"Nyt kaverin saan, nyt kaverin saan!"
- Tiikeri

"Parasta tiikereissä on se, että sinä olet ainoa."
- Ihaa

Video "Bronies React: Season 4 Premiere" (suom. "Ponihomot reagoivat kauden 4 alkuun")

Ponihomot* ovat teini-ikäisiä ja aikuisia miehiä, jotka fanittavat piirrossarjaa My Little Pony: Ystävyyden taikaa (My Little Pony: Friendship is Magic). Minulle, joka muun muassa Nalle Puhia rakastan, he ovat tärkeimpiä potentiaalisia liittolaisia, mutta en vuosia heitä vakoiltuanikaan ole onnistunut kehittämään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sarja on toteutettu Flash-animaatiolla. Se särähtää ensimmäisenä taidehomon* silmään. Tyyli on 80-luvun tv-piirrettyjä liukkaampi, mutta lähikuvissa viivat ovat paksuja ja kasvoista tapaa puuttua kolmiulotteisuuden vaikutelma. Mihin tahansa voi tietenkin tottua.

*Homo on latinaa ja tarkoittaa ihmistä. Poni- ja taideihmiset ovat vähemmän pelottavia kuin lähipubeissa haiseva Homo erectus.

My Little Pony: Ystävyyden taikaa

Fanin näkemys samasta kohtauksesta.

Kirjoitin viitisen vuotta sitten miesten seksuaalisuutta sivuavia kolumneja. Keskeisiä väittämiä olivat:

1. Miesten seksuaalisuus rajoittaa taidetta. Naiset ovat aliedustettuina kaikissa lajityypeissä, koska miehet luokittelevat naiset kategorioihin "pantava lutka" ja "rasittava ämmä". Erikoisia naisia ei nähdä varsinkaan sci-fissä ja fantasiassa.

2. Taide laajentaa miesten seksuaalisuutta. Miehet yhtyvät mihin vain totuttuaan ajatukseen. Jos sellaisia elokuvia kuin Avatar tehdään, yhä useammat innostuvat fotorealistisen sinisen hujopin riemurasiasta, ja yhä useammat lähestyvät sitä pistettä, ettei Smurffiina näytä hullummalta. Tämä luo toivoa monipuolisen taiteen ystäville, mutta arveluttaa kanssaihmisten mielenterveydestä piittaavia.

2010 alkanut Ystävyyden taikaa on yksi isoimmista uusista ilmiöistä juttujeni jälkeen. Ponit ovat tyttöjä ja heillä on monipuoliset persoonallisuudet. Sarjan suosio kasvaa yhä erinäisten käyrien mukaan.

Keskimääräisen ponihomon psykologisen profiilin rakentaminen on mahdotonta. Sarja kertoo ystävyydestä ja suvaitsevaisuudesta. Teemat ja pirteä väriloisto vetoavat diivaileviin homppeleihin, karuihin karpaasikarhuihin kissanpennun sielulla, henkeviin aseksuaaleihin ja autisteihin, joille piirroshahmojen lukeminen on helpompaa kuin ihmisten. Useimmat ponihomot näyttävät ja kuulostavat arkisilta. Monet ovat leppoisia, mutta sellaisenkin videon olen nähnyt, jossa lippispäisiltä lätkäfaneilta kuulostavat ponihomot haukkuvat 80-luvun My Little Pony -sarjaa kiroillen ja sarkastisesti. Vanhat ponit ovat rumia ja läskejäkin, hö höö, he kukkoilivat ÄO-kengännumero-tyylillä, jolla ikätoverit tylyttävät Justin Bieberiä. Tämän viimeisenkin esimerkin oli tarkoitus normalisoida ponihomot, eikä solvata heitä.

Dokumentista "A Brony Tale".

