Yleisradion uutisten mukaan videopalvelu Netflix aloitti Suomessa "suppealla valikoimalla". Jotakin sieltä löytyy, sillä pelilistojemme väsääjä ilmoitti vaihtaneensa pelit leffoihin ja nyt leffalistojen väsääjä kertoo vaihtaneensa leffat tv-sarjaan.

Olen nukkunut heikosti, koska olen katsonut iltaisin vielä pari tai neljä Breaking Bad -jaksoa. Ei hätää, energiatasoni on erinomainen. Oli outoa kirjoittaa tuo lause, kuten on ollut outoa ohimennen yskäistä, sillä tämmöisiä puheita ja ruumiintoimintoja sarjan syöpäsairas huumeita kauppaava kemianopettajakin harrastaa. Höööö. Saatan olla hieman väsynyt.

Netflix ansaitsee ilmaista mainosta. Keksin tämmöisen simppelin jutun. Löytyykö palvelusta 7 katsomisen arvoista elokuvaa, joissa on suurinpiirtein sama idea kuin Breaking Badissa? Breaking Badin idea on se, että harmittoman oloisesta miehestä tulee paha ja hän nauttii siitä.



Varmoin askelin kehittyvä konnuus ei ole ainoa tarina, jonka kertojien tulisi opiskella ensimmäistä kahta Kummisetää. Kummisedät totuttavat katsojan vieraaseen ajattelutapaan niin itsevarmasti ja toteavaisesti, ettei katsojalla pitäisi olla vaikeuksia ymmärtää hahmojen motiiveja. Himo nähdä Michael Corleonen syntiinlankeaminen uudestaan iskee arviolta ennen pääsiäistä. Netflixin kuvanlaatu on parempi kuin DVD-levyjeni.




Eräs viime vuosien muikeimmista roskajännäreistä hyrrää Gerard Butlerin jokamieskarismalla. Nauttisin älyttömästä tarinasta jollain tasolla toteutuksesta riippumatta, mutta on tärkeää, että Butler onnistuu viime minuuteillakin vihjaamaan, että yliluonnollisiin juoniin kykenevä superrikollinen on pohjimmiltaan yhteiskuntaan pettynyt isä. Aikanaan suosittelin tätä Saw-sarjan ystäville, mutta olen kuullut myös Wallander-tyyppisen potaskan fanien innostuvan tästä heti kun juoni jyrähtää käyntiin.




Homofobia - tai olettamus, että katsojat ovat homofobisia - taisi osaltaan rajoittaa tämän menestystä. Sääli. Jim Carrey on ilmiö "tavallisena miehenä", josta tulee onnettomuuden jälkeen superhomo superhuijari. Tositarinasta varmasti syntyisi huomattavasti parempikin elokuva, jos kieli olisi vähemmän syvällä persposkessa ja ohjaajien ADHD olisi lääkitty. Toisaalta ylivilkkaus omalla tavallaan tukee tarinaa uskomattomasta veijarista.




On terveellistä, että Robert Duvall on kunnioitettavan herrasmiehen perikuva näytellessään leppoisaa poliisia, sillä hermoromahduksen saava Michael Douglas saa liikaa sympatiaa joiltakin katsojilta (yläasteikäiseltä meikäläiseltä). Douglas arvostaa selkeitä sääntöjä, mutta myös inhimillistä joustavuutta (niin kuin kolmekymppinenkin mie), joten on se nyt perkele, kun kaikki on niin vaikeaa joka käänteessä!! Konekiväärille tulee töitä.




Leffa on tyylikäs tulkinta aivan erilaisesta romaanista, josta olen jauhanut liikaakin, koska se taisi olla ensimmäinen romaani, jonka tunsin haastavaksi. Komea, hyväkäytöksinen, menestynyt, huorista ja murhista alati enemmän innostuva juppi Patrick Bateman on useimmilla tavoilla täydellinen vastakohtani, joskin meillä molemmilla on ns. mielikuvitusta. Haluatko tietää jotakin mitä et halua tietää? Kun leffan ja romaanin koettuani leikin yhä leluilla, kuvittelin Spawn-nukkeni olevan Christian Balen äänellä artikuloiva Batemanin reinkarnaatio. Bateman on tyhjä, hänellä ei ole syitä olla hyvä eikä paha, joten hänen kehityksensä (fanifiktiossa Spawniksi asti) on harvinaisen kiinnostavaa.




Muutamat toimenkuvat ovat välttämättömiä mutta kyseenalaisia. Asian voi todeta hienovaraisemminkin kuin tekee erinomaisen viihdyttävä Paholaisen asianajaja. Oletko koskaan kuullut taitavasta juristista, joka puolustaa menestyksekkäästi maapallon pahinta saastaa, mutta lahjoittaa 90% miljoonapalkkioistaan uhreille? En minäkään. Pahuus perustelee tarpeellisuutensa ja syö sielun, siksi nämä kaikki elokuvat ovat kiinnostavia.




"Älä uneksi. Elä se", alleviivaa kulttiklassikko vähemmistöjä rohkaisevan sanomansa, joka... on olemassa. Juoni meni käytännössä niin, että namu transvestiitti psykopaatti avaruusolento laskee kiltin pariskunnan tasolleen panemalla molempia ja yrittämällä syöttää heille entisen rakastajansa. Syntiinlankeemuksen jälkeen turmellut ihmisyksilöt jäävät ryömimään saastaansa kuin Aatami ja Eeva ikään. "It’s beyond me. Help me, Mommy. I’ll be good, you’ll see."