viittauksia tai muutakaan animeen liittyvää netissä, saatika omista muutakaan rekvisiittaa tai ottanut vaikutteita siitä elämääni.
Rekisteröitynyt 17.03.2009
01.05.2014 klo 11.59 5
Tuohon Japani juttuun sen verran haluaisin valaista (jos internetin moniin artikkeleihin on uskominen).
Japanilaisten naisten mieltymykset ja vaatimukset on kohonnu siihen mittapuuhun ettei nuorilla miehillä ole yksinkertaisesti varaa saatika mahdollisuuksia naisen saamiseen ja lapsen kasvattaminen on erittäin kallista (missäpäin maailmaa se ei olisi..) Siksi on helpompi ja kannattavampi jäädä peräkammarin pojaksi
Naiset tähtäävät vanhempiin hyvin tienaaviin miehiin ja jäävät itse kotiäideiksi, näin tylysti tiivistettynä.
Ymmärtääkseni se pätee ihan hyvin myös miehiin. Lajilla itsessään vähän sellainen meno päällä, että ihmisuhteista odotetaan surrealistista nukkekotia, ja sitten heitetään piloille lellityn lapsen lailla tantrumia, kun vastaparilla saattaa olla pikkasen paha tuuli tai haisee hieman hielle joskus.
Parasta on se, että nykyhomot tykkäävät nauraa menneiden kansojen tabuille tajuamatta itse sitä, että heille on aivan yhtä kylmän järkymmättömiä ja perusteettomia sääntöjä siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ja ajatusmaailmaa, ja mikä ei.
01.05.2014 klo 13.41 1
01.05.2014 klo 18.40 1
01.05.2014 klo 19.47 7
03.05.2014 klo 14.21 2
Muuten hyvä ja snadisti ahdistava teksti mut toi "pojat tyttöistyvät" ärsytti, mitä se ees on tarkottavinaan :P
Se tarkoittaa tietysti sitä kun alfauroita ei enää kiinnosta väkivaltaviihde ja naisten ottaminen väkisin vaan nykyään ne katselee jotain tämmösiä lastenohjelmia ja näkevät naisen jonkinlaisena pyhänä olentona johon ei kosketa ja hyvä jos edes puhutaan muuta kuin syvällä kunnioituksella.
Tämähän johtaa ihan siihen perusscifin meininkiin jossa miehet eivät enää näe naisia seksuaalisessa mielessä vaan ne runkkaavat ponikuvia katsellessaan ja tuotetut nesteet käytetään sitten ruiskulla itsenäisten yksinäisten naisten siittämiseen. Tiedä sitten ovatko scifikirjailijat oikeasti olleet niin hyviä ennustajia vai onko tämä joku itsensä toteuttavan ennusteen kierre. Japanissa ihmiset nykyään kuulemma jo pitävät ajatustakin seksistä ja sukuelimistä inhottavana.
03.05.2014 klo 17.10
04.05.2014 klo 09.18
04.05.2014 klo 15.34 4
05.11.2017 klo 02.14
Vituttaako ku suomen kielessä on sukupuolineutraali hän-sana.
Ei