Leffalista #17: Christopher "Meh" Nolan
Kivahkoja & klassikohkoja.
Christopher Nolan on kelpo ohjaaja, jonka töistä olen perinteisesti pitänyt hieman vähemmän kuin enemmistö. Päätin ennen Yön ritarin paluuta joko ylistää herran kehitystä, tai keskittyä hutilyönteihin, riippuen reaktiostani. Reaktio oli valitettavasti: meh.
Jokainen mainittava teos on vähintään kolmen tähden tavaraa. Juonipaljastuksia esiintyy.
Nolanin hahmoilla on kaksi ulottuvuutta: tarve tehdä jotakin ja näyttelijän naama. Viihdeleffoissa tämä toimii, mutta rikkaammat hahmot pukisivat Nolanin kunnianhimoista, näennäisrealistista tyyliä. Olisi tökeröä vihjailla, että Nolanin itsensä päästä puuttuu jotakin, mutta houkuttelevaa se on, koska:
Nolanin esikoisen Following päähenkilö seurailee ihmisiä, koska hän on kirjoittaja. Hän uskoo oppivansa jotakin ihmisistä tarkkaillessaan heitä etäältä, tapaamatta heitä. Jos tämä tyyppi kirjoittaisi Batman-leffan, siinä luultavasti tilattaisiin postimyynnistä lepakkonaamarin osia ja niin päin pois.
Kohtausten järjestys on käännetty, koska mysteeriä ratkovan sankarin muistiin ei tartu mitään. Villi idea on toteutettu fiksusti. Päähenkilö on itsepetoksella toimiva kone. Tässä olikin Nolan pähkinänkuoressa.
Menestyikö M. Night Shyamalanin läpimurto Kuudes aisti kaksikymmentä kertaa Nolanin läpimurtoa paremmin tunnetumman tähden, paremman mainoskampanjan tai yksinkertaisemman tarinan vuoksi? Ehkä, mutta ehkä siinäkin on perää, että kuutosaistin ja Unbreakablen inhimillisyyden vuoksi se oli Shyamalan eikä Nolan, jota kutsuttiin "seuraavaksi Spielbergiksi" tai "Hitchcockiksi" vuosituhannen vaihteessa.
Eurodekkarien uudet versiot: MEH.
Toki Nolan taikoo hupia. On jylhää maisemaa ja näkemyksellisiä pieniä silauksia ja psykologista peliä hyvien näyttelijöiden välillä. Jos leffan on tarkoitus olla oikeasti hyvä, vaikka loppuratkaisun tilalla on taas pyssyttelyä syrjäisessä mökissä, soittakaa David Fincherille.
Näitä hetkiä inhoan eniten Nolanin uralla:
Isi on tyyni, täydellinen kasvattaja. Hän suojelee Bruce-pojan egoa puhumalla palkintovaimolleen palturia. "Uskottavan" ja "onnellisen" perheen kimppuun hyökkää varas. Ota rahaa, sanoo isi. Kameramies sekoaa! Pam! Isi ammuttiin! (Ja äiti, ihan sama.) Voi ei, kamalaa! Ei kun kaikki onkin ok, kuiskaa kuoleva asperger-isi tyynesti. Älä pelkää. Tämä on vain lihasvamma, sanoi musta ritari eräässä Monty Pythonin klassikossa.
Mutkikas taikurifilmi britticharmilla ja henkilökohtaisilla panoksilla muuttuu tieteistarinaksi. Miksi nyökyttelen hyväksyvästi kuin sämpylää haukattuani, vaikka tämän pitäisi olla vuoden 2005 parasta parhautta? Rakkaus teoriassa on keskeinen teema, mutta kuten Hugh Jackmanin hahmo lopussa suoraan sanoo, työ on pääasia riitaisille taikureille. Nolanilla on neljä lasta, mikä todistaa hänen tavanneen vaimonsa ainakin neljä kertaa, ja sen, että hänellä on kivekset ja penis tai pipetti.
Taktinen agenttiseikkailu unien sisällä on entistä pöhkömpi idea, jonka käsittely kuivan hillitysti johtaa näennäisen kypsään ja uskottavaan, eli ainutlaatuiseen lopputulokseen. Kiitos Nolan, että olet olemassa. Uskomatonta kuitenkin miten tietokonemainen unimaailma voi olla jopa Matrixiin verrattuna. Näkeekö Nolan unia, vai onko hän lukenut niistä tietosanakirjasta?
Pahis luo poikkeustilan pommeilla. Hän paljastaa, että poliisipäällikkö on puhunut puppua. Hän yllyttää kaupunkilaisia kapinoimaan. Anarkia syntyy. Jännää. (Oikeasti.)