Jos Ystävyyden taikaa edustaisi huippulaatua, ilahtuisin siitä, että erilaisilla ihmisillä on samaistumiskykyä ja mielikuvitusta tunnistaa laatu ihmishahmojen puutteesta huolimatta. Ystävyyden taikaa on OK. Rytmiä pidetään yleensä yllä söpöilyllä ja törmäilyllä, ja joskus tarinoihin kätkeytyy nokkeluutta. Eräässä jaksossa lentävä ja kävelevä poni tahtoisivat hengailla, mutta lentävällä ponilla on ystävänä töykeä siivekäs otus, joka yrittää omia hänet. Konflikti on samaistuttava. Jakso on hupsu. Loppuratkaisuna narttu heivataan kuvioista. En sen enempää tuomitse kuin ylistäkään tällaista kerrontaa. Muu mistä sarjaa usein kiitellään, kuten samaistuttavat hahmot (kärjistetyt stereotypiat) ja silmäniskut aikuisille (popkulttuuriviittaukset) ovat animaatioiden perusominaisuuksia. Ovatko vannoutuneimmat ponihomot varmasti nähneet muita sellaisia?

Osa ponihomoistakin tiedostaa, että yhteisöllisyys on loogisin selitys suosiolle. Miehisiä stereotypioita rikkovalle kulttuurille on tilausta. Vauhtiin päässyt ilmiö ruokkii itseään. Monia surettaa, kun kukaan ei ymmärrä, mutta varsinkin netissä ponit ovat yhteinen keino provosoida alfauroksia. On meemejä ja kehittyneempää askartelukulttuuria. Heille jotka innokkaasti tarttuvat ystävyyden sanomaan yhteisö toimii seurakuntana, joka harjoittaa hyväntekeväisyyttäkin. Kiihkouskovaiset eivät mulkoilematta toivota tervetulleeksi nahkatakkista korvarengasnallea, joka on lähimmäisenrakkautta täynnä, mutta ponifestarit toivottavat. Yleisesti ottaen ponihomot eivät ole luusereita, vaan se on koko ihmiskunnan vika, että yhä useammat haluavat rakastella poneja.

Miten useat? Pari yleistä väittämää: "sarjan fanit ovat pieni mutta innokas yhteisö", josta "vain pieni osa katsoo pornopiirustuksia". Pieni ja pieni - verrattuna mihin?

Roger Rabbitin vaimo Jessica on eräs tunnetuimmista eroottisista piirroshahmoista. Lara Croft on klassisin esimerkki tietokoneajan seksisymbolista. Modernimpi tapaus on suosittu pelisarja Mass Effect, jossa ihmisenkaltaiset avaruusolennot ottavat osaa romantiikkaan ja mietoon erotiikkaan. Isoimman tietämäni "fanitaidesivuston" valikoimista löytyy:

2 571 kuvaa Jessica-pornoa
5 371 kuvaa Lara Croft -pornoa
6 700 kuvaa Mass Effect -pornoa
51 216 kuvaa My Little Pony: Ystävyyden taikaa -pornoa


En tuomitse, toisin kuin tekevät monet aseksuaalit ja muuten vain kunniaansa puolustavat ponihomot. Mielikuvitus on mielikuvitusta. Yritän ymmärtää, miten tarinankerronta ja kulttuuri kehittyvät. Uskon muusateoriaan: on huomionarvoista, minne miehet mieluiten työntyvät. Jos (nimenomaan uuteen sarjaan perustuvaa) ponipornoa olisi olemassa 50 000 kuvaa vähemmän, 80- ja 2010-luvun sarjoja olisi tarpeetonta vertailla tästä kuvakulmasta:


Huolissani olen vain heistä, jotka eivät tiedä mitä he tekevät. On niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi.

Japanilaiset ovat piirrospervoilun edelläkävijöitä ja he ovat kuolemassa sukupuuttoon. Syntyvyys on romahtanut. Monia japanilaisia nuorukaisia ei kiinnosta seksi, eikä varsinkaan ihmissuhteiden monimutkaisuus, mutta manga ja anime kelpaavat kyllä. Pojat tyttöistyvät. Väkivaltarikollisuus on laskussa. "Selibaattikompleksi" ja "ruohonsyöjämiehet" ovat sikäläisiä uudissanoja. En ole kuullut, että Japaniin olisi kehittynyt ponihomouteen verrannollinen uskonnollinen kultti, mutta maassa on järjestetty viikonlopun viettoa, jonne saapuvat nuoret miehet käsikonsoleissa elävien virtuaalisten tyttöystäviensä kanssa. Hulluus normalisoituu.

