Leffalista #26: Muslimeita
Muista sitoa kamelisi.
Harvat leffat käsittelevät muslimeita. Listan sain tehtyä. Päätin kirjoittaa johdannonkin. Innocence of Muslims -pilkkavideon aiheuttama kohu kohisuttaa, mutta toisaalta...
Muutamaa päivää myöhemmin johdanto oli pidempi kuin elokuva-arvosteluni ja tuplasti sekavampi.
Muslimeista on hankala kirjoittaa mitään. Uskaltaisinko pilkata profeettaa? En. Onko tämä suotava tilanne? Ei. Haluanko tulla rinnastetuksi muslimien vastustajiin? En. Haluanko tulla rinnastetuksi muslimien hännystelijöihin? En.
Siksi pelkästä johdannosta tuli 600 sanan mittainen, vaikka yritin sanoa vain että: muslimeita on monenlaisia.
Lista oli valmis viikko sitten. Tässä se tulee.
The Message kertoo profeetta Muhammadin vaiheista sivullisten näkökulmasta. Itseensä Muhammadiin kamera ei osu, mutta noin muuten elokuva toimii kuten muutkin klassiset historialliset ja uskonnolliset elokuvat. Puhumista piisaa. Hahmot ovat helposti ymmärrettäviä. Riskaabelit aiheet kierretään. Islam vertautuu kristinuskoon: sanoma tulee esille positiivisena. Pari muslimia otti panttivankeja kuultuaan tästä elokuvasta - mutta monet muslimit pitävät tätä klassikkona.
Keski-ikäinen muslimimies saa tietää olevansa adoptoitu juutalainen. Hän kiinnostuu juutalaisuudesta, vaikka hänen pitäisi valmistua vastaanottamaan potentiaalisen miniän vanhoillinen isä. Hömppäkomedialla on oikea asenne. Pääosanesittäjän villisikakarisma pelastaa paljon. Toisaalta uskonnollinen vakaumus rinnastetaan geeneihin, ja loppuratkaisu on tätäkin temppua pöhkömpi. Mikä yhdistää särmikkäitä muslimikomedioita, hartaita kristillisiä draamoja ja romanttisia lesboelokuvia? Ne kaikki ovat sympaattista roskaa, koska valtavirran ammattilaisia ei kiinnosta.
Kaksi muslimityttöä tuntee vetoa toisiinsa ja moderneihin paheisiin. Taidepiirit ovat intoilleet tästä, vaikka suhde on toteutettu korkeintaan keskinkertaisesti. Tarinan mielenkiintoisin piirre on se, että toisen tytön veli on entinen narkomaani. Jäbästä tulee tytöille uhka, kun hän yrittää laittaa elämänsä ojennukseen - vanhoillisen uskonnollisessa Iranissa. Tämä on yleispätevä pointti. Monet patoavat heikon itsetunnon kontrolloimalla muita johonkin aatteeseen vedoten.
Hengellisyyttä painottaviin suufimuslimeihin kuuluva herra Ibrahim on vaatimaton ja hyväsydäminen kauppias. Hänestä tulee isähahmo näpistelevälle juutalaiselle teinipojalle, joka hakee inhimillistä kosketusta prostituoiduilta. Lupaavasta alkupuolesta huolimatta kokonaisuus ansaitsee vain hyväksyvää nyökyttelyä. Ibrahim on löytänyt hakemansa vastaukset Koraanistaan ja harmoniasta riittää ammennettavaa ympäristöön. Hyvä. Nyt leffa muuttuu automatkaksi.
Four Lions on viime vuosien herkullisimpia komedioita rohkeutensa mutta myös puhtaasti huumorintajunsa vuoksi. Uskomattoman tyhmät muslimiterroristit tahtovat tuhota jotakin länsimaista: vaikka sitten moskeijan, jos se auttaa "asiaa". Päähenkilöt ovat hölmöydessään herttaisia, mikä toimii kahdella tasolla. Terrorismin saattaminen naurunalaiseksi on tapa taistella terrorismikulttuuria vastaan, on eräs muslimikoomikko sanonut. Terroristien inhimillistäminen puolestaan on terveellistä länsimaisille alitajunnoille.
