Pitkäperjantaina teen öylättipizzaa tortilloista, vedän ehtoolliskännit ja katson kuinka paras kaverini Jeesus piestään. Mel Gibsonin arameankielinen ohjaus The Passion of the Christ koetaan tekstityksettä. Kristityt löytävät Jeesuksen paahtoleivästä, homevauriosta ja virtsan vaahdosta (netistä löytyy fotoja), joten turhaanpa teksti kuvastoa selittelisi.

Kaatuileva ketsuppijeesus ei ole kaikkien juttu. Vaihtoehtoja piisaa. (Spoilereita!)



Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita, paitsi seuraajiesi fantasioissa. Braveheart ei ole kiinnostunut kertomaan miehestä myytin takana, vaan korottamaan vapaustaistelija William Wallacen Jeesuksen kaltaiseksi legendaksi, joka ylpeänä antaa henkensä ristillä inspiroidakseen opetuslapsiaan ja peitotakseen puhtaan pahuuden.




The Fifth Elementin Leeloo on peltienkelistä kloonattu täydellinen, puhdas olento. Suk, suk, bada boom – hänen lumoava kielensä oli olemassa "ennen kuin aika oli aikaa". Leeloo on mitätöivä Pahuuden, joka toistaiseksi vaikuttaa harhautuneiden kautta. Läheisin seuraaja Korben uskoo Leeloohon tapaamatta koskaan todellisia konnia. Leeloo on 48 tunnin kokematon pikajeesus, joten itkettyään ihmiskunnan syntien tähden, hän tarvitsee Korbenia vakuuttamaan, että meissä on rakkautta ja ansaitsemme pelastuksen.




Nahkapukuisen Joulupukin kanssa liittoutunut karjuva, karvainen, Saatanaa naamaan pureva Jeesus löytyy Narnian tarinoista. Aslaniksi leijonaa kutsutaan, mutta "Teidän maailmassanne minulla on toinen nimi" hän vihjaa. Jeesus on siis ulottuvuuksien välillä matkaava animaagi, joka kuolee syntien tähden kernaasti heppoisinkin perustein, esimerkiksi kiukkuilevan teinin takuut maksaakseen.




Lukemattomista Sota-Jeesuksista vain RoboCop ampuu syntisiltä kullit irti. Halleluja! kiljuu teksasilainen punaniska poliitikko. Ohjaaja Paul Verhoeven on vahvistanut, että poliisi, joka kuoleman kautta saa voiman vapauttaa maailman synnistä, on "amerikkalainen Jeesus". Sekään ei ole kusivaahtotulkinta, vaan tarkoituksellista, että RoboJeesus kävelee vetten päällä.




John Coffee Vihreästä mailista parantaa kosketuksella, näkee sisimpääsi ja imee pois pahan. Filosofia häneltäkin uupuu. Hän on hieman yksinkertainen. Hän odottaa syyttömänä sähkötuolia, muttei tajua edes viedä syntejä mukanaan, vaan hän kirjaimellisesti oksentaa koko paskan pahiksen kitaan. Ikuista elämää J.C. jakaa vain hiirelle ja räiskien pissivälle vartijalle. Kiva mies kuitenkin.




Kuinka Jumala voi olla hyvä, jos hän sallii maailman pahuuden? No, ehkä tämän maailman takana on toinen. Mikä on Saatanan nokkelin temppu? Uskotella, ettei häntä ole olemassa. Uskonnot mutkikkuuden saralla haastaa Matrix-trilogia. Neo on sci-fijeesusten kuningas, jota asiallisesti puhutellaankin ("You're my savior, man, my own personal Jesus Christ"). Jeesuksen tavoin Neo tarvitsee yhden lisäelämän voittaakseen pahuuden. Ensin hän kuolee voimistuakseen. Continue. Lopulta hän luopuu Sota-Jeesuksen viitasta uhrautumalla paitsi seuraajiensa, myös vihollistensa puolesta.




Saan väreitä Big Lebowskin repliikistä "Nobody fucks with The Jesus", vaikka sillä viitataan palloa nuoleskelevaan keilaajaan. Komediasta Hamlet 2 tuttu biisi "Rock Me Sexy Jesus" on gospelia korvilleni. Usko on iloinen asia! Halusin tälle listalle hyvän parodialeffan. Zombie Jeesus tai jotakin. Vinkkiä en foorumeilta löytänyt, vaan perussettiä: vihaa, pilkkaa. Voi paska? Aivan.

Klassikon E.T. The Extra Terrestial otus tekee ihmeitä ja herää henkiin. Jos Jeesukseksi kelpaa kakan näköinen nukke, jota vain saksalaiset tahtovat panna, vertauksella on merkityskin. E.T.:llä ja pojalla on palkitseva ystävyyssuhde. Kun Tieteen kuvalehden kestotilaajat saavat tietää, he käyvät hankaliksi! Ennen ylösnousemustaan E.T. muistuttaa, ettei poika häntä koskaan menetä, koska: "Minä. Olen. Täällä."