Ystävyyden taikaa voidaan nähdä filosofialtaan sosiaalisena, mutta myös hälläväliätyyppisenä. Lapsille soveltuu se, että tarinat kommentoivat kepeästi kepeitä asioita, jotka kuuluvat heidän arkeensa. Modernisoidun hömppä-Helinä-keijun virtuaalisena tyttöystävänä sinänsä ymmärrän aikuisia, jotka haluavat taantua niin kauas, ettei mitään tarvitse ottaa vakavasti. Terveellisempinä pidän Bambin kaltaisia satuja: tunnelatauksen myös noloille ja surullisille asioille antava satu valmistelee lapsia todellisuuteen ja voi palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, jos monimutkainen maailma väsyttää aikuista. Luonnollisesti animaatioiden arvojärjestys on sivuseikka. Jos ihmiskunta luovuttaa vapaaehtoisesti jo ennen kuin tekoälyt vaativat maailmanherruutta, Bambin kevätkiima ja vaikkapa Bamsen kavereiden parisuhdekuviot eivät ole ratkaisu, vaan todennäköisemmin syy; sillä kamalla ponihomotkin on kasvatettu.


Sillä tykkääkö joku poneista ei ole väliä. Merkitystä on sillä mitä muuta tekevät faneista innokkaimmat: nukkejen maalailijat, ponimusan miksaajat ja ne, jotka ihan vitsillä vaan keskustelevat siitä, kuinka hekin haluaisivat olla poneja. Oletan, että useimmat, jotka aktiivisesti hakeutuvat kaltaistensa seuraan, haluaisivat myös lisääntyä, joten toivon heidän yrittävän. Vaikken ihmisistä pidäkään, ajattelen heidän parastaan. Kun ainoa siskoni sai lapsen, tulin iloiseksi paitsi hänen ja isän, myös isovanhempien puolesta, koska useimmille elämän jatkuminen on elämyksellisempää kuin piirretyt. Se ei ole Pompin anaalionnettomuuden eikä normaaliin elämään kuuluvien vastoinkäymisten vika, etten aio lisääntyä itse, vaan en kaivannut seuraa lapsenakaan monien yksinäisten vaiheiden aikana, ja nykyään väsään mieluummin kansainvälisiä ponihomotutkimuksia kuin pelottelen naisia. Perinteisesti paras juttu tiikereissä on ollut se, ettei tiikereitä ole enempää. Pidän silti itsestäni. Huolestuneena toivon vastaavaa mielenrauhaa niillekin ruohonsyöjämiehille, jotka suosikkiponia käsittelevän kysymyksen "mikä on hänen viehättävin piirteensä?" toimittajalta kuultuaan vastaavat narisevalla, lannistuneella äänellä "kuten kuka tahansa sanoisi, herkullinen poniperse". Yleiset todellisuuspakomenetelmät muistuttavat yhä enemmän psykoosia kuin klassisten kellariautistien sormustenherrafantasioita. Avatarin jälkeen uutisotsikoihin pääsivät fanit, jotka kehittivät itsetuhoisia ajatuksia, koska he olivat nähneet maailman, jonne he eivät pääse. Ehkä Flash-animaatio sittenkin on passelein tyylivalinta ponipiirretylle? Kenen valopään idea oli lahjoittaa nörteille Source Filmmaker?! Avatar on suosituin kaikista elokuvista ja "let it go, turn away and slam the door" laulaa syrjäytyvä hahmo hymyillen kaikkien aikojen tuottoisimmassa animaatiossa Frozen, joka on menestynyt parhaiten Japanissa heti Yhdysvaltojen jälkeen. Missä menemme viiden vuoden päästä?

Unohda Photoshop - Source Filmmakerilla sinäkin voit tehdä animaatioita.

Jos et jaksanut lukea koko juttua, tai et tajunnut mitään, olennainen asiasisältö tiivistyy tähän videoon:

Hipsteriautisti tekemässä muistiinpanoja - vuosia ennen kuin Ystävyyden taikaa alkoi!