Syvemmät merkitykset jäävät hämäriksi. Mitä poikkeustila tarkoittaa miljoonille tavallisille ihmisille? Miten he reagoivat konnan puheisiin ja miksi? Pelkääkö joku? Välittääkö kukaan poliisipäällikön valheesta ja jos välittää, niin miksi? Minkälaiset ovat tunnelmat tunnelissa, jonne useimmat kytät jumiutuivat? Keitä ovat ne kaikki, jotka lopussa ryntäävät uhmakkaasti poliisiarmeijaa vastaan? "Roistojako"? Ettäkö Siwan ryöstäjä, leffojen laiton lataaja, mafiapsykopaatti ja pedofiili perustavat yhdessä Mad Max -version hunniarmeijasta, jos joku pyytää? Ja mihin katosi elokuvan ainoa inhimillinen hahmo Alfred?
Yön ritarin paluu on Nolanin luonnostelluin tarina, mikä on huolestuttavaa mm. Shyamalanin taantumisen muistaen. Aukot ovat täytettävissä mielikuvituksella, kyllä, mutta kun aukkoja on 78, se on katsoja, joka ansaitsee Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta.
Jokainen mainittava teos on vähintään kolmen tähden tavaraa. Juonipaljastuksia esiintyy.
Following
Nolanin hahmoilla on kaksi ulottuvuutta: tarve tehdä jotakin ja näyttelijän naama. Viihdeleffoissa tämä toimii, mutta rikkaammat hahmot pukisivat Nolanin kunnianhimoista, näennäisrealistista tyyliä. Olisi tökeröä vihjailla, että Nolanin itsensä päästä puuttuu jotakin, mutta houkuttelevaa se on, koska:
Nolanin esikoisen Following päähenkilö seurailee ihmisiä, koska hän on kirjoittaja. Hän uskoo oppivansa jotakin ihmisistä tarkkaillessaan heitä etäältä, tapaamatta heitä. Jos tämä tyyppi kirjoittaisi Batman-leffan, siinä luultavasti tilattaisiin postimyynnistä lepakkonaamarin osia ja niin päin pois.
Memento
Kohtausten järjestys on käännetty, koska mysteeriä ratkovan sankarin muistiin ei tartu mitään. Villi idea on toteutettu fiksusti. Päähenkilö on itsepetoksella toimiva kone. Tässä olikin Nolan pähkinänkuoressa.
Menestyikö M. Night Shyamalanin läpimurto Kuudes aisti kaksikymmentä kertaa Nolanin läpimurtoa paremmin tunnetumman tähden, paremman mainoskampanjan tai yksinkertaisemman tarinan vuoksi? Ehkä, mutta ehkä siinäkin on perää, että kuutosaistin ja Unbreakablen inhimillisyyden vuoksi se oli Shyamalan eikä Nolan, jota kutsuttiin "seuraavaksi Spielbergiksi" tai "Hitchcockiksi" vuosituhannen vaihteessa.
Insomnia
Eurodekkarien uudet versiot: MEH.
Toki Nolan taikoo hupia. On jylhää maisemaa ja näkemyksellisiä pieniä silauksia ja psykologista peliä hyvien näyttelijöiden välillä. Jos leffan on tarkoitus olla oikeasti hyvä, vaikka loppuratkaisun tilalla on taas pyssyttelyä syrjäisessä mökissä, soittakaa David Fincherille.
Batman Begins
Näitä hetkiä inhoan eniten Nolanin uralla:
Isi on tyyni, täydellinen kasvattaja. Hän suojelee Bruce-pojan egoa puhumalla palkintovaimolleen palturia. "Uskottavan" ja "onnellisen" perheen kimppuun hyökkää varas. Ota rahaa, sanoo isi. Kameramies sekoaa! Pam! Isi ammuttiin! (Ja äiti, ihan sama.) Voi ei, kamalaa! Ei kun kaikki onkin ok, kuiskaa kuoleva asperger-isi tyynesti. Älä pelkää. Tämä on vain lihasvamma, sanoi musta ritari eräässä Monty Pythonin klassikossa.
The Prestige
Mutkikas taikurifilmi britticharmilla ja henkilökohtaisilla panoksilla muuttuu tieteistarinaksi. Miksi nyökyttelen hyväksyvästi kuin sämpylää haukattuani, vaikka tämän pitäisi olla vuoden 2005 parasta parhautta? Rakkaus teoriassa on keskeinen teema, mutta kuten Hugh Jackmanin hahmo lopussa suoraan sanoo, työ on pääasia riitaisille taikureille. Nolanilla on neljä lasta, mikä todistaa hänen tavanneen vaimonsa ainakin neljä kertaa, ja sen, että hänellä on kivekset ja penis tai pipetti.