Monista sotaherroista on tehty romantisoituja elokuvasankareita. Kingdom of Heavenin (katso vain ohjaajan versio) ansioihin kuuluu Saladinin kuvaaminen älykkäänä, karismaattisena ja armeliaana vastustajana kristityille. Liikutuin kuullessani, että muslimiyleisö hurrasi kohtaukselle, jossa Saladin kunnioittavasti nostaa kaadetun ristin pystyyn kirkossa. Historian ystävä voi kyseenalaistaa sen, käsitteleekö leffa sotivia osapuolia oikein tai tasapuolisesti. Filosofian ystävänä minä kysyn, että onko muulla kuin sillä merkitystä, että osapuolten kannattajat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on kunniallista käytöstä? Kunniallinen elokuvahahmo on todistettavasti kunniallinen elokuvahahmo.
On helpompaa luetella 20 elokuvaa, joissa muslimeilla on pommijuoni, kuin 10 elokuvaa, joissa muslimi on sankari. Aladdin, Robin Hood: Varkaiden ruhtinas, The 13th Warrior, Pitch Black, Sinbad, Sinbad 2, Sinbad 3, se huono animoitu Sinbad... takkuaa, tilttaa...
Sinbad kakkosessa sankarit kisailevat pahan velhon kanssa. Tässä osassa uskonto on esillä: "Usko Allahiin, mutta sido kamelisi kiinni", kuuluu Sinbadin motto. On tulkinnanvaraisia viittauksia uskontoon: velho herättää henkiin uskonnollisen idolin, jollaiset (yleensä) ovat islamissa kiellettyjä. Yksityiskohdilla ei sinänsä ole merkitystä. Sinbad on sankari ja muslimi ja sillä hyvä. Terroristi, säkkinainen ja kadulla lippua polttava kiljukaula partasuu ovat moderneja stereotyyppejä, jotka eivät tunnu järin moderneilta verrattuna enemmistön unohtamaan stereotypiaan sapelia heiluttavasta turbaanipäästä, joka heilastelee vatsatanssijan kanssa. Tätäkin stereotypiaa on toki käytetty negatiivisesti: usein turbaanipää on blondeja haaremiinsa hamuava konna.
Videosuosituksia:
- Kristitty kuningas kunnioittaa muslimeita
- Muslimi kunnioittaa kristittyjä
- Villisikakarismaa
- Terroristihuumoria
Muutamaa päivää myöhemmin johdanto oli pidempi kuin elokuva-arvosteluni ja tuplasti sekavampi.
Muslimeista on hankala kirjoittaa mitään. Uskaltaisinko pilkata profeettaa? En. Onko tämä suotava tilanne? Ei. Haluanko tulla rinnastetuksi muslimien vastustajiin? En. Haluanko tulla rinnastetuksi muslimien hännystelijöihin? En.
Siksi pelkästä johdannosta tuli 600 sanan mittainen, vaikka yritin sanoa vain että: muslimeita on monenlaisia.
Lista oli valmis viikko sitten. Tässä se tulee.
The Message
The Message kertoo profeetta Muhammadin vaiheista sivullisten näkökulmasta. Itseensä Muhammadiin kamera ei osu, mutta noin muuten elokuva toimii kuten muutkin klassiset historialliset ja uskonnolliset elokuvat. Puhumista piisaa. Hahmot ovat helposti ymmärrettäviä. Riskaabelit aiheet kierretään. Islam vertautuu kristinuskoon: sanoma tulee esille positiivisena. Pari muslimia otti panttivankeja kuultuaan tästä elokuvasta - mutta monet muslimit pitävät tätä klassikkona.
 |
The Infidel
Keski-ikäinen muslimimies saa tietää olevansa adoptoitu juutalainen. Hän kiinnostuu juutalaisuudesta, vaikka hänen pitäisi valmistua vastaanottamaan potentiaalisen miniän vanhoillinen isä. Hömppäkomedialla on oikea asenne. Pääosanesittäjän villisikakarisma pelastaa paljon. Toisaalta uskonnollinen vakaumus rinnastetaan geeneihin, ja loppuratkaisu on tätäkin temppua pöhkömpi. Mikä yhdistää särmikkäitä muslimikomedioita, hartaita kristillisiä draamoja ja romanttisia lesboelokuvia? Ne kaikki ovat sympaattista roskaa, koska valtavirran ammattilaisia ei kiinnosta.
 |
Circumstance
Kaksi muslimityttöä tuntee vetoa toisiinsa ja moderneihin paheisiin. Taidepiirit ovat intoilleet tästä, vaikka suhde on toteutettu korkeintaan keskinkertaisesti. Tarinan mielenkiintoisin piirre on se, että toisen tytön veli on entinen narkomaani. Jäbästä tulee tytöille uhka, kun hän yrittää laittaa elämänsä ojennukseen - vanhoillisen uskonnollisessa Iranissa. Tämä on yleispätevä pointti. Monet patoavat heikon itsetunnon kontrolloimalla muita johonkin aatteeseen vedoten.
