Alusta: Xbox Live Arcade
Kehittäjä: Humble Hearts
Julkaisija: Microsoft Studios
Ikäsuositus: 7+


Tämänvuotinen Summer of Arcade -pelikampanja on tähän mennessä tarjonnut mukavia, muttei erityisen mieleenpainuvia pelejä. Kampanjan viimeinen peli, Dust: An Elysian Tail, oli ennakkoon odotetuin ja mielenkiintoisin kokelas, onhan sitä työstetty jo useita vuosia ja se on voittanut aikoinaan Microsoftin järjestämässä kilpailussa oman paikkansa Xbox Live Arcaden julkaisukalenteriin. Hämmästyttävää pelissä on se, että sen on lähes kokonaan työstänyt yksi mies, Dean Dondrill.

Dust, tuo turkoosiin viittaan sonnustautunut pelimme sankari herää muistinsa menettäneenä keskeltä metsää puhuvan miekka Ahrahin ja tätä vartioivan hieman lentävää kettua muistuttavan Fridgetin herättämänä. Kolmikko laittaa hynttyyt yhteen ja lähtee selvittämään Dustin hämärän peitossa olevaa menneisyyttä. Heidän edessään oleva seikkailu ei juonellisesti ole ehkä se mielenkiintoisin, mutta antaa kuitenkin syvyyttä ja syytä pelissä etenemiselle.


Peliä pelatessaan huomion vie heti alusta pitäen silmiä hivelevä kaunis piirrosgrafiikka. Hienosti toteutetut pelihahmot ja maisemat pysäyttävät pelaajan kerta toisensa jälkeen niitä ihastelemaan. Vielä kun peliin ynnätään hienot taustamusiikit ja mallikkaasti hoidettu ääninäyttely, on pienimuotoinen mestariteos valmis.

Pelillisesti pelissä yhdistellään näppärästi roolipeliä ja sivulta kuvattua 2D-toimintatasoloikkaa. Roolipelipuolelta tuttuja piirteitä ovat esimerkiksi keskustelut ja hahmon kehitys kun samalla peli tarjoaa haastavaa pikkutarkkaa tasohyppelyä. Pelin monipuolisuutta on värittämässä kaupungin asukkaat omine ongelmineen ja joka puolella vainoava kaupustelija, jolta voi ostaa energiaa antavia marjoja tai kestävyyttä tuovia haarniskoja.


Matkan varrella eteen sattuvat viholliset Dust kaataa yksinkertaisin, mutta varsin toimivin ohjeistuksin käyttäen puhuvaa miekkaansa. Yksinkertaisuutensa takia taistelut välillä tuntuvat tasapaksulta puurolta ja itseään toistavilta, mutta parhaimmillaan satojen ja jopa tuhansien iskujen mittaiset iskusarjat vetävät hymyn huulille. Kuoleman korjatessa pelaaja palautetaan edelliselle tallennuspisteelle, joita on vaihtelevin välimatkoin viljelty pelimaailman eri kolkkiin. Pelin edetessä Dust oppii uusia taitoja, joiden avulla pääsee salapaikkoihin, joihin ei aiemmin ollut mitään asiaa. Tämä nostaa mukavasti uudelleenpeluuarvoa.

Jos ynnäillään pelin kaikki hyvät puolet ja pari huonoa, voidaan todeta että peli on oikein onnistunut. Se yhdistelee laadukkaasti vanhoja tuttuja piirteitä eri peligenreistä ja lisää tähän kauniin grafiikan sekä mahtavan äänimaailman. Ainoat pienet valituksen aiheet ovat tarina ja taistelut, jotka olisivat saaneet olla monipuolisempia. Pelin läpäisyyn saa kulutettua pitkälti toistakymmentä tuntia, jotka ovat alusta loppuun täyttä rautaa. Dust, toivottavasti tapaamme vielä.