Inception
Taktinen agenttiseikkailu unien sisällä on entistä pöhkömpi idea, jonka käsittely kuivan hillitysti johtaa näennäisen kypsään ja uskottavaan, eli ainutlaatuiseen lopputulokseen. Kiitos Nolan, että olet olemassa. Uskomatonta kuitenkin miten tietokonemainen unimaailma voi olla jopa Matrixiin verrattuna. Näkeekö Nolan unia, vai onko hän lukenut niistä tietosanakirjasta?
Yön ritarin paluu
Pahis luo poikkeustilan pommeilla. Hän paljastaa, että poliisipäällikkö on puhunut puppua. Hän yllyttää kaupunkilaisia kapinoimaan. Anarkia syntyy. Jännää. (Oikeasti.)
Syvemmät merkitykset jäävät hämäriksi. Mitä poikkeustila tarkoittaa miljoonille tavallisille ihmisille? Miten he reagoivat konnan puheisiin ja miksi? Pelkääkö joku? Välittääkö kukaan poliisipäällikön valheesta ja jos välittää, niin miksi? Minkälaiset ovat tunnelmat tunnelissa, jonne useimmat kytät jumiutuivat? Keitä ovat ne kaikki, jotka lopussa ryntäävät uhmakkaasti poliisiarmeijaa vastaan? "Roistojako"? Ettäkö Siwan ryöstäjä, leffojen laiton lataaja, mafiapsykopaatti ja pedofiili perustavat yhdessä Mad Max -version hunniarmeijasta, jos joku pyytää? Ja mihin katosi elokuvan ainoa inhimillinen hahmo Alfred?
Yön ritarin paluu on Nolanin luonnostelluin tarina, mikä on huolestuttavaa mm. Shyamalanin taantumisen muistaen. Aukot ovat täytettävissä mielikuvituksella, kyllä, mutta kun aukkoja on 78, se on katsoja, joka ansaitsee Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta.
Keskustelut (20 viestiä)
24.07.2012 klo 13.09
24.07.2012 klo 13.13 1
24.07.2012 klo 13.14 8
Hetkinen... listan alussa sanot kaikkien listattujen leffojen olevan korkeintaan kolmen tähden saavutuksia, mutta Inception sai arvostelussa neljä ja puoli tähteä.
Lue uusiksi. VÄHINTÄÄN, ei korkeintaan.
24.07.2012 klo 13.17 1
24.07.2012 klo 13.21 1
Rekisteröitynyt 17.03.2009
24.07.2012 klo 13.53 7
Kannattaakohan tämmösiä kirjotella jos ei kerta kyseisen herran tuotoksista pidä, mietinpä vain.
Mitä helvettiä? Millä perustelet tällaista argumenttia?
24.07.2012 klo 13.57 2
24.07.2012 klo 13.59 2
24.07.2012 klo 14.21 2
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
24.07.2012 klo 14.27 5
Kyllähän aikakauslehdissä voi olla kolumneja ajankohtaisista aiheista, mutta internetissä ei saisi olla? Yhden miehen mielipide Nolanin tuotannosta tuskin hetkauttaa ohjaajan kovimpia faneja, eikä tässä oltu edes kovin negatiivisia.
Tulipa koettua montakin 'ai niin, tämäkin oli Nolanin' -hetkeä.
24.07.2012 klo 14.29
24.07.2012 klo 14.33 7
24.07.2012 klo 15.08 5
Nää Jarin jutut on kyllä parhautta. Ehdottomasti lisää näitä! Etenkin tykkään näistä "sämpylänhaukkauksista" sun muista.
24.07.2012 klo 16.51
24.07.2012 klo 18.59 1
Rekisteröitynyt 17.01.2012
24.07.2012 klo 20.35 2
Kannattaakohan tämmösiä kirjotella jos ei kerta kyseisen herran tuotoksista pidä, mietinpä vain.
Mitä helvettiä? Millä perustelet tällaista argumenttia?
Hahah, pojan peppukipeys loistaa mailien päähän. Itse koen näistä peppukipeistä suurta tyydytystä kun yrittävät todistella maailmalle Nolanin olevan se suurin ohjaaja.
Rekisteröitynyt 22.11.2009
24.07.2012 klo 21.35 3
24.07.2012 klo 21.41 1
Rekisteröitynyt 25.07.2012
25.07.2012 klo 13.50 7
Kannattaakohan tämmösiä kirjotella jos ei kerta kyseisen herran tuotoksista pidä, mietinpä vain.
Jep, eli pidä Nolanin kaikista elokuvista tai vaikene.
26.07.2012 klo 00.31