 |
Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset
Hengellisyyttä painottaviin suufimuslimeihin kuuluva herra Ibrahim on vaatimaton ja hyväsydäminen kauppias. Hänestä tulee isähahmo näpistelevälle juutalaiselle teinipojalle, joka hakee inhimillistä kosketusta prostituoiduilta. Lupaavasta alkupuolesta huolimatta kokonaisuus ansaitsee vain hyväksyvää nyökyttelyä. Ibrahim on löytänyt hakemansa vastaukset Koraanistaan ja harmoniasta riittää ammennettavaa ympäristöön. Hyvä. Nyt leffa muuttuu automatkaksi.
 |
Four Lions
Four Lions on viime vuosien herkullisimpia komedioita rohkeutensa mutta myös puhtaasti huumorintajunsa vuoksi. Uskomattoman tyhmät muslimiterroristit tahtovat tuhota jotakin länsimaista: vaikka sitten moskeijan, jos se auttaa "asiaa". Päähenkilöt ovat hölmöydessään herttaisia, mikä toimii kahdella tasolla. Terrorismin saattaminen naurunalaiseksi on tapa taistella terrorismikulttuuria vastaan, on eräs muslimikoomikko sanonut. Terroristien inhimillistäminen puolestaan on terveellistä länsimaisille alitajunnoille.
 |
Kingdom of Heaven
Monista sotaherroista on tehty romantisoituja elokuvasankareita. Kingdom of Heavenin (katso vain ohjaajan versio) ansioihin kuuluu Saladinin kuvaaminen älykkäänä, karismaattisena ja armeliaana vastustajana kristityille. Liikutuin kuullessani, että muslimiyleisö hurrasi kohtaukselle, jossa Saladin kunnioittavasti nostaa kaadetun ristin pystyyn kirkossa. Historian ystävä voi kyseenalaistaa sen, käsitteleekö leffa sotivia osapuolia oikein tai tasapuolisesti. Filosofian ystävänä minä kysyn, että onko muulla kuin sillä merkitystä, että osapuolten kannattajat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on kunniallista käytöstä? Kunniallinen elokuvahahmo on todistettavasti kunniallinen elokuvahahmo.
 |
The Golden Voyage of Sinbad
On helpompaa luetella 20 elokuvaa, joissa muslimeilla on pommijuoni, kuin 10 elokuvaa, joissa muslimi on sankari. Aladdin, Robin Hood: Varkaiden ruhtinas, The 13th Warrior, Pitch Black, Sinbad, Sinbad 2, Sinbad 3, se huono animoitu Sinbad... takkuaa, tilttaa...
Sinbad kakkosessa sankarit kisailevat pahan velhon kanssa. Tässä osassa uskonto on esillä: "Usko Allahiin, mutta sido kamelisi kiinni", kuuluu Sinbadin motto. On tulkinnanvaraisia viittauksia uskontoon: velho herättää henkiin uskonnollisen idolin, jollaiset (yleensä) ovat islamissa kiellettyjä. Yksityiskohdilla ei sinänsä ole merkitystä. Sinbad on sankari ja muslimi ja sillä hyvä. Terroristi, säkkinainen ja kadulla lippua polttava kiljukaula partasuu ovat moderneja stereotyyppejä, jotka eivät tunnu järin moderneilta verrattuna enemmistön unohtamaan stereotypiaan sapelia heiluttavasta turbaanipäästä, joka heilastelee vatsatanssijan kanssa. Tätäkin stereotypiaa on toki käytetty negatiivisesti: usein turbaanipää on blondeja haaremiinsa hamuava konna.
 |
Videosuosituksia:
- Kristitty kuningas kunnioittaa muslimeita
- Muslimi kunnioittaa kristittyjä
- Villisikakarismaa
- Terroristihuumoria
Keskustelut (3 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
02.10.2012 klo 14.24 18
Näiden listojen on tarkoitus olla lyhyitä ja iskeviä pikkujuttuja. Silloin kun innostun kirjoittamaan, juttua tulee kahden kuukauden tarpeiksi - luulen, kunnes alan editoimaan sitä saastaa.
Alta löytyvät ENSIMMÄISET KAKSI kappaletta alkuperäisen ALKUJOHDANNON lopullisesta versiosta hitusen sensuroituina versioina. Alkujohdannon lisäksi kirjoitin kappaleen useammastakin seitsemännestä elokuvasta, ennen kuin päätin että tahdon mainita Sinbadin.
Leffalista #26: Muslimeita
"Allahu Akbar!!"
Ensin Pekka kuuli elokuvasta, jossa Mannerheim on tummaihoinen. Hän naputteli mielipiteen nettiin: "oksettaa maksaa lupamaksuja tämmösestä monikulttuurihyysäyksestä". Kaksi viikkoa myöhemmin Pekka heräsi hyvillä mielin, lisäsi viimeisimmän mietteensä 79-sivuiseen Mannerheim-ketjuun ja läksi töihin. Kahvitauolla hän sai vihiä jostain Kekkos-videosta. Kukaan ei selittänyt mistä on kyse, mutta Googlella se löytyi. Kyseessä oli puolen tunnin mittainen, Niko – lentäjän poikaa realistisempi tietokoneanimaatio, jossa Urho Kekkonen poisti grillipihdeillä nelikuukautisen sätkivän sikiön kansallispukuisen blondin vaginasta ja tunki sen sitten omaan peräsuoleensa samalla aggressiivisesti onanoiden. Kun Kekkonen laukesi, sikiö pullahti hänestäkin pihalle, jolloin Kekkonen päätti tampata lyttyyn soikeaksi jo vääntyneen pään. Lämmintä vihaa nousi Pekan kasvoille. Hän lähetti videon tekijälle tappouhkauksen, vaikkei hänellä ollut aikeita mitään oikeasti tehdä. Kaksi viikkoa myöhemmin Pekka oli ympäripäissään parin kaverin kanssa. Pubiin saapui somali, joka kerskaillen julisti tuottaneensa videon sossun rahoilla, koska kaikki suomalaiset ovat homoja äänesteleviä impotentteja, jotka abortoivat lapsensa ja sietävätkin kuolla sukupuuttoon. Pekka sai kaksi päivää ehdollista kuolemantuottamuksesta. Somalialainen sotapäällikkö pyysi Uudelta-Seelannilta anteeksi.
Tuo oli yritys tehdä The Innocence of Muslims -jupakasta ymmärrettävä suomalaisille aivoille: mielestäni loogisempi yritys, kuin yritys ymmärtää miljardia muslimia. Eräs kirjailijamme tuumi, että profeetan pilkasta pillastuneiden muslimien pitäisi kostoksi pilkata Jeesusta. Kun hänelle huomautettiin, että Jeesus on muslimien profeetta, hän selitti tarkoittavansa, että jos video ärsyttää, tehkää oma video. Jos lokki paskoo kirjailijan päähän, hän piruuttaan kusee omalle naamalleen! Ei kun siis: paskoo lokin päähän. Ihmisten laki epäsuorasti kieltää paskomasta lokkien päähän, mutta lokeilla ei ole lokkeja suojelevia lakipykäliä, joten jos opit lentämään, voit pitää itseäsi lokkina, kirjailija järkeilee tai jotakin.
Tiettyjen lukijoiden mielestä yritän liikaa, kun kirjoitan tuohon tyyliin. Se ei pidä paikkaansa. Kun tahdon kirjoittaa, kirjoitan tuohon tyyliin automaattisesti. Kun tahdon että joku ymmärtää mitä yritän sanoa, silloin alkavat todelliset ponnistelut.
04.10.2012 klo 19.33
Muslimeista kertovista elokuvista puheenollen, suosittelen katsomaan itsemurhapommittajista kertovan Horses of God- elokuvan, joka näytettiin tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -elokuvajuhlilla.
Elokuva on kiinnostava näkemys siitä, millaista tukea shiamuslimien (ääriuskovaisten) seura tarjoaa kurjissa oloissa, mutta samalla se kertoo siitä, miten pitkälle on valmis menemään uskontonsa vuoksi. Varsinkin kahden veljesten suhde muuttuu radikaalisti elokuvan aikana. Jätän spoilaamisen tähän.
Toivon, että tämä elokuva julkaistaisiin joskus dvd:lle. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos on kiinnostunut islamilaisesta kulttuurista, vaikka tämä kertookin juuri niistä muslimeista, jotka tekevät pahaa tehdäkseen hyvää. Se saattaa ruokkia stereotypiaa muslimeista, mutta kunhan muistaa shiamuslimien määrän kaikista maailman muslimeista (joka on muistaakseni n. 6%, joku voi korjata jos olen väärässä), niin se on katsomisen arvoinen. Annan arvosanaksi 4 tähteä.
05.10.2012 klo 13.36 1
No, irtosi tästä naurettavasta jupakasta sentään yksi mainio leffalista :)