Pitipä tänään kököttää puolisen tuntia autossa kauppakeskuksen kellarissa odottamassa ja valvomassa parivuotiaan nuorimmaisemme päiväunta, samalla kun naaras ja vanhempi lapsemme poikkesivat kaupassa. Radiotakaan ei viitsinyt soittaa ettei pikkumies herää, joten aloin etsiä viihdettä puhelimesta. Sitten muistin että olin hankkinut nokialaiseeni Pinball Fantasiesin ja ongelma poistui. Ei ole sellaista aikamäärää, jota en saisi tuon loistopelin parissa kulumaan. Tästä sivujuonteena aloin miettiä flipperin digitaaliversiointeja kautta aikojen.

Lähdetään siitä, että flipperi on luonteeltaan fyysinen peli. Vähänkin paremman pelaajan suoritukseen kuuluu myös koneen, jos nyt ei suoranainen töniminen niin ainakin... saattaminen oikeaan suuntaan. Myös pelin mekaniikan tietty satunnaisuus vaikuttaa aina peliin tavoilla, joita on vaikea jäljitellä digitaalisesti. Yrittäjiä on silti aina riittänyt - listaltakin jää useita sinällään maininnan arvoisia ulkopuolelle, joten kommenteissa on taas sana vapaa.





Kun on ensimmäisenä markkinoilla, voi valita yksiselitteisimmän nimen. Tällä(kin) kertaa asialla oli Atari. Hiukan tässä vielä mielikuvitusta kaivattiin.





Ensimmäisten suosittujen kotimikrojen (Apple II, C64 jne) grafiikka mahdollisti jo huomattavasti tarkemman pelipöydän ja lisääntynyt laskentateho paransi pallofysiikkaa.





Saksalaisen Kingsoftin julkaisema flipperi oli kohtalainen alkuaikojen Amiga-peli ja selvästi firman standardikökköä parempi muutenkin. Erityisen mainitsemisen arvoisen siitä tekee, että pelistä tehtiin Suomessa ikimuistoinen "modi" nimellä Super Bumper. Grafiikoita oli vaihdeltu, pelin taustamusiikkina soinut lyhyt sample oli korvattu tarkoituksellisen junnaavalla laulunpätkällä "Mä olen maalta perinjuurin kotoisin ja pellon laitaan", ja kun pallo meni ränniin, saatiin kuulla "voi vittu" Juicen kappaleesta Mussoliini perusdiini. Tekijänoikeuden haltijoilla olisi saattanut olla sanomista siihen, että peliä myytiin PD-levykkeillä.





Konsolipuolellakin tapahtui, ja paremmasta päästä virityksiä olivat nämä NEC PC Enginelle (lännessä TurboGrafx) tehdyt fantasiaflipperit. Sen sijaan, että olisi lähdetty jäykästi simuloimaan oikeaa flipperiä, oli pelissä ideoitu myös vapaammin. Peli löytyy Wiin Virtual Consolesta.





No niin! Digital Illusions, entinen The Silents -demoryhmä ja nykyinen DICE, löi läpi näillä tietokoneflippereillään 90-luvun alussa. Demotausta varmisti osaltaan sulavan teknisen toteutuksen, kauniit peligrafiikat ja huikean hienot musiikit. Amigan kansalliset erityispiirteet tekivät erityisesti ruudun vierityksestä kaunista. Sarja huipentui Slam Tiltiin, johon mennessä myös DOS/Windows-koneet olivat saavuttaneet sen tason, että fliputtelu oli sulavaa niilläkin. Suomalainen Cowboy Rodeo on ansioitunut peli(e)n kääntämisessä älypuhelimille.





Listan ehkä suosituin peli - koska se tuli tiettyjen Windows-versioiden mukana aina XP:hen asti. Tämä yksittäinen pöytä oli itse asiassa osa Cinematronicsin Full Tilt! -flipperistä, joka sai myös jatko-osan. Vuosikymmenen lopulla Microsoft julkaisi myös oman Pinball Arcadensa, joka sisälsi seitsemän eri pöytää.





Listan muista peleistä poiketen Pinball Arcade ei sisällä omaa kenttäsuunnittelua, vaan se jäljentää erilaisia enemmän ja vähemmän maineikkaita pelipöytiä (eikä ole mitään sukua Microsoft Pinball Arcadelle). Simulaationa se on kaupallisista tarjokkaista (joita on niitäkin useita) parhaita. Pöydät muistuttavat esikuviaan ja käyttäytyvät kuten pitääkin, ja myös pelipöydän töniminen on otettu mukaan tarkkana toimenpiteenä, ei satunnaisena tölvimisenä kuten aiemmin. Lievästä kankeudesta ja muista pikkupuutteistaan huolimatta tämä on mielestäni tämän hetken parasta bittiflipperiä. Peli on saatavana liki kaikille moderneille pelialustoille (X360, PS3, iOS, Android, PS Vita...) noin kympin hintaan, lisäpöydistä joutuu pulittamaan